En kyllä ymmärrä näitä teidän kyläilydraamojanne

Enkä myöskään asu pääkaupunkiseudulla vaan maalla tai maaseudulla mutta kuitenkin.



olen kyllä täälläkin huomannut joidenkin äitien aknssa tuosta kyläily ajasta että muutama tunti vaan???



Miks ei voi olla koko päivää?



No mutta näin meilläkin, meille saa aina tulla ja aina saa ruokaa ja myös itse saa ottaa kaapista jos tulee nälkä tai jano.



Saa jäädä yökylään ja olla monta tuntia jos tykkää.

Kuulostaa todella ihmeellseltä, vastuuttomalta jopa. En ikimaailmassa kehtaisi antaa lapsen olla koko lauantaipäivää jossain kaverillaan, äärimmäisen epäkohteliasta. Ei ihme, että aina tulee näitä juttuja lehtiin, että lapset kadonneet ja etsitään sitten poliisien kanssa, kun näköjään saa vaikka koko päivän luuhata jossain teillä tietämättömissä! Kai te itse vastuullisina aikuisina ainakin näille vanhemmille sitten ilmoitatta, että lapsi on teillä, jos lapsi ei sitä itse tajua tehdä?? En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Mutta tosiaan, varmaan on sitten alueellista eroa, itse asun pk-seudulla.

Meilläkin on 3 lasta, ja ruokapöydässä on hyvin usein ollut useampia suita kuin vain omat. Ja itsestäänselvästi meillä tarjotaan ruokaa siinä vieraille lapsille kuin omillekin.

ei tietäs missä ne on???



HUomaa taas että vastaaja on kaupungista.



Täällä maalla käytäntö on sellainen että' vanhemmat sopii voiko lapsi tulla/mennä leikkimään toisen lapsen luo ja vanhemmat (pitkistä matkoista johtuen) kuljettaa lapset kaverilleen sitten sovitaan aika että monelta tullaan hakemaan ja yleensä vielä niin että lapset pyytää lisäaikaa niin vanhemamt sitten soittelee keskenään että sopiiko.



No 11 vuotias jo itse sopii kavereiden kanssa menoista mutta kyllä täällä vanhemmille myös ilmoitetaan ja soitetaan perään jos ei ala kuulua kotiin.

Meillä myös kotiintuloaika ja aina pitää ilmoittaa missä on ja sopiiko sinne mennä.

mutta tuosta vaan ei saa tietenkään tarjota ruokaa, kyllä siitä pitää vanhemmilta kysyä, että onko ok!

ja kyllä meillä voidaan kyläillä pitempäänkin, mutta ei meille tule ketään lasta vaan soittamaan ovikelloa ja ilmoittamaan, että syön sitten teillä. Eskarilaisen kaverikyläilyt on aina vanhempien kanssa sovittuja juttuja ja joskus kutsuja ehdottaa, että teidän Matti voi kyllä syödä lounaan meillä, niin ei tarvitse lasten jättää leikkejä kesken sen takia. ELi jos joku vieras lapsi ruokailee meillä tai meidän lapsi ruokailee kylässä, se on vanhempien kesken sovittu juttu. Ei niin, että vierailevan lapsen vanhemmista ei ole mitään tietoa ja on ikäänkuin pakko antaa ruokaa, kun ei voi yksin kotiinkaan lähettää.



En ole koskaan kokenut ruokavieraita rasitteena. Päinvastoin, kutsun usein muutenkin ihmisiä meille syömään. Ja yksi pieni lapsi syö ihan siitä samasta mistä muukin perhe.

vaikka koko päivän eikä vanhemmat tiedä yhtään missä on! Meillä täällä kaupungissa niin juuri ei todellakaan ole, sovitaan tarkkaan, miten monta tuntia saa olla. Ja se ei tietenkään koskaan ole koko päivää, kyllähän perheet nyt haluaa olla vähän yhdessäkin! 3

Kuulostaa todella ihmeellseltä, vastuuttomalta jopa. En ikimaailmassa kehtaisi antaa lapsen olla koko lauantaipäivää jossain kaverillaan, äärimmäisen epäkohteliasta. Ei ihme, että aina tulee näitä juttuja lehtiin, että lapset kadonneet ja etsitään sitten poliisien kanssa, kun näköjään saa vaikka koko päivän luuhata jossain teillä tietämättömissä! Kai te itse vastuullisina aikuisina ainakin näille vanhemmille sitten ilmoitatta, että lapsi on teillä, jos lapsi ei sitä itse tajua tehdä?? En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Mutta tosiaan, varmaan on sitten alueellista eroa, itse asun pk-seudulla.

