Mies sanoi minulle aamulla...

miksi, voi miksi te suostutte kuuntelemaan tuollaista? Vähän omanarvontuntoa peliin, arvon naiset!

Kysypä siltä "mieheltäsi" kuka sen kakaran sitten hoitaisi jos hän pelaisi sitä tennistä. Mikä pelle! Onko miehesi koskaan kuullut sanontaa "lasten koti on vanhempien parisuhde"?

Muuttaako asiaa yhtään, jos sanon että meillä on ollut tänä vuonna ylättäviä taloudellisia menoja/vaikeuksia, ja epäilen miehen olevan masentunut?



Minun on vaikea käsittää tilannetta, sillä mieheni on aina ollut yksi reiluimmista, hyväkäytöksisimmistä ja kilteimmistä ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut. Mutta perheen taloudellinen riippuvuus hänestä tuntuu ahdistavan häntä yli kaiken.



Hän on kyllä mies, joka ajattelee kaiken rahan kautta. Tämän olen oppinut vasta viimeisen vuoden aikana. Eihän tällaista näe, ellei ole taloushuolia.





Ap.

Lapsemme on n. 7,5kk.

Eilen mies totesi kävelylenkillä, että tavallista suurempi sähkölasku ottaa häntä päähän, koska hän joutuu senkin maksamaan. Ja ettei se varmaan minua hetkauta pätkääkään, kun kyse ei ole minun rahoistani. Hän joutuu sentään käymään töissä päivittäin tienaakseen nuo rahat. Tällaista kuulen jatkuvasti.

Ennen lapsen saantia maksoimme melkein kaiken puoliksi. Ehkä hän oletti, että sama meno jatkuisi myös perheellisenä, en tiedä.

Kuulemma olemme yhtenäinen yksikkö, mutta emme kuitenkaan, sillä kaikki taloudellinen vastuu on hänellä. Hän ei ymmärrä, että kova sähkölasku on yhtälailla minulta pois kuin häneltä. Tuntuu että hän rakentaa taloudellista vastakkainasettelua meidän välillemme koko ajan. Mutta eihän tämä minun taloudellinen riippuvuus miehestä ole jatkuva olotila, olenhan äitiyslomalla enkä millään työkyvyttömyyseläkkeellä tms.

Tuntuu vaan pahalta.

Mun mieheni vikisee myös kaikesta tuosta ja vahtaa auton käyttöäni (minun pitäisi osallistua kk-eriin autoon, jolla hän ajaa päivittäin työmatkat ym.) ja sähkölasku saa tappelun aikaan.

Minä olen maksanut kaiken mahdollisen omista pienistä tuloistani ja lainannut rahaa vanhemmiltani, jotta olen voinut hoitaa lasta edes hiukan kauemmin kotona. Mutta minua ei enää haittaa, sillä aion tänään illalla ilmoittaa haluavani avioeron.

Mutta en siis ymmärrä tuollaisia miehiä.

oli samanlainen valittaja. Ihme touhua oli kyllä. Kävi matkoillakin ja jos pyysin päästä mukaan, kun kerran niin usein kävi jossain, että ikävä tuli, niin sanoi, etteivät hänen rahansa kaikkeen riitä, mun pitää sitten maksaa oma osuuteni...



Ja hällä oli parhaillaan tulot monta tonnia kuussa, et olis luullu, että edes jollain lailla vois tulla vastaan rahallisesti. Mut ei. Ei tullu rahaa, ei tullu huomiota, ei tullu lastenhoitoapua, eikä tahtonut kotitöissäkään auttaa. Eikä siinä vielä kaikki, mutta siitä toisella kertaa...



Nyt mulla on köyhä mies, joka arvostaa kotiäitiyttä ja antaa vähästään, vaikkei lapset ole edes hänen omiaan.

miehellesi mahdollsuutta jäädä hoitovapaalle, kun sinä palaat töihin.

Mies heittää vitsia usein siitä, kuinka hän haluaisi olla koti-isä ja pelata tennistä päivät pitkät. Eli mene sinä vaimo pliis kovapalkkaiseen duuniin ja elätä meitä.

Me pantiin miehen kanssa perhe- ja hoitovapaat (lähes) puoliksi, joten kummallakaan ei kyllä ole ollut varaa piruilla suuntaan eikä toiseen.

Nyt pakkaat kassisi ja lahdet perjantai iltana pois kotoa ja tulet sunnuntai iltana myohaan takaisin niin saa miehesi kokea kotona olemisen helppouden. Teet taman useamman kerran ja kysy sen jalkeen mieheltasi no saitko levata tarpeeksi kun olit kotona lapsen kanssa. Jos tollainen urputus jatkuu mieheltasi etta han vain tienaa jne. niin jata tollainen mies vatys. Ansaitset parempaa. Jos ollaan yhdessa ja on lapsi niin rahat ovat yhteista ja eika siina lasketa penneja kuka on mitakin tienannut.

vahdataan auton käyttöä, sähkön kulutusta, veden kulutusta, kaikkea, koska kaikki on aina mieheltä pois. Ihan kuin se sähkölaskuun menevä raha sataisi suoraan minun tililleni :( Kun kävin töissä, kaikki laitettiin puoliksi, vaikka miehellä on n. 2x parempi palkka = minun palkkani meni kaikki yhteisiin kuluihin ja laskuihin ja miehellä jäi vielä tonneja heittää syrjään.



