Mä tunnen olevani niin epäonnistunut elämässäni, että itkettää ja vituttaa ja sitten ihmiset vielä

Aina voi mennä pahemmin...

Oikeasti :/

http://imgur.com/a/CMYNy?gallery

aloittaja, onko sulla ADHD/ADD? Mulla samanlaisia ongelmia ja tutkimukset aluillaan.... Tsemppiä!

Ei ole minunkaan, eikä monen muunkaan elämä mennyt niinkuin on suunnitellut ja haaveillut. Ihmisillä on usein varsinkin nuorena suuria odotuksia elämältä, jotka ei sitten usein kuitenkaan toteudu. Parempi poksauttaa se oma pieni kupla ajoissa ja pysähtyä tähän hetkeen ja opetella iloitsemaan pienistä asioista. Muuten voi käydä niin että huomaat viimeisinä elinpäivinäsi ettet ole saanut elämältä mitään ja poistut tästä maailmasta tyytymättömänä ja katkerana. Ei se muidenkaan elämä usein sen kummempaa ole vaikka se siltä saattaa näyttääkin. Monet ihmiset näyttävät ulkoa päin katsottuna tyytyväisiltä mutta todellisuus voi olla aivan toinen. Jokaiselle se oma ongelma on juuri se suurin ongelma, olipa se mikä hyvänsä.

Kuuntele hyvä kappale: Eilen kun mä tiennyt en.

Täällä koen saman laisia ahdistuksen tunteita. Kun sais lapsille jotain aikaan. Itselleni en mitään odota parantuvan. Kenenkään ei tarvi tunteitaan tai apua aikuiseen joka ei haltsaa elämäänsä uhrata. Toivon että lapset näkevät minut hieman positiisempana kuin minä itse.

Monesti ne lapsuuden traumat aiheuttava sen, että kaikki on vaikeampaa myöhemminkin. Jos ihmiselle tulee vain vastoinkäymisiä siihen väsyy ja on oikeasti vaikea muuttaa mitään. Nykyin taloudellinen tilanne maassamme vaikuttaa myös siihen, että oman elämän muuttaminen on hankalampaa kuin joskus parempina aikoina.

Itsellenis uuri saavutus tänään oli se, että sain vietyä lapseni puistoon. puistossa ahdisti yksinäisyytemme ja se, etten osaa hankkia lapselle kavereita.

Olisin kiitollinen jos joku huippuihminen kykenisi kertomaan minulle oikeasti miten elämäni paranisi.

Jos oikeasti olisi selkeä tehtävälista jonka avulla hyvä elämä tehtäisiin niin tietenkin se olisi helppo niin toteuttaa. Nyt olen yrittänyt ja yrittänyt ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan.

Olemme kuitenkin monesti myös riippuvaisia muiden ihmisten valinnoista ja eivät muut ihmiset tee niinkuin me haluamme.

Samat ajatukset mielessä. Syrjäytynyt elämästä siitä huolimatta että yritin niin pirusti ja itsekin jossain vaiheessa saarnasin positiivisen ajattelun taikavoimaa. Ja sitä että jokainen on oman onnensa seppä. Silti kaikki meni lopulta aivan päin helvettiä. En pysty tekemään töitä, kukaan ei enää ottaisikaan, jatkuva rahapula, häpeä. Pahinta on se kun en osaa arvioida edes ihmisiä yhtään että keneen luottaa ja keneen ei, joten en enää edes yritä.

Voit lähteä tavoittelemaan sinulle tärkeitä asioita pieni askel kerrallaan vaikka tästä päivästä lähtien kun niin päätät. Sinun pitää miettiä mitä oikeasti haluat, ja asettaa se tavoitteeksi. Ei sitä tavoitetta heti saavuta, mutta jos pidät tavoitteen jatkuvasti mielessä ja teet päivittäin pienen pieniäkin asioita edistääksesi tavoitteeseesi pääsyä, tulet todennäköisesti saavuttamaan tavoitteen joskus. Ja vaikket saavuttaisikaan, pääset ainakin eteenpäin kun teet asioille jotain. Se pitää ymmärtää, että isot asiat saavutetaan pitkällä aikavälillä usein pienillä päivittäisillä teoilla. Ei pidä vaatia liikaakaan itseltään, mutta pieniä askelia jokainen voi ottaa kohti unelmiaan päivittäin.

Mitä sitten kun se oikea tavoite minkä haluaisin on se ettei tarvisi yrittää tehdä enää mitään töitä ja kärsiä helvetillisistä peloista ja stressioireista, että voisin viimeinkin luovuttaa ja suosiolla kupata yhteiskuntaa. Miten tällaista tavoitetta kohti edetään pieni askel kerrallaan?

Mist ilmestyi vanha aloittamani ketju! Nyt on asiat pikkuisen paremmin kuin 2 v. Sitten. Meil on vakituinen asunto ja uusi ammattikin on. Silti unelmia on viel saavuttamatta ja sairastuin vakavasti. Mut ehka tama tasta... elama on edelleen paskaa mut vahan siedettavampaa. Kohta vuosi taas vaihtuu. Toiv. Tama ketju parin vuoden paasta taas ilmestyy ja paasen katsomaan onko mikaan paremmin.

Mist ilmestyi vanha aloittamani ketju! Nyt on asiat pikkuisen paremmin kuin 2 v. Sitten. Meil on vakituinen asunto ja uusi ammattikin on. Silti unelmia on viel saavuttamatta ja sairastuin vakavasti. Mut ehka tama tasta... elama on edelleen paskaa mut vahan siedettavampaa. Kohta vuosi taas vaihtuu. Toiv. Tama ketju parin vuoden paasta taas ilmestyy ja paasen katsomaan onko mikaan paremmin.

Elämä on sattuman kauppaa. On sattuma mihin yhteiskuntaluokkaan syntyy. On sattuma meneekö naimisiin a:n vai b:n kanssa. On sattuma vastaako valittu omiin odotuksiin vai onko aivan jotain muuta. On sattuma saako terveitä vai sairaita lapsia. On sattuma olemmeko hengissä vai emme ja on sattuma minkälaisia sairauksia meissä on. Sattuma, sillä geenit joita meihin on hedelmöittymisen hetkellä "syttynyt" ovat myöskin sattumaa ja niitten sattumien seurauksena omat valintamme ovat sattuman sanelemia. Yhteiskunnan lait ja tapamoraali sanelevat sen mitä voimme tehdä ja mitä emme. Jos tietäisimme että meissä on sisäinen oma elämä, eli valinnanmahdollisuus, emme ehkä olisi siinä määrin kuin nyt mielipitetten orjia. Yhteiskunnat kasvattavat ihmisiä palvelemaan omia päämääriään. Syyllistäminen on helpoin tapa pitää ihmiset ruodussa. Vertaaminen on kasvatuksen vahingollisin puoli sillä lapsi ja nuori joka veraamisessa tuntee olevansa aina se hännänhuippu joutuu itsetehostuksen tai alemuudentunteen loukkuun. Hänen koko elämänsä voi muodustua hyväksynnänhaun metsästykseksi. Lopulta hän ei löydä siitä viidakota omaa itseään. 

Heikko ihminen 😂😂

ylpeä minä kirjoitti:

Heikko ihminen 😂😂

Vaikutat aika hemmetin yksinkertaiselta ihmiseltä.