Jos lapseni kaverit ovat meillä tai lapseni kavereillaan vaikka sitten pitempäänkin niin miten ihmeessä he ovat teillä tietämättömillä? Meillä päin lapsilla on tapana jo lähtiessään ilmoittaa mihin on menossa ja vanhempien kanssa vielä varmistellaan sopiiko, molemmissa päissä varmasti siis tiedetään missä lapset ovat. Eikä haittaa vaikka kaverit olisi meillä useammankin tunnin tai yötä ja ruokaa tarjotaan silloin kun itsekin syödään. Ihme touhua jos näin ei tehtäisi!

oletan kyllä että omakin lapseni saa syötävää jos on yli 4 tuntia kaverilla.

Kuulostaa todella ihmeellseltä, vastuuttomalta jopa. En ikimaailmassa kehtaisi antaa lapsen olla koko lauantaipäivää jossain kaverillaan, äärimmäisen epäkohteliasta. Ei ihme, että aina tulee näitä juttuja lehtiin, että lapset kadonneet ja etsitään sitten poliisien kanssa, kun näköjään saa vaikka koko päivän luuhata jossain teillä tietämättömissä! Kai te itse vastuullisina aikuisina ainakin näille vanhemmille sitten ilmoitatta, että lapsi on teillä, jos lapsi ei sitä itse tajua tehdä?? En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Mutta tosiaan, varmaan on sitten alueellista eroa, itse asun pk-seudulla.

Jos lapseni kaverit ovat meillä tai lapseni kavereillaan vaikka sitten pitempäänkin niin miten ihmeessä he ovat teillä tietämättömillä? Meillä päin lapsilla on tapana jo lähtiessään ilmoittaa mihin on menossa ja vanhempien kanssa vielä varmistellaan sopiiko, molemmissa päissä varmasti siis tiedetään missä lapset ovat. Eikä haittaa vaikka kaverit olisi meillä useammankin tunnin tai yötä ja ruokaa tarjotaan silloin kun itsekin syödään. Ihme touhua jos näin ei tehtäisi!

ja on muutenkin erittäin epäkohteliasta antaa lapsen luuhata kaverillaan koko päivän

oletan kyllä että omakin lapseni saa syötävää jos on yli 4 tuntia kaverilla.

ja kyllä meilläkin kavereille yleensä ruoka tarjotaan. Samoin meidän lapset syö välillä kavereilla. Lapset 11 ja 12 vuotiaita. Jos tulevat esim. koulun jälkeen meille, niin kyllä tarjoan välipalaa tai jos ruoka on jo valmista, niin ruokaa. Jos ruokaa ei ole tarpeeksi, niin aina löytyy pakasteesta jotain tarjottavaa, vaikka kalapuikkoja jos ei muuta, eikä todella ole kallista. Ei tarvitse sitten nälän takia lähteä kotiin. Välimatkat kavereille voi meillä olla aika pitkätkin, eli ei onnistu vain pikaisesti kotona käyminen. Usein meillä kuitenkin vanhemmat soittaa toisilleen ja varmistaa, että ruokailu esim. viikonloppuna onnistuu. Esim. jos soitan pojalle vaikka lauantaina kaverin luokse, että nyt pitäisi tulla syömään ja poika sanoo, että voi syödä kaverilla, niin varmistan asian vielä kaverin vanhemmilta. Ja aina tuo onnistuu.

ja meillä käy lasten kaverit leikkimässä ja syömässä ja lapset käy kavereillaan leikkimässä ja syömässä. Näin oli jo omassa lapsuudessani, joten minulle se on itsestäänselvää.

Asutaan kerrostalossa, naapurit ovat hyviä tuttuja joten aina tiedetään missä lapset on. Jos meillä on joku tilanne, esim. vanhemmat väsyneitä ja kiireisiä, niin kaverit passitetaan ilman suuria seremonioita omiin koteihinsa.

Sitäpaitsi, tykkään lasteni kavereista.

