Surullista kuinka yksin naiset ovat
Kun tuotakin ketjua lukee omasta ajasta, niin huomaa, että todella monilla on asiat kurjasti, kun ei ole ketään kenelle voisi lapsen jättää esim. lenkin tai vaikka virastokäynnin ajaksi:(
Kommentit (30)
kyllä meillä varmaan löytyisi myös joku jos ihan hätätapaus iskisi. Mutta aloituksessa puhuttiinkin lenkistä ja virastokäynnistä, ja sellaisia varten ei meilläkään tosiaan ole ketään.
ei ole ketään, ketä pyytää auttamaan ilman maksua, eikä ole varaa siihen.
ei se ole hankalaa. ainoa mikä siinä on niin pitää tietää sopivat terät eri seinille =) testaa ihmeessä hyvin se menee
ei ole ketään, ketä pyytää auttamaan ilman maksua, eikä ole varaa siihen.
ei se ole hankalaa. ainoa mikä siinä on niin pitää tietää sopivat terät eri seinille =) testaa ihmeessä hyvin se menee
Ja se että milloin tarvitaa iskuporakonetta.
Nykyään on kyllä aika paljon sellaisiakin tavaroita jotka ei vaadi poraamista tai nauloja.
minä nyt en edes hyötyisi siitä, vaikka olisi joku, jolle lapset voisi jättää virastokäynnin ajaksi, kun olen aina siihen aikaan töissä eli niihin virastoihin en pääsisi kuitenkaan.
ei ole ketään, ketä pyytää auttamaan ilman maksua, eikä ole varaa siihen.
Mutta sen elämä on paljon tärkeämpää kuin mun ja sen menot menee aina edelle. Mulle se joskus tivaamisen jälkeen lupaa omaa aikaa, muttei pidä lupauksiaan.
En halua lapselle antaa sellaista kuvaa, että hän on velvollisuus, jonka kanssa jomman kumman on pakko olla. Siksi annan periksi.
Ja meillä on sama tilanne kuin edellisellä, eli ei ole varaa palkata ulkopuolista hoitajaa. Kaverit käy joskus hoitamassa, mutta niilläkin on niin paljon kiireitä, etteivät ehdi usein; silloinkin joudun käyttämään "oman" ajan välttämättömiin juttuihin, esim. lääkärissä käyntiin. Ei se oikein tunnu omalta ajalta...
Mut joo, vali vali. Olen onnellinen lapsestani ja vaikka välillä kaipaisin lepotaukoa, nautin äitiydestäni.
Mies on muuten ollut viikon työmatkalla, ja olen huomannut, että elämä on helpompaa ilman häntä, kun on vaan yksi lapsi passattavana.
jos on esim. 1-,2- ja 3v lapset, on tosi helppo lenkkeillä heidän kanssaan
Joskus tein aiheesta aloituksen, kyselin onko outoa, kun viikon aikana tapaan mieheni lisäksi ehkä 1-2 tuttua aikuista. Moni vastasi, että ihan tavallista ja monella tuntui olevan vielä vähemmän kontakteja.
Olen miettinyt tätä aika paljon ja minusta se on tosi vähän. Minulla on viikossa suurin osa päivistä sellaisia, etten keskustele livenä kenenkään muun aikuisen kuin mieheni kanssa. Netti on onneksi olemassa, mutta tämä järkevän juttuseuran puute on suurin syy, miksi viihdyn paremmin työäitinä kuin kotiäitinä.
lenkkeile
lainkaan
t.lapset
mukaan
äiti
+30kg
Mä olen yh ja mua haittaa, kun en osaa porata reikiä tms. jos haluaa sisustaa.
ei ole ketään, ketä pyytää auttamaan ilman maksua, eikä ole varaa siihen.
Ei se porakoneen käyttö ole niin vaikeaa. Ei edes iskuporakoneen.
