Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa uskosta luopuminen? Olenko minä mielestänne luopunut uskosta?
21.03.2011 |
Aikaisemmin elämäni pyöri uskon ja seurakunnan ympärillä. Nykyään en käy seurakunnassa juuri ollenkaan. Ajattelen kyllä uskonasioita päivittäin.
Kuvaisin suurinta muutosta niin, etten ole enää identiteetiltäni uskovainen. En enää "kuulu porukkaan", en ole osa sitä. Tunnen olevani itsenäinen, tavallinen ihminen, joka ei määritä elämäänsä uskovaisuuden kautta.
En enää usko Raamattuun kirjaimellisena Jumalan sanana, vaan suodatan sitä arkijärjellä. Ajattelen tai toimin joskus Raamatun vastaisesti, jos se on omantuntoni mukaista. Esimerkki tästä voisi olla homoliittojen hyväksyminen. Toisaalta monissa asiossa kunnioitan Raamattua siinä olevan syvän viisauden takia.
Olen myös alkanut nähdä Jumalan laajemmin enkä osaa pitää häntä pelkästään kristinuskon omaisuutena. Minusta kristinusko tavoittaa osan Jumalasta, mutta muiltakin sietäisi ottaa oppia.
Elämäntavoiltani en ole juuri muuttunut. Elän edelleen uskollisessa avioliitossa, en rellestä baareissa, en käytä alkoholia enkä hyväksy epärehellisyyttä. En tarkoituksella tee pahaa kenellekään. Pyrin eettisesti kestäviin valintoihin ja pidän heikompien puolia.
Mitä mieltä olette - olenko luopio? Oman näkemykseni tiedän, nyt kysyn teidän näkemystänne. :)
Kommentit (75)
Mihin kaikkivaltias tarvitsee ihmisen uskoa?
Entä:
Miten täydellinen rakkaus voi lähettää omia lapsiaan helvettiin? Miksi hän sallii helvetin olemassaolon?
Jos pihallasi on vaarallinen lampi ja sinulla pieniä lapsia, etkö vain yksinkertaisesti täyttäisi sitä perhanan lampea, ettei vaan lapset sinne putoaisi?
Vai tekisitkö niinkui jumalanne: jättäisit lammen pihallesi, antaisit ohjeita, joihin uskomalla lampeen ei putoaisi ja sitten vaan jättäisit lapset ilman valvontaa lammen ääreen, koska heillähän on Vapaa Tahto. Voivoi, jos joku putoaa ja katoaa sinne ikuisiski ajoiksi. Sinähän annoit ohjeet, eivätkä ne perhanat uskoneet. Oma vika.Voisi tulla lastensuojelu paikalle aika pikaisesti.
Ei Kaikkivaltias tarvitse ihmisen uskoa. Ihminen tarvitsee.
Minä en taida uskoa enää Helvettiin, en ainakaan sellaisena tulisena pätsinä, kuten se yleensä tavataan kuvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä aikoinani käynyt paljon seurakuntanuorissa, mutta en kertakaikkiaan pystynyt nielemään sellaista märä ristiriitaisuuksia, omatunto huusi vastaan ja KOVAA. Koko touhu oli todella ahdistavaa kaikin puolin ja tuntui kertakaikkiaan väärältä minulle. Kyse oli siis ihan ev. lut. perusmeiningistä. Ymmärrän kyllä sen mekanismin joka saa monet ihmiset uskomaan ja tuntemaan kaikenlaisia uskonnollisia fiiliksiä, mutta "se ei ollut mun juttu", ei millän tasolla. Olen huomattavasti tyytyväsempi näin. Kiva, jos se jollekin muulle sopii, mutta please, älkää tuputtako sitä ainoana oikeana totuutena. Se on äärettömän itsekeskeistä ja rajoittunutta ajattelua.