Ja en voi edes ehdottaa, että mies jäisi kotiin hoitovapaalle, koska mun palkalla me ei pärjättäis.



En voi edes tehdä tuota katoamistemppua, että jättäisin lapset miehelle esim. viikonlopuksi, koska mies ei todellakaan tee kotitöitä. Hän hoitaisi vaan just ja just lapset ja lopuksi piikittelisi miten helpolla mä pääsen kotona. Helppoa se kai onkin jos menee sieltä mistä aita on matalin ja jättää siivoukset, kaupassa käynnit ja pyykkäykset tekemättä. Tätä mies ei tajua.

26: Miten näet tulevaisuuden miehesi kanssa? Tuleeko lisää lapsia?



Minulla on tosiaan miehen kanssa koko ajan sellainen olo, että olisimme tekemässä ositusta. Kenen rahoilla mikäkin huonekalu on ostettu, kuka on maksanut minkäkin laskun jne. Itse olen muuten ostanut melkein kaikki lapsen lelut, tarvikkeet ja vaatteet, mutta kun hän on maksanut ne suurimmat menot, niin eihän asiaa voi edes verrata. Hän puhuu usein HÄNEN sohvastaan, HÄNEN autostaan jne. Mies eli monta vuotta ennen minua kämppiksen kanssa, lieneekö siitä jäänyt rahojen vahtaaminen päälle.



Myös minun miehelläni on keskivertopalkkaa huomattavasti suurempi palkka. Samalla tuntuu kohtuuttomalta se, että ollaksemme miehen silmissä tasa-arvoisia, minun pitäisi tienata saman verran kuin hän tai ainakin osallistua perheen menoihin samalla summalla. Hän ei kertakaikkiaan näe kotona oloa samansuuruisena panostuksena perheeseen kuin ansiotyötä.



Meillä meni hyvin niin kauan kun menot maksettiin tasan.



Ja minä tietenkin olisin haaveillut useammasta lapsesta ja kotiäitiydestä. Nyt on vain tyhmä olo.

oli vastaava kuspää,vaikka ihan saman verran sain rahaa kotihoidontukena,kun hän "taiteilijana" "tienasi". tapa se oli tuokin alistaa ja mitätöidä.onneksi ei tarvitse moista enää sietää!!

Hirveä mies. En kyllä jaksaisi kuunnella tuota kauaa. Jos ollenkaan.



Kyllähän sitä kotiäitivuosina eletään MIEHEN tienaamilla rahoilla, mutta kyllä siinä oman osansa tekee jokainen perheen eteen, toinen taloudellisesti, toinen henkisen hyvinvoinnin vuoksi (mikä itseasiassa musta on tärkeämpää!!) eli lapsen hyvän kasvun alun turvaamiseksi.

Ota se oikea lapsi mukaan ja lähde elämään omaa elämääsi, niin mies saa käyttää rahansa niin kuin huvittaa. Tai ainakin uhkaa tällaisella.

Ap.

Tuo on varmasti raskasta. Miehesi ei siis koe, että perheenne on yhteinen yritys tai joukkue, jossa kaikki tekevät osansa. Hän on mielestäni ajattelematon ja epäkypsä tässä asiassa.

Oliko näistä asioista puhetta, ennenkuin päätitte tehdä lapsia?

Oliko miehellesi kovakin yllätys, että kun vauva syntyy sitä pitää hoitaa?

Yhden ystäväni mies oli samanlainen. Lapsi jäi ainokaiseksi, eikä ihme. Oma mieheni ymmärtää arvostaa työtäni kotiäitinä - jopa enemmän kuin työtäni opettajana.

ei voi kuin ottaa osaa! Jonku pitäis tulla takomaan tosissaan järkeä sun miehen päähän. Ottaa aivoon noin idiootit luontokappaleet. Murr!

vaikea kunnioittaa miestä joka puhuu naiselleen noin. Ymmärrän kyllä että heillä täytyy ollajotain vaikeita kokemuksia takanaan, kun ei ole varaa luottaa ja antautua perheelleen. Tosi loukkaavaa on. Tuollaiset miehet syövän naisen omanarvontunnon vuosien myötä, koska ovat aivan liian vajaita tasavertaiseen suhteeseen.

Voi että kun SUN pitää vaihtaa vaippa ja SUN pitää imettää ja SUN pitää kylvettää ja SUN elämäs on ihan yhtä helvettiä kun et voi olla tienaamassa OMAA RAHAA...