Miten suhtaudut avun pyytämiseen?

Sen sijaan ärsyttää, jos vain tullaan ja tehdään.

Itse en juurikaan apua tarvitse mutta osaan sitä kyllä pyytää.

Avun pyytäminen ei ole helppoa. Vasta viimeisessä hädässä pyydän apu.



Autan kyllä mielelläni. Osaan kyllä kieltäytyä, mutta imen itseeni hieman syyllisyyttä.



Olen törmännyt arkienkelihin. Olen heille syvästi kiitollinen. Toivoisin itse olevani sellainen.



Kakkoselle kerrottakoon, että minä ymmärrän arkienkelin niin, ettei arkienkeli ei tuputa itsenään. Hän on vain läsnä ja on käytettävissä.

toisessa ketjussa. Siis tuo "leikki meni liian pitkälle" ketju jossa vaimo kertoo väkivaltaisesta miehestään. Av-raati on jo yli sadan viestin verran puhunut järkeä , mutta ap ei ole vieläkään lähdössä turvaan mieheltään. En tiedä onko kyseinen ap enää edes linjoilla, mutta jos olisi niin mene sinä ammattilaisena puhumaan järkeä sen päähän, jos se vaikka sinua uskoisi. Kiitos.

vaikka kahden lapsen yksinhuoltajana sitä toisinaan tartteis. Itse kyllä autan mielelläni muita, harrastusseuroja tms tms.

Olen joskus pyytänyt apua mutten ole saanut ja olen oppinut, että oma apu on paras apu.

Ihmiset ovat tosi huonoja vastaamaan avun pyyntöihin. Erityisesti ainakin sukulaiset. Vieraammilta en ole juuri rohjennut pyytääkään. Sen verran noloa se on.

Seurakunnasta ei juurikaan löydy apua. Ylipäätään useissa seurakunnissa ei ole mitään ohjelmaa ja tarjontaa 35 - 50 vuotiaille teinien vanhemmille. Pikkulapsikerhoa on yhtä jos toistakin mutta sitten ei enää mitään kunnes eläkeiässä voi mennä seniorijuttuihin.

toisessa ketjussa. Siis tuo "leikki meni liian pitkälle" ketju jossa vaimo kertoo väkivaltaisesta miehestään. Av-raati on jo yli sadan viestin verran puhunut järkeä , mutta ap ei ole vieläkään lähdössä turvaan mieheltään. En tiedä onko kyseinen ap enää edes linjoilla, mutta jos olisi niin mene sinä ammattilaisena puhumaan järkeä sen päähän, jos se vaikka sinua uskoisi. Kiitos.

tuntemattomalle ihmiselle!

Avasin aiheesta uuden aloituksen, ettei huku sinne pitkään ketjuun. Parisuhdeväkivaltaa ei tule sietää!

Kirkkosisko

Olen joskus pyytänyt apua mutten ole saanut ja olen oppinut, että oma apu on paras apu.

Ihmiset ovat tosi huonoja vastaamaan avun pyyntöihin. Erityisesti ainakin sukulaiset. Vieraammilta en ole juuri rohjennut pyytääkään. Sen verran noloa se on.

Seurakunnasta ei juurikaan löydy apua. Ylipäätään useissa seurakunnissa ei ole mitään ohjelmaa ja tarjontaa 35 - 50 vuotiaille teinien vanhemmille. Pikkulapsikerhoa on yhtä jos toistakin mutta sitten ei enää mitään kunnes eläkeiässä voi mennä seniorijuttuihin.

että näin onkin päässyt käymään, että työikäisille ei joka paikassa ole tarjontaa seurakunnissa. Lohduttaako, että asia ollaan voimakkaasti tiedostettu ja ns "työikäisiin" ollaan panostamassa, kuten myös nuoriin aikuisiin.

Toivottavasti sinunkin paikkakunnallesi perustetaan toimintaa, jossa voit tuntea olevasi kotonasi. Ja p.s. voithan itse vaikka ehdottaa jotain, jos sulle syntyy jokin idea! Soita vaikka kirkkoherralle tai päivystävälle papille ja kerro, mitä toivot seurakunnaltasi. Useilla seurakunnilla on myös nettisivuillaan jokin palautelomake tms johon voi nimettömänäkin kertoa näkemyksiään!

Olen enemmänkin auttajan asemassa, en tiedä miten mutta ihmiset haukeutuvat luokseni ja pyytävät apua, rahaa ja majoitusta. Tälläkin hetkellä olen lainannut ensin 80 e sitten sain siitä takaisin 40e sitten taas tarvittiin ja lainasin 100e ettei puhelin mene kiinni, eli hän on nyt 140e velkaa minulle vähän mietin mitä jos en saa rahoja takaisin, monet ystävät sanoneet että sitten sillä menee puhelin kiinni ei se ole sinun murheesi. Ystävän olen majoittanut kuukaudeksi luokseni ja lainannut hänelle rahaa, ne rahat ihme kyllä sain takaisin.

Ja autan myös mielelläni kun sitä tarvitaan.