Pystytkö sinä millään ajattelemaan asiaa vähän laajemmin ja eri näkökulmista? Minä en usko perisyntiin lainkaan, Minun todellisuudessani ja minun sydämeni, järkeni ja omatuntoni mukaan se on aivan puutaheinää. Btw: Miksi sille KAIKKIVALTIAALLE ja TÄYDELLISELLE RAKKAUDELLE (mieti näitä käsitteitä hetki, oikeasti) on niin kamalan tärkeää lähettää niitä rakkaita lapsiaan sinne kadotukseen? Miksi jumalasta on tehty oikea psykiatrin unelma: Vanhempi, jolle lapsi ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Sori, mutta synti ei kiehdo minua millään lailla.
Jokainen ihminen on perisynnin alainen, syntinen ihminen. Joka itseään väittää synnittömäksi, asettuu Jumalan asemaan. Jeesus sanoi, että joka on rikkonut yhtä käskyä vastaan, on rikkonut niitä kaikkia vastaan. Ilman Jeesusta jokainen ihminen on matkalla kadotukseen. Vaikka yrittäisimme elää miten tasapainoista ja hyvää elämää tahansa, Jumalalle se ei riitä. Jumalalle riittää vain synnittömyys ja sen saamme vain armosta, antamalla Jeesuksen puhdistaa meidät synneistämme.
On ihan rehellistä myöntää se. Sinulla on toivoa, koska myönnät sen, että et usko. Ymmärrän, että kaikki eivät usko Raamatun Sanaan. Toivon kuitenkin, että sydämesi vielä joskus avautuisi Jeesukselle Kristukselle. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Jos ihminen ei halua tulla rakastetuksi, Jumala ei ota ketään luokseen väkisin.
jossain uudessa testamentissa se oli)
että ihmiset mielellään saarnaa/vastaanottaa "ihmistä miellyttävää evankeliumia" eli poimitaan sieltä vaan ne osat, jotka itsea sattuu huvittamaan ja miellyttämään, ja "unohdetaan" loput tai väännetään niitä miten sattuu.
En muista sanatarkkaan, mutta mikäli tulkitsin oikein, tästä siellä Raamatussa varoitettiin.
En tiedä tunnistatko ap itsesi tuosta vai et, mutta kun nyt tuli mieleen, sen tähän kirjoitin, voit miettiä sitten itse :) Kaikkea hyvää Sinulle ja siunausta ja johdatusta!
(niin joo, itsekään en käy missään seurakunnassa, olen melko tuore uskovainen. Olen kyllä pohtinut ja pyytänyt johdatusta Jumalalta, että mihin seurakuntaan olisi hyvä mennä.. jotenkin nyt on alkanut tuntua, että ihan tavallinen luterilainen kirkko voisi olla sekin ok. Täytynee käydä "katsastamassa")
jossain uudessa testamentissa se oli) että ihmiset mielellään saarnaa/vastaanottaa "ihmistä miellyttävää evankeliumia" eli poimitaan sieltä vaan ne osat, jotka itsea sattuu huvittamaan ja miellyttämään, ja "unohdetaan" loput tai väännetään niitä miten sattuu. En muista sanatarkkaan, mutta mikäli tulkitsin oikein, tästä siellä Raamatussa varoitettiin. En tiedä tunnistatko ap itsesi tuosta vai et, mutta kun nyt tuli mieleen, sen tähän kirjoitin, voit miettiä sitten itse :) Kaikkea hyvää Sinulle ja siunausta ja johdatusta! (niin joo, itsekään en käy missään seurakunnassa, olen melko tuore uskovainen. Olen kyllä pohtinut ja pyytänyt johdatusta Jumalalta, että mihin seurakuntaan olisi hyvä mennä.. jotenkin nyt on alkanut tuntua, että ihan tavallinen luterilainen kirkko voisi olla sekin ok. Täytynee käydä "katsastamassa")
"Ihmisviisaus ja Jumalan viisaus
6 Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.
7 Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. 8 Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. 9 Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. 10 Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. 11 Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. 12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. 13 Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. 14 Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. 15 Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. 16 -- Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli."
