Synnytystoivelista. Onko hyötyä?

toisen synnytykseni toivelistalla on:

- epiduraali ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet, kiitos. Samoin lapsen sydänäänien ja muun voinnin jatkuva seuranta

- reipas meininki, ei mitään fiilistelyä ja syntyvän lapsen pään koskettelua, koska se häiritsee keskittymistäni

- niin paljon lisäruokaa lapselle, kuin hän tarvitsee ollakseen kylläinen. Ihan sama miten annetaan, kunhan menee vatsaan asti.

- haluan, että välilihaan lämmitetään ja tuetaan synnytyksen ja ponnistuksen aikana



Mä muistan pelkästään häiritsevänä sen, että kätilöt kyselivät toiveita ym. kun mä vaan olisin halunnut synnyttää. Varsinkin se oli outoa, että kun pää oli tuloillaan, mun ois pitänyt koskettaa päätä. En ymmärtänyt sitä silloin enkä ymmärrä nyt; kyllähän mä nyt tiesin että lapsellani on pää, herranen aika. Ja oli aika ilmeistä, että pää on syntymässä kun tuntui että ratkean siihen paikkaan. Jäi mysteeriksi, oisko mun pitänyt tuntea jotain erityistä siinä tilanteessa.

välilihanleikkaus jota en toivonut listalla, mut jouduttiin se sit kuitenkin tekemään että vauva saatiin nopeammin syntymään - sydänäänet alkoivat vähän heikentymään. Et sä siinä tilanteessa rupee mitään vaatimaan muuta kuin että lapsi saadaan ulos. Ja ainakin itsellä se välilihanleikkaus ei ollut edes big deal niinkuin kuvittelin. Alue oli puudutettu, eikä se pieni nirhaisu sattunut tai edes sen ompeleminen. Tottakai mahdollisen toisen raskauden kohdalla toivoisi, että mitään ei tarvitsisi veitsellä avata, mutta jos tilanne niin vaatii, varmasti sopeudun. Synnyttäminen oli mun mielestä helpompaa ja kivuttomampaa mitä etukäteen kuvittelin, tosin mulla on vilkas mielikuvitus ;) Avoimin mielin, Tsemppiä!

, jotka toteutuvat nykyaikaisessa synnytyssairaalassa ilman toivelistojakin ei tässä mitään 80-lukua eletä.

synnytyssuunnittelukäynnillä käydään yhdessä läpi lomake, joka on annettu pakollisella valmennuskäynnillä kotiin mukaan täytettäväksi. Aika samoja asioita siinäkin on.



Mutta esim. episiotomioita tehdään eniten Satakunnan keskussairaalassa, kun määrät vaihtelee niin paljon sairaalsta toiseen on noista osa pakko olla hiukan turhia. Ei kai sinne Poriin voi keskittyä kaikkein hankalimmin ulos tulevat vauvat?

kirjoitin tärkeimmät siihen lappuun mikä piti viedä synnärille jo ekaan ultraan.



Ekalla kerralle nyt ei hirveitä toiveita ollut, toisella kerralla toivoin uutta synnytysjakkaraa, no se jäi kokematta mutta menin ennemmin ammeeseen. Toisen toiveeni, ammattitaitoisen epiduraalin laittajan kätilö huomio hyvin, ei tosin kesäaikaan pystynyt sanomaan kuka tulee sen laittamaan. Hyvin meni sekin sillä kertaa. :) Mutta tuntui hyvältä että kätilö oli sen lukenut tiedoista.

Mutta esim. episiotomioita tehdään eniten Satakunnan keskussairaalassa, kun määrät vaihtelee niin paljon sairaalsta toiseen on noista osa pakko olla hiukan turhia. Ei kai sinne Poriin voi keskittyä kaikkein hankalimmin ulos tulevat vauvat?

Kuten Tammisaaresta kertovassa dokumentissa kätilöt niin osuvasti sanoivatkin, se, miten synnytyksiä hoidetaan, riippuu myös sairaalan johdosta ja siitä, millainen synnytysfilosofia sillä on.