Suostutteko kyläilmään viikkokaupalla miehen kotona?

Voisit kommunikoida miehesi sukulaisten kanssa.

Voisit kommunikoida miehesi sukulaisten kanssa.

ja mielenkiintoisia harrastuksia, eikä kielipääkään ole kummoinen.

ap.

En edes yöksi menisi

Kyllä kerran vuodessa voi käydä anopin ja apen luona oleilemassa, jos ette muuten näe heitä. Oletan, että näette sinun vanhempiasi enemmän kuin tuon viikon vuodessa. Varmaan olisi kannattanut etukäteen miettiä asiaa.

Olemme ollet yhdessä jo 9 vuotta eikä lasta kuulu, se on kai se ongelman ydin. Lapsettomuushoidotkaan eivät ole auttaneet.

Hänen vanhempansa ovat vanhoillisia.

ap.

Jos en osaisi jo kieltä, opettelisin. Kyselisin seudun historiasta, opettelisin anopilta hyviä ruokareseptejä - se olisi paitsi mielenkiintoista myös takuuvarma keino saada anopin hyväksyntää.



Voisin kyllä Suomessakin viettää viikon appivanhempien luona, helpostikin. Kesät vietetäänkin lähestulkoon yhdessä mökillä.



Outo asenne sinulla ap. Jos rakastat miestäsi, luulisi, että sinua kiinnostaisi myös hänen kulttuurinsa ja kielensä ja löytäisit aikaa kiinnostua myös hänen kotimaastaan. Itse ainakin loukkaantuisin asenteestasi, jos olisin sinun miehesi!

mies vaatii että matkustan viikoksi miehen kotiin hänen mukanaan... ongelma on se että he asuvat Italiassa ja ovat italialaisia. En osa italiaa eikä he englantia, asuvat Toscanassa tuppukylässä. Onhan se ihanaa seutua mutta olen käynyt siellä jo monta kertaa, enää ei huvittaisi.

Emme siis kylaile viikkokaupalla miehen vanhempien luona, vaan MINUN vanhemmillani.

Asumme mieheni kotimaassa. Lomat vietamme Suomessa ja enimmakseen vanhempieni luona. Mies siis jouuu viettamaan lomansa pienessa suomalaiskaupungissa ihan tavallisessa rivitaloasunossa, valilla kaydaan itikoiden syotavina mokilla tai jotain muita sukulaisia moikkaamassa :-) . Kesalla ja talvella - noin 2-3vkoa kerrallaan.

12 vuotta on menty nain ja ihan hyvin tuo mies on kestanyt :-).

ap.

Ja jos asia olisi toisin pain eli asuisimme Suomessa, olisin valmis viettamaan lomat mieheni kotimaassa.



Tuo viikko vuodessa kuulostaa itseasiassa tosi vahalle.



Mutta tsemppia,ap, lapsettomuuden aiheuttamaan ikavaan :-(

Ja jos asia olisi toisin pain eli asuisimme Suomessa, olisin valmis viettamaan lomat mieheni kotimaassa. Tuo viikko vuodessa kuulostaa itseasiassa tosi vahalle. Mutta tsemppia,ap, lapsettomuuden aiheuttamaan ikavaan :-(

viikoksi. Onhan miehellesi tärkeää tavata vanhempiaan ja päinvastoin. Osoitat rakkautta miestäsi kohtaan, kun lähdet mukaan. Voithan keksiä itsellesi kivaa ohjelmaa, lenkkeilet ja nautit erilaisesta kulttuurista.

on yli 10 vuotta kyläilty miehen kodissa. No ei vaan, asuttu yhdessä tuo aika. Mutta sinkku jos olisin, suhtautuisin varauksella edelleen äitinsä helmoissa asuvaan aikuiseen mieheen.

Olen todella pahoillani puolestasi ja voin kuvitella, miten lastenlasta odottava anoppi sinuun suhtautuu. Onko heillä tiedossa, että lasta yritetään? Luulisi, että se lisäisi empatiaa anopin puolelta.



Yrittäisin itse opiskella italiaa, jotta keskustelu appivanhempien kanssa sujuisi ja muutenkin sinnittelisin sen viikon vaikka hammasta purren, jotta sopu säilyy.

matkustaisin- ja opettelisin jopa italiaa

vaikka toki kivahan se on sitten aikanaan saada se yhteinen kotikin.

En olisi vuosikausia jaksanut moista erillään asumista. Vai onko miehessäsi peräkammarin pojan vikaa, kun ei halua kodistaan muuttaa omilleen sinun kanssasi?

ajetaan sillon tällön 500 kilsaa miehen vanhemmille. Ja ollaan siellä aina melkeen toi viikko -.- Mä ymmärrän täysin että mies ei näe vanhempiaan ja lapsemme isovanhempiaan niin usein, mutta en jaksais siellä viikko tolkulla olla. Etenkään kun heillä on kissa ja olen pahasti kissoille allerginen, allergia lääkkeet on käytössä mutta joka kerta lähden sieltä silmät vuotaen järkyttömässä nuhassa ja olo on kun auton alle jääneellä. En ymmärrä miksei he voi tulla vaikka joskus tänne päin viikoksi, me mennään aina sinne. Se ottaa päähän, lisäksi anopin uus mies on niin täynnä itteään ku olla ja voi että sitäkään ei oikee jaksais kattella -.-



Eli toisin sanoen vaikka meillä on matkoissa monta kilometriä eroa silti ymmärrän miltä susta tuntuu, vaikka kaikki olis hienosti niin silti en haluaisi kummankaan porukoilla viikkoa viettää.

annat miehesi mennä sinne itsekseen.

ja siellä käyn sukulaisten luona, en kyllä asuisi heidän luonaan. Muutaman yön voisin miehen vuoksi olla jos olisi sellainen tilanne, mutta sitten jättäisin miehen sinne ja muuttaisin hotelliin, sillä en osaa yhtään nukkua jos olen vieraiden ihmisten kanssa:)

kyläilemään viikkokaupalla miehen vanhemmilla. Yli kymmenen vuoden ajan vähintään kerran vuodessa olemme viettäneet aikaa siellä pari viikkoa kerrallaan.



Mutta ymmärrän ap:takin, on se välillä vähän rankkaa. Olemme ratkaisseet asian niin, että toisinaan asumme hotellissa, vaikka olemmekin sukulaisvierailulla. Siten saa edes vähän omaa rauhaa välillä. Onneksi mieheni vanhemmat asuvat sen verran suuressa kaupungissa, että tämä mahdollisuus on.



Toisaalta myös mieheni viettää ilomielin paljon aikaa minun vanhemmillani maalla. Emme kumpikaan koe näitä vierailuja rasitteeksi.

joka vuosi ulkomaalaisen mieheni vanhempien luona. Kesäisin noin 2vk ja talvella viikon. Lisäksi miehen vanhemmat vierailevat luonamme Suomessa vähintään kerran vuodessa, noin viikon kerrallaan. En ole hulluna appivanhempiini, mutta näin asia yleensä menee, jos toisen suku asuu kaukana. Aikuinen ihminen viettää yhden viikon vuodessa vaikka vaatekomerossa...