Tuntuuko sinusta, että eroaminen ja uusperheellisyys on tarttuva syöpäläinen?

avioeroista ja uusperheistä noin kuin ap, hän pysyykin minusta kaukana. Meidän perhe edustaa hänen kaltaisilleen oikein toisen polven spitaaalisia, joten ei kannata lähestyä.



Olen itse ero- ja uusperheen lapsi, ja myös nykyisen mieheni vanhemmat ovat eronneet ja hän on kasvanut yh-äidin lapsena.



Oma isäni petti äitiäni koko heidän yhdessä olon ajan, ja lopulta äitini sai tarpeekseen ja jätti avioerohakemuksen. Muutaman vuoden päästä hän perusti uusperheen, joka oli minulle oikein hyvä perhe. Mieheni isä taas aloitti suhteen äidin parhaan ystävän kanssa ja vanhemmat erosivat. Mieheni äidillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.



Sekä minut että mieheni on kasvatettu hyvin eikä meitä ole avioreosta huolimatta jätetty heitteille. Voi varmasti olla, että en vanhempieni lapsille päin riidattoman avioeron ja tyytyväisen uusperhelapsuuden vuoksi en ole oppinut pitämään avioeroa ja uusperheitä yhteiskunnan syöpänä, vaan olen päätynyt itsekin avioeroon ja uusperheelliseksi. Jos tämä on jollekin niin suuri ongelma kuin ap:lle, en voi kuin ihmetellä.



Ihmettelen myös kovasti sitä uusperhevastaisuutta, joka tällä palstalla vallitsee. Minusta on kamalaa, että joku joutuu tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaiseksi sen takia, että mies jättää ja tai osoittautuu sellaiseksi hulluksi, josta on pakko erota oman ja lasten hyvinvoinnin vuoksi. Oma avioeroni oli oma ratkaisuni ja varmasti monen taustoja tuntemattoman mielestä turhakin. Vaikka avioliitto ei onnistuisikaan, voi silti onnistua monessa muussa asiassa elämässä. Minä ainakin olen onnistunut lähes kaikessa muussa ja olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja tästä monet ovat taas minulle jopa kateellisia.

ap on ite ... no joo.....



älyvapaa ihminen.

varmasti juuri semmoinen mistä kirjoittaa;)

taitaa miehes pettää jne;)

ap on ite ... no joo.....

älyvapaa ihminen.

varmasti juuri semmoinen mistä kirjoittaa;)

taitaa miehes pettää jne;)

Odotan innolla ;D

Minulla on uusperheellisiä ystävä jne ja jokaisella on hyvät syyt siihen, miksi ensimmäinen liitto on hajonnut.



Mutta täytyy myöntää, että jos lapsia on monelle (yli 2) miehelle, ttulee mieleen, että ihmisellä on joko todella huono arviointikyky pariutumisessa tai sitten ei pysty sitoutumaan pitkään suhteeseen. Ei se silti ihmistä tuttavana pahenna.

sellaisen ymmärtäväisen hymyn ja askelen sivummaksi kertoessani olevani uusperheellinen. Yleensä en toitota sitä muuten kuin siinä vaiheessa, kun kysytään lasten lukumäärää.



En nimittäin halua olla kertomatta mieheni lapsista, mutta en väittää heidän olevan minun omiakaan.

minuun se tarttui jo mun äidistä. Se ei kai tiennyt kuinka helposti tarttuvaa toi oikeasti onkaan, sillä nyt me ollaan molemmat eronneita ja uusperheellisiä. Toivottavasti en omille lapsilleni tätä saa tartutettua, ei kyllä käytetä samaa lusikkaa syödessä.

Ajattelet siis, että kun tuo on eronnut minäkin huomaan kuinka ihanaa onkaan olla ilman nykyistä miestäni ja eroan siitä. Koska olen saanut tartunnan. Ihan hullu koko aloitus.

siltä, että tämä on provo. Huono provo.