Minäkin olen ihmetellyt kyläilydraamoja. Ja odottakaas vaan kun alkaa virpominen! :D

5, nimenomaan kuulosti tuo ap:n aloitus siltä, että lapset saa olla vaikka koko päivän eikä vanhemmat tiedä yhtään missä on! Meillä täällä kaupungissa niin juuri ei todellakaan ole, sovitaan tarkkaan, miten monta tuntia saa olla. Ja se ei tietenkään koskaan ole koko päivää, kyllähän perheet nyt haluaa olla vähän yhdessäkin! 3

enkä kyllä yhtään mistään saa sitä vaikutelmaa, etteivät nuo lasten vanhemmat tietäisi, missä jälkikasvu on. Alta kouluikäisistä ei ainakaan varmasti ole kysymys. Ja kouluikäisillä on puhelimet, joiden kautta voi kätevästi tarkistaa, missä lapsi liikkuu, ellei peräti soiteta sinne kaverin kotiin/vanhemmille.

johon kuuluu kolme taloa yhteensä on kyllä "meidän lapset". Vanhemmat tuntevat toisensa, lapset ovat milloin kenenkin luona ja mehua kuluu kesällä. Usein autetaan, kun joku menee vaikka kauppaan niin toinen lupaa katsoa lasten perään pihalla. Ollaan töissäkäyviä ihmisiä eikä edes mitään kotiäitejä.

Meillä toki saa olla lapsen kavereita kylässä, ei siinä mitään. Mutt jos ja kun se rupeaa oleman päivittäistä se pidempiaikainen kyläily, jolloin luulen että myös vieraalla lapsellakin voisi olla nälkä jne. Päivittäin kun kyläily tiettyjen lasten kohalla tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja ieraslapsi osaa kysyä mitä teillä on ruokana, saanko minäkin...



Voin tarjota aterian muutamia kertoja, ihan vaan vieraanvaraisuuden puolesta jne.



MUTTA näin totaaliyksinhuoltajana rahaa ei vain yksinkertaisesti ole aina niin paljon että pystyisin päivittäin tarjoamaan jotakin...

Tällä uudella äitisukupolvella on uusia ja ihmeellisiä skitsoiluja.



Oli normaalia, ainakin muinaisessa menneisyydessä ennen kännyköitä ja pleikkoja, jolloin joka toisella perheellä oli vielä mustavalkotelevisio ja kanavia oli vaan 2-3, että lapset luuhasivat pihoilla koko päivän ja jonkun kotonakin.



Tietysti järkeä saa käyttää ja oma jaksaminen ja huonotuulisuus on sallittua. Ja hyvähän se on, ettei kaverit ole koko viikkoa kuin paita ja perse, kyllä sen huomaa, että sekin alkaa rasittamaan harmonista ystävyyttä, jos ei ole yhtään breikkiä



Onko toi lapsuus muuttunut niin, että ollaan enemmän sisätiloissa jonkun kotona?



Ja perustotuus on, että vanhemmat ovat vanhempia ja määräävät. Jos kaveri pitää heittää ulos kotiinsa, niin sitten heitetään. Ei oma tai naapurin NicoJessica tuota voi määrätä.

yli neljää tuntia jossain kylässä?



Tuolla kun joku kysyi että miksi lapsi SAA olla niin kauan?



Muistan omasta lapsuudesta sen (ja monesti kavereiden kanssa tätä muisteltu) että parasta oli se kun sai olla jossain yötä ja vieläpä joskus ihan 2 yötä.



Ihmisistä on nykyään tullut kovin perhekeskeisiä ja kiireisiä ja ajatellaan vain omaa parasta.



Me jos lähdettiin äidin ja isän kanssa vaikka kylpylään niin minä kyllä sain ottaa kaverin mukaan sinne, mitäpä tekemistä mulla 10 vuotiaana oikeastaan äidin jaisän kanssa oli, hauskempaahan mulla siellä kaverin kanssa oli ja sama viikonloput.



Vanhemmat kun oli maanviljelijöitä niin eihän me voitu koskaan minnekään lähteä ja sisarukset oli musta niin paljon vanhempia että olivat jo omilla teillään, niin kaverinhan mä silloin meille pyysin, ja yleensä yöksi ja aina kaikki sai ruokaa ja jos mä olin jossain niin sain ruuan.

ja meillä saa olla mutta että sitten kun ei saa niin ilmoitan kyllä ja ajan kotiin jos näin on...



Itseasiassa kaikki niin tekee, vanhempien kanssa sovittu että sitten ajetaan kotiin jos on häiriöksi tai vaivaksi.

lapseni on vielä niin pieni, ettei vieraile missään yksin, mutta tulipa mieleeni, että voisivatko nämä vierailuerot johtua myös asuntojen koosta?



On selvää, että 200-neliöiseen omakotitaloon mahtuu monta leikkijää vaikka pariksi päiväksi, kun taas kerrostalokaksiossa monen tunnin leikkivierailut voivat häiritä huomattavasti enemmän muuta perhettä.



ja lienee myös eri asia vierailla vanhempien luvalla vaikka kerran viikossa kun ilmestyä joka päivä koulun jälkeen saman kaverin luokse iltaa viettämään ja syömään?