Btw: Miksi sille KAIKKIVALTIAALLE ja TÄYDELLISELLE RAKKAUDELLE (mieti näitä käsitteitä hetki, oikeasti)
on niin kamalan tärkeää lähettää niitä rakkaita lapsiaan sinne kadotukseen? Miksi jumalasta on tehty oikea psykiatrin unelma: Vanhempi, jolle lapsi ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Raamatun mukaan saamme oikeuden pitää itseämme Jumalan lapsina sitten, kun tulemme uskoon. Tietysti Jumala rakastaa meitä ennen sitäkin, mutta siis näin ollen Jumala ei "lähetä" rakkaita lapsiaan, Jumalan perheeseen kuuluvia, helvettiin.
Ne jotka eivät usko Jumalaan, eivät varmaan halua myöskään olla "Jumalan perheeseen kuuluvia rakkaita lapsia" koska pitävän tällaista hölynpölynä. Vai?
Mikäs rakastava Jumala se sellainen olisi, joka väkisin pitäisi sellaista luonaan ikuisesti, joka ei sinne halua?
Ja siis monen mielestä täydellinen rakkaus tarkoittaa yhtä kuin kaiken hyväksymistä.
Kuinka moni, lasten vanhempana, on sitä mieltä että rakastaa lapsiaan kun sallii heille aivan kaiken? Eikö me vanhemmatkin kielletä lapsia tekemästä kaikenlaista, joita heidän ymmärryksensä ei ole valmis tajuamaan, miksi se on kiellettyä? Ja silti vaan kiellämme, koska tiedämme sen koituvan parhaaksi lapselle itselleen.
Minä uskon, että Jumalan "säännöt", ovat samankaltaisia. Vaikka kaikkea en ymmärtäisi, miksi ei saa tehdä sitä tai tätä tai miksi tuo asia on väärin, luotan silti siihen että Jumalalla on siihenkin syy jota en ehkä vaan kykene (vielä) käsittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle siis nuo kaksi yllämainittua ristiriitaa ovat totaalisen mahdottomia sulattaa. Eli:
1. En MITENKÄÄN voi palvoa jumaluutta, jonka ensin väitetään olevan täydellinen rakkaus, mutta joka salliikin osan lapsistaan joutuvan kadotukseen, vaikka hän pystyisi heidät kaikkivaltiaana sieltä pelastamaan. Tämä on siis moraalikysymys. On sinänsä aivan sama, oko kyseinen jumaluus olemassa vai ei, mutta en missään nimessä palvo diktaattoreita. Protestoin.
2. Mihin kaikkivaltias tarvitsee ihmisten uskoa? Hän voi pelastaa jokaisen ihan pikkurilinsä heilautuksella, mutta sen sijaan hän asettaakin ihmiselle tiukat ehdot: usko, tai lennät helvettiin. Kuitenkaan kaikkivaltiaalla ei ole mitään tarvetta moiseen. Sadisti?
Vapaa tahto sitten: miksi se on muka KAIKKIVALTIAALLE jumalalle niin tärkeä, että sen varjolla rakkaiden lasten annetaan Joutua helvettiin? (kuten lampivertauksessa ylempänä) Kaikkivaltiaana hän voisi peruuttaa koko vapaan tahdon ja päästää kaikki taivaaseen.
Koko rakennelma haisee ikävästi ihmisen itse keksimältä. Jumala on luotu oman vanhemman kuvaksi, 2000 vuotta sitten isit olivatkin usein aika ikäviä tyyppejä ranagistuksineen ja valankäyttöineen.
Minulle siis nuo kaksi yllämainittua ristiriitaa ovat totaalisen mahdottomia sulattaa. Eli:
1. En MITENKÄÄN voi palvoa jumaluutta, jonka ensin väitetään olevan täydellinen rakkaus, mutta joka salliikin osan lapsistaan joutuvan kadotukseen, vaikka hän pystyisi heidät kaikkivaltiaana sieltä pelastamaan. Tämä on siis moraalikysymys. On sinänsä aivan sama, oko kyseinen jumaluus olemassa vai ei, mutta en missään nimessä palvo diktaattoreita. Protestoin.
2. Mihin kaikkivaltias tarvitsee ihmisten uskoa? Hän voi pelastaa jokaisen ihan pikkurilinsä heilautuksella, mutta sen sijaan hän asettaakin ihmiselle tiukat ehdot: usko, tai lennät helvettiin. Kuitenkaan kaikkivaltiaalla ei ole mitään tarvetta moiseen. Sadisti?