Eli jos tapaat jossain, vaikka leikkipuistossa äidin, joka kertoo olevansa uusperheellinen, niin "tiedätkö" heti hänen olevan sellaisen ihmisen, jota pitää vältellä?

Hymyiletkö sillä lailla "minä ymmärrän" ja siirryt sitten vähän kauemmaksi?

miehen kans joka oli eroperheestä, itse puolestani olen onnellisesta ydinperheestä. En ajatellut että miehen tausta ois riski.



MUTTA mies jätti minut lasten ollessa pieniä, juuri samoin kuten hänen oma isänsäkin oli jättänyt vaimonsa aikoinaan!

Mä olen sitä mieltä että jos nainen oikeasti haluaa ydinperheen niin sen ei kannata mennä naimisiin eroperheestä olevan miehen kanssa vaan välttää niitä viimeiseen saakka!



Mun ex-miehelle ei perhearvot lopulta merkinneet mitään vaikka hän väitti toista seurusteluaikanamme. Olen ikuisesti katkera siitä että ex veti mut mukaansa b-luokan kansalaisten joukkoon!!!!!!!!!!

Olen ikuisesti katkera siitä että ex veti mut mukaansa b-luokan kansalaisten joukkoon!!!!!!!!!!

ex jätti mut täsmälleen samalla lailla kuin isänsä äitinsä täsmälleen yhtä paljon nuoremman naisen takia. ex-anopin mukaan ne kaikki argumentitkin (kun kerroin mitä oli sanonut - tai siis vihapäissään huutanut) oli sanasta sanaan täsmälleen samat.

Hei sinä nro 10.



Mulla täysin sama tilanne. Olin täysin sitoutunut olemaan naimisissa elämäni loppuun asti, eikä mitkään ongelmamme tuntuneet minusta ylitsepääsemättömiltä. Minulle oli jotenkin itsestään selvää että kyllä nää kaikki selvitetään. Eikä meillä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ongelmaakaan.



Sit kävi just noin, kuten sanoit. Miehelle perhearvot ei lopulta merkanneetkaan niin paljon ja vapaus houkutteli.

Tämä siis suht tuore ero.

Ja nyt olen niin äärettömän surullinen, pettynyt ja vihainen miksi mieheni täytyi rikkoa tämä yhteinen elämä ja lasten ydinperhe. En ikinä olisi halunnut olla eronnut ja nyt yksin(yhteis)-huoltajan arki odottaa. :( Luoja kuinka sattuu...



Minkä ikäisiä teidän lapset oli erotessanne??? Kuinka elämä on sinulla lähtenyt sujumaan? Asutko nyt yhdessä lastesi kanssa?



Toivottavasti näet tämän viestin ja vastaat. Janoan nyt niin paljon samoja kokeneiden kokemuksia.

Ajattelet siis, että kun tuo on eronnut minäkin huomaan kuinka ihanaa onkaan olla ilman nykyistä miestäni ja eroan siitä. Koska olen saanut tartunnan. Ihan hullu koko aloitus.

Hei sinä nro 10.

Mulla täysin sama tilanne. Olin täysin sitoutunut olemaan naimisissa elämäni loppuun asti, eikä mitkään ongelmamme tuntuneet minusta ylitsepääsemättömiltä. Minulle oli jotenkin itsestään selvää että kyllä nää kaikki selvitetään. Eikä meillä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa ongelmaakaan.

Sit kävi just noin, kuten sanoit. Miehelle perhearvot ei lopulta merkanneetkaan niin paljon ja vapaus houkutteli.

Tämä siis suht tuore ero.

Ja nyt olen niin äärettömän surullinen, pettynyt ja vihainen miksi mieheni täytyi rikkoa tämä yhteinen elämä ja lasten ydinperhe. En ikinä olisi halunnut olla eronnut ja nyt yksin(yhteis)-huoltajan arki odottaa. :( Luoja kuinka sattuu...

Minkä ikäisiä teidän lapset oli erotessanne??? Kuinka elämä on sinulla lähtenyt sujumaan? Asutko nyt yhdessä lastesi kanssa?

