En kyllä ymmärrä näitä teidän kyläilydraamojanne

syövät niin vähän, mutta ei minulla esimerkiksi lihapullia tehdessä jää niin hirveästi yli, että n. 12-vuotias lätkänpelaajapoika tulisi siitä täyteen.



Joskus jos on paljon ruokaa, niin sitten tarjotaan, mutta useimmiten joudun sanomaan, että meidän lapset syövät nyt, että voit odottaa lasten huoneessa tai sitten sinun täytyy mennä omaan kotiin syömään. Ja useimmiten ne ovat ne samat lapset, jotka norkoavat koko päivän kylässä ja suurin piirtein ilmoittavat, että mäkin voisin syödä. Suurin osa kavereista tulee muutamaksi tunniksi ja lähtevät sitten omaan kotiin syömään ja tulevat ehkä vielä takaisinkin, ja minun mielestä tämä toimii kaikkien kannalta paremmin.

Jopa lapset kyllästyvät näihin kavereihin, jotka eivät lähde kulumallakaan kotiin, eikä kukaan soittele perään.

muttei haja-asutusalueella, joten me vanhemmat pääsääntöisesti emme joudu kuskaamaan lapsiamme kavereille. Eli kaverit asuvat niin lähellä, että kipaisevat kotiinsa syömään.



Toki jos kaveri tulee kauempaa niin hänelle tarjotaan sapuskaa jos muukin perhe syö. EIvät kyläile yli 4 tuntia, yökyläilyt on sitten tietty erikseen.



Ei mitään draamaa. Tosin meillä ei ole ikinä ollut lapsia, jotka pyrkisivät päivittäin notkumaan meillä tuntikausia.



t. monen äiti

että meidän lapsi on teillä 6 tuntia.



Meillä lasten ystävyyssuhteet eivät tarvitse tuekseen kokopäivävierailuja, mutta nähtävästi teillä on toisin.

lapseni saavat kyläillä useammankin tunnin ja meilläkin saa kyläillä useamman tunnin, vaikka en siitä itse pidäkään.



Mutta erittäin harvoin ruokin muiden lapsia, sillä en tee useinkaan ruokaa paljoa, vain meidän tarpeeseen. En todellakaan rupea ostamaan kanaa tms niin paljoa, että voin ruokkia muutkin lapset.



Eri asia, jos asiasta on etukäteen sovittu.

Omien lapsuuskokemusten takia mua niin ilahduttaa kun meidän korttelin lapset juoksee kiljuen peräkkäin ulkona ja keksii itselleen kaikenlaisia leikkejä.

Ja mähän ole ihan hirveä äiti, kun mä rajoitan telkkarin katselua ja koneella pelaamista, myös kavereilta kun ovat meillä. Mutta ruokaa ja hoivaa saavat kaikki. D

14

Tällä uudella äitisukupolvella on uusia ja ihmeellisiä skitsoiluja.

Oli normaalia, ainakin muinaisessa menneisyydessä ennen kännyköitä ja pleikkoja, jolloin joka toisella perheellä oli vielä mustavalkotelevisio ja kanavia oli vaan 2-3, että lapset luuhasivat pihoilla koko päivän ja jonkun kotonakin.

Tietysti järkeä saa käyttää ja oma jaksaminen ja huonotuulisuus on sallittua. Ja hyvähän se on, ettei kaverit ole koko viikkoa kuin paita ja perse, kyllä sen huomaa, että sekin alkaa rasittamaan harmonista ystävyyttä, jos ei ole yhtään breikkiä

Onko toi lapsuus muuttunut niin, että ollaan enemmän sisätiloissa jonkun kotona?

Ja perustotuus on, että vanhemmat ovat vanhempia ja määräävät. Jos kaveri pitää heittää ulos kotiinsa, niin sitten heitetään. Ei oma tai naapurin NicoJessica tuota voi määrätä.

saavat olla niin kauan kuin kotoa on lupa. Annan ruokaa, välipalaa, teen vohveleita, pullaa ja mokkapaloja ja niitä syödään. Kukaan äiti ei ole koskaan valittanut lastensa syömisistä meillä, enkä ole lupaa kysynyt siihen.

Miten voi tehdä ongelman lasten kyläilyistä?



Ja meille on virpojatkin tervetulleita, ihana perinne!

kytätä kellosta ovatko lasten kaverit meillä yli vai alle 4h, joskus ovat jopa yli vuorokaudesn. Ruokaa tarjotaan jokaiselle, pakko ei ole syödä. Mutta en ala kenenkään vanhemmille soittamaan ja kysymään lupaa. Meillä tämä toimii vastavuoroisesti, tedän että jos lapseni on kaverilla, niin hänet yleensä myös ruokitaan. Ei ole ollut koskaan ongelmaksi. Ja Helsingissä asutaan.

Jokaisessa perheessä on omat tavat ja säännöt, pitäkää niistä kiinni, eläkää kuten haluatte ja kunnioittakaa toisten tapoja myös.



Minusta on kiva että lapsen kaverit on kylässä, kyläilyistä on kuitenkin sovittava kaverin vanhempien kanssa. Ruokaa on tarjolla samoin kuin omillekin. Jos joku lapsista olisi koko ajan tulossa kylään ominpäin, sanoisin toki, milloin ei sovi.