Joo, en ole yh mutta todellakin osaan auttaa itseäni. Osaan vaihtaa renkaat ja öljytkin autoon, vaikken korttiakaan omista. Myös monet korjaukset, tietokoneen ja vaikka tuolinjalan, onnistuu.
Vaikka olisitkin nainen, ei tarvitse olla avuton.
Ja no, vaikka meillä ei olekaan paikkaa minne lapsi laittaa päivisin jos tarvitsee jossain käydä, niin eipä tuo minua haittaa. Kohta sitä omaa aikaa on taas niin paljon että napa rutsaa ja nyt yritän ottaa asian siltä kannalta, että nämä ekat vuodet vain menee näin.
lapset mukaan
Mutta joskus olisi ihanaa, että saisi esim. kävellä reippaan lenkin ilman, että tarvitsee jäädä tutkimaan jokaista tupakantumppia, tai saisi käydä ostoksilla ihan rauhassa. Ettei tarvitsisi vain juosta kaupan läpi ja kerätä tavaroita samalla kun repii lapsen kädestä hyllystä napattuja esineitä. Tai käydä uimahallissa uimassa eikä seisomassa polvia myöten vedessä.
Ei koko ajan, mutta joskus.
Sinulla taitaa olla riittävästi omaa aikaa, kun et tätä ymmärrä?
t. 6
etteikö asioita voisi tehdä lasten kanssa, ja pidäkin. Ja jokainen joka haluaa olla lasten kanssa 24/7 se suotakoon ja annettakoon se äitiyden sädekehä pään päälle.
Mutta varmasti tuossa joukossa oli paljon heitä, jotka myös kaipaavat aikuisia kontakteja lapsiarjen lisäksi, joskus jopa ilman niitä lapsia.
Että. Vaikea sitä on virastoissa asioida tai terveyskeskuksessa 39 asteen kuumeessa kovassa yskässä, kun vauva vierastaa lääkäriä. Yritä nyt siinä sitten olla potilaana.
Onhan se kovaa. Naiselle varmasti vielä rankempaa, jos ei ole autoa ja asuu neljännessä kerroksessa ilman hissiä.
Joskus tein aiheesta aloituksen, kyselin onko outoa, kun viikon aikana tapaan mieheni lisäksi ehkä 1-2 tuttua aikuista. Moni vastasi, että ihan tavallista ja monella tuntui olevan vielä vähemmän kontakteja.
Olen miettinyt tätä aika paljon ja minusta se on tosi vähän. Minulla on viikossa suurin osa päivistä sellaisia, etten keskustele livenä kenenkään muun aikuisen kuin mieheni kanssa. Netti on onneksi olemassa, mutta tämä järkevän juttuseuran puute on suurin syy, miksi viihdyn paremmin työäitinä kuin kotiäitinä.
Itse henk koht en haluakaan tavata kuin ehkä 3 eri ihmistä kuukauden aikana. Miestä nyt ei lasketa tähän mukaan.
Nautin suunnattoman paljon siitä ettei tarvitse olla olevinaan sosiaalinen ja mukava ihmisille.
Muutaman kaverin kanssa nähdään ehkä kaksi kertaa kuukaudessa ja se riittää mulle.
Ei, en ole millään tavalla yksinäinen.
Olen valitettavasti ollut ikäni asiakaspalvelutyössä ja suoraansanottuna ihmiset tympivät minua suunnattoman paljon.
Ja kyllä. Olen harkinnut vaihtavani alaa sellaiseen missä ei tarvitse olla niin paljoa ihmisten kanssa tekemisissä.
Että. Vaikea sitä on virastoissa asioida tai terveyskeskuksessa 39 asteen kuumeessa kovassa yskässä, kun vauva vierastaa lääkäriä. Yritä nyt siinä sitten olla potilaana.
Onhan se kovaa. Naiselle varmasti vielä rankempaa, jos ei ole autoa ja asuu neljännessä kerroksessa ilman hissiä.
jotenkin olen tuudittautunut siihen käsitykseen, että tällaisella palstalla ei miehet kestä:D
-