Toivottavasti näet tämän viestin ja vastaat. Janoan nyt niin paljon samoja kokeneiden kokemuksia.

yhtäkkiä yh:n maine kannettavanani, vaikka halusin toimivan avioliiton ja lapsille oikean perheen. Pahinta on se et ex-mies jatkaa omaa elämää esiintyen kuten ei olisi koskaan ollutkaan perheellinen!

Yksinhuoltaja-lisänimen hyväksyminen on mulle vaikeaa, miksi mä en enää saa olla vain "äiti" niin kuin muutkin äidit?

Musta tuntuu et ei pitäisi lukea tätä palstaa sen vuoksi ollenkaan, tää pahentaa vaan oloa tässä tilanteessa, moni täällä tuntuu nauttivan toisten epäonnesta.

Asun alle kouluikäisten lasten kanssa ja arki sujuu kuten ennenkin, koska mä olin avioliiton viimeiset pari vuotta käytännössä yksin vastuussa lapsista ja kodista miehen ollessa työreissuissa ja harrastuksissa (eli uudessa suhteessa).

Minulla myös alle kouluikäiset lapset ja kyllä vaatii totuttelua sisäistää olevansa eronnut, yh?, sinkku-äiti... mitä näitä nyt kaikkia on.



Olet myös oikeassa tästä palstasta. Täällä välillä osataan kyllä satuttaa ja kiusata toisia pahemmin kuin kukaan meistä ikinä sallisi lapsiamme kohdeltavan esim. koulussa tai nettimaailmassa sen puoleen. (ja äitejä vielä täällä suurinosa...)



Olin niin onnellinen kun vihdoin oltiin naimisissa, oli lapset, koti. Ja sitten mies ykskaks sanoo haluavansa erota. MIKSI!!! Miksi sen piti rikkoa kaikki tämä. Saadakseen vapauden?? Aikaa poikamieskavereiden kanssa hillumiseen???

Se sai niin paljon mennä ja vapauksia liitossammekin että moni on ollut ymmällään erostamme.



Minulle ei myöskään tule arki paljon muuttumaan, koska miehen töiden takia olen lapset, kodin ja arjen aina huolehtinut kuin yksinhuoltaja kokonaan.



Pahalta tuntuu että mikään tästä ei ollut omissa käsissäni. En voinut itse vaikuttaa siihen että minusta tuli eronnut. Joku toinen teki päätökset puolestani. Veti maton jalkojeni alta. Rikkoi kaikki haaveeni perhe-elämästä ja yhteisestä vanhenemisesta.

Eniten suren lasteni puolesta... miksi heidän perheensä ja vanhempiensa piti erota? Miksi he eivät voineet saada ehjää kotia?

Kukaan muu kuin omat vanhemmat eivät voi ihailla lapsiaan pyyteettömästi ja jokaista pientäkin ilmettä, elettä ja hassua asiaa jonka lapsi tekee. Suren niin paljon että tuo kaikki on poissa. Että voin vain kallistua sen toisen kainaloon ja yhdessä ihailla ja hymyillä noille maailman ihanimmille lapsosille jotka me tähän maailmaan tehtiin.



Miten turhia eroja tää maailma onkaan pullollaan ja meidän on yksi niistä... ja olen siitä kyllä katkera, vahva sana. Toivottavasti en lopun ikääni tunne katkeruutta.



Mutta epätoivo, suru ja pettymys on tällä hetkellä vahvimmat tunteet jotka vuorottelee. Miksi näin piti käydä???

Enkä ole ikinä kohdannut kuvailemaasi käytöstä minua tai perhettäni kohtaan. Oman, erittäin valitettavan eroni jälkeen, olen myös lopettanut täysin muiden ihmisten suhteiden arvioimisen. Kukaan eii ikinä tiedä mitä toisten parisuhteissa tapahtuu oikeasti. Siellä neljän seinän sisällä. Ulospäin voi suhde näyttää vaikka miltä.