Vapaa tahto sitten: miksi se on muka KAIKKIVALTIAALLE jumalalle niin tärkeä, että sen varjolla rakkaiden lasten annetaan Joutua helvettiin? (kuten lampivertauksessa ylempänä) Kaikkivaltiaana hän voisi peruuttaa koko vapaan tahdon ja päästää kaikki taivaaseen.
Koko rakennelma haisee ikävästi ihmisen itse keksimältä. Jumala on luotu oman vanhemman kuvaksi, 2000 vuotta sitten isit olivatkin usein aika ikäviä tyyppejä ranagistuksineen ja valankäyttöineen.
Pastori Antti Kylliäinen on perehtynyt samoihin ongelmiin kirjassaan "Kaikki pääsevät taivaaseen". Ehkä sinun kannattaisi lukea se.
Kylliäinen esittää, että armollinen ja rakastava Jumala ei heitä ketään kadotukseen, sillä kadotusta tai Helvettiä ei ole olemassakaan. Jumala pelastaa tasan jokaisen ihmisen, uskoi tämä tai ei.
Kylliäinen ajattelee, että usko tarkoittaa nimenomaan tässä maailmassa tapahtuvaa pelastusta. Se antaa elämälle mielekkyyden ja toivon, se antaa lohtua ja turvaa, se parhaimmillaan saa ihmisen tekemään hyvää ja rakastamaan lähimmäistään. Sen sijaan Kylliäisen mielestä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pelastuuko ihminen iankaikkisuudessa vai ei.
Pastori Antti Kylliäinen on edelleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kuten huomaat, kirkossa on tilaa ajatella ja uskoa monella tapaa. Haluan vielä sanoa, että itse en ajattele (ainakaan täysin) samalla tavoin kuin Kylliäinen, mutta toinpa nyt hänen ajatuksiaan kuitenkin esiin, kun ne tähän yhteyteen sopivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Btw: Miksi sille KAIKKIVALTIAALLE ja TÄYDELLISELLE RAKKAUDELLE (mieti näitä käsitteitä hetki, oikeasti) on niin kamalan tärkeää lähettää niitä rakkaita lapsiaan sinne kadotukseen? Miksi jumalasta on tehty oikea psykiatrin unelma: Vanhempi, jolle lapsi ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Raamatun mukaan saamme oikeuden pitää itseämme Jumalan lapsina sitten, kun tulemme uskoon. Tietysti Jumala rakastaa meitä ennen sitäkin, mutta siis näin ollen Jumala ei "lähetä" rakkaita lapsiaan, Jumalan perheeseen kuuluvia, helvettiin. Ne jotka eivät usko Jumalaan, eivät varmaan halua myöskään olla "Jumalan perheeseen kuuluvia rakkaita lapsia" koska pitävän tällaista hölynpölynä. Vai? Mikäs rakastava Jumala se sellainen olisi, joka väkisin pitäisi sellaista luonaan ikuisesti, joka ei sinne halua? Ja siis monen mielestä täydellinen rakkaus tarkoittaa yhtä kuin kaiken hyväksymistä. Kuinka moni, lasten vanhempana, on sitä mieltä että rakastaa lapsiaan kun sallii heille aivan kaiken? Eikö me vanhemmatkin kielletä lapsia tekemästä kaikenlaista, joita heidän ymmärryksensä ei ole valmis tajuamaan, miksi se on kiellettyä? Ja silti vaan kiellämme, koska tiedämme sen koituvan parhaaksi lapselle itselleen. Minä uskon, että Jumalan "säännöt", ovat samankaltaisia. Vaikka kaikkea en ymmärtäisi, miksi ei saa tehdä sitä tai tätä tai miksi tuo asia on väärin, luotan silti siihen että Jumalalla on siihenkin syy jota en ehkä vaan kykene (vielä) käsittämään.
Oletetaan, että kristinuskon jumala ON olemassa. Jumala itse siis tietää olevansa olemassa ja on kaikkivaltias. Osa ihmisistä ei tähän usko, mutta elää ihan hyