Outoa jos yli 20v. kiinni lapsuuden perheessään ja matkustaa usein kotipaikkakunnalle.
Vaikka olisi oma perhe perustettuna, silti pakkaa tavarat ja lapset tunnollisesti mukaan ja matkustaa äiskän ja iskän luo lapsuudenkotiinsa.
Tätä tekevät myös monet lähes 40-vuotiaat. Outoa riippuvuutta...
Kommentit (61)
vaan halua olla läheistensä kanssa.
Miksi pitäisi pitää etäisyyttä ja olla vaan omillaan??
lapset matkustavat heidän luokseen eikä toisinpäin. Yhden aikuisen on huomattavasti helpompi matkustaa kuin lapsiperheen.
mutta koen enemmän kodikseni paikkakunnan jossa nyt asun ja olen asunut kohta 20 vuotta.
Enpä oikein usko:D Siis tuota sun ikää. Väität olevasi muka 36-vuotias. Kuulostaa niin teiniangstilta ettei paremmasta väliä:D
Täällä palstalla nyt AINA käy noin, että kun jotain väitetään teiniksi, niin heti ollaan muka jotain nelikymppisiä...
äitini takaisin niin TODELLAKIN matkustaisin hänen luokseen ainakin pari kertaa kuussa!!!!!!!!! Eivät vanhemmat ikuisesti täällä ole.
mutta mä olen jopa samassa työpaikassa kuin äitini! Ja sen lisäksi että nähdään töissä niin me vielä käydään silloin tällöin viikonloppuisinkin hänen luonaan. Ja isänikin kanssa soittelen melko usein. Hänenkin luona käydään muutaman kerran vuodessa ja ollaan useampi päivä. Käytäisiin useamminkin jos välimatka ei olisi niin pitkä.
Jos he sulle huokaisevat, että "taas täytyy lähteä", niin se on vaan tapa suhtautua asioihin.
Itse olen vähän kitkas lähtemään minnekään. Saatan huokailla, että taas tarttis lähteä perheen kanssa lomamatkalle ja pakata, voi mikä riesa - mutta kun lähden, olen tietysti iloinen, että olen jaksanut pakata ja saanut itseni (ja perheen) matkaan.
Oikeasti en usko, että KUKAAN täysin vastentahtoisesti tiiviisti reissailee vanhemmilleen tai anoppilaan.
Ja kuten joku jo sanoikin, muuttelet kätevästi viestisi pointtia matkan varrella. Alussa kritisoit ylipäätään LÄHEISTÄ SUHDETTA vanhempiin, sitten kyse olikin siitä, että ollaan ns. pakkotekemisissä, vaikkei haluttaisi.
Päätäs nyt, mikä se sun argumenttisi olikaan.
PS: on ihan ok, jos välit ovat etäiset. Mutta ei se nyt mikään MUST tai AINOA oikea vaihtoehtokaan ole! LÄhinnä säälin sitä, jos sinun ja omien vanhempiesi välillä ei ole enemmän tunnesidettä. Minä ainakin rakastan omia lapsiani ja pitäisin kauheana menetyksenä, jos en heitä aikuisena koskaan näkisi.
- nainen 44 v.-
Rakastan vanhempiani ja he minua. Miksi en haluaisi olla heidän kanssa tekemisissä? Appivanhemmatkin on kivoja. Esikoiseni on nyt 7kk ja minulle on ollut tärkeää se, että hän tapaa isovanhempiaan viikoittain. Ei siksi, että olisi pakko, vaan koska se on kaikkien mielestä kivaa!
toki joskus voi olla muttei yleensä. Itseäni välillä tympäiseet kun sekä omat että miehen vanhemmat asuvat kaukana (ja vielä ihan totaalierisuunnissa tietenkin). Kun tietenkin heilläkin haluaa vierailla mutta on kiva viettää aikaa myös kotona. Lomat tuntuvat kyllä usein menevän mummoloissa ja kivaahan se on kun vain olisi enemmän lomia niin voisi olla sitten useammin myös kotona. Lapsi kokoajan olisi menossa mummolaan ja juttellee mummoista ja ukeista ja siitä, miten junalla matkustaa sinne... Hänenkin takia haluan käydä mahdollisimman usein sillä meidän vänhempien jälkeen ovat varmasti tärkeimmät henkilöt hänelle mummot ja ukit sekä tädit. Tärkeähän heihin on pitää yhteyttä ja valitettavasti meidän tapauksessa me olemme useimmiten ne, jotka vierailun tekevät eikä toisinpäin.
Mulla on pohjalaissuku, joka muistuttaa enemmän kuvaamaasi karjalaissukua ja taas mieheni karjalaisvanhemmat ovat todella ydinperhekeskeisiä, esim. vieraita (siis ketään, ei pelkkiä sukulaisia) käy aniharvoin ja yhteyttä ei juuri pidetä edes omiin sisaruksiin saati kaukaisempiin sukuluaisin, mitä aluksi ihmettelin.
Mulla on pohjalaissuku, joka muistuttaa enemmän kuvaamaasi karjalaissukua ja taas mieheni karjalaisvanhemmat ovat todella ydinperhekeskeisiä, esim. vieraita (siis ketään, ei pelkkiä sukulaisia) käy aniharvoin ja yhteyttä ei juuri pidetä edes omiin sisaruksiin saati kaukaisempiin sukuluaisin, mitä aluksi ihmettelin.
on siis sellainen minä itte -asenne ja kyllä olen ollut havaitsevinani sellaista muissakin e-pohjalaisissa.
Ja mieheni karjalaissuvussa siis toisenlainen.
Toki kaikki ovat sen lisäksi vielä sukuina ja ihmisinä yksilöitä.
Totaalinen irtiotto lapsuudesta ja vanhemmista on joskus ainoa vaihtoehto jos haluaa menestyä.
minä lasken perheeseeni kuuluvaks omat vanhempani ja veljeni ja kaksois veljeni avovaimon sekä miehen äidin ja siskon perheineen. ja on jo omakin lapsi. joillakin se perhekäsitys on vähän laajempi kuin ap:la. mut kukin tavallaan
Totaalinen irtiotto lapsuudesta ja vanhemmista on joskus ainoa vaihtoehto jos haluaa menestyä.
Me käydään mun äitini ja isäpuoleni luona 4 kertaa vuodessa ja se on kaikkien mielestä aivan liian vähän! Välimatkaa on 1000km ja kuinka olisi ihanaa viettä enemmän aikaa yhdessä. Meillä on kivaa keskenämme, en ymmärrä mikä tässä jonkun mielestä on huonoa. Ja ihan menestyneitäkin ollaan ;)
Muka ikävöivät, vaikka oikeasti haluvat varmistaa että joku lähisukulainen vaihtaa niiden paskavaipat vanhana.
Ne vanhemmat, jotka osaavat päästää irti lapsistaan eivät ruikuta lastensa vierailujen perään vaan elävät omaa erillistä elämäänsä.
ole oikeutta isovanhempiin? Lasten takia me siellä käydään, että heillä olisi oikeus nähdä ukkia ja mummia, kuten muilla joiden isovanhemmat ovat lähempänä. Tosin ei nyt joka kuukausi, mutta n.2-3krt/vuosi ja isovanhemmat vierailevat meillä suht yhtä usein.
Tykkään käydä vanhemmillani kylässä. Nyt muksun kanssa on tullut käytyä aiempaa useammin. Samoin vanhempani, etenkin jo eläkkeellä oleva äitini, ovat käyneet monesti meillä kylässä. Soittelemme useamman kerran viikossa.
Kaikesta huolimatta en ole muuttamassa takaisin entiselle kotipaikkakunnalle. Vanhempiini pidän yhteyttä jatkossakin ja toivon, että oma lapseni omaksuu äitini suvun läheisen ja lämpimän ilmapiirin.
Tiedän, että tällainen suku on onni. Miehelläni ei ole vastaavaa kokemusta ja se on minusta tavallaan sääli.
Suomessa vietetään valitettavan vähän aikaa perheen kesken toisin kuin muualla
ihan oma-aloitteisesti pitää yhteyttä sukuunsa! Kyllä ainoa oikea tapa on katkaista täysin yhteydet ja pitää vihaa.
ihan oma-aloitteisesti pitää yhteyttä sukuunsa! Kyllä ainoa oikea tapa on katkaista täysin yhteydet ja pitää vihaa.
että saa olla rauhassa =) niin!
En silti voisi kuvitella lomailevani heidän luonaan. Meillä on oma perhe, omat jutut ja menot. Ei kyse ole mistään irtiotosta vaan kasvusta omaan elämään. Joskus parikymppisenä tulikin siellä vietettyä viikonloppuja, mutta ei nyt tässä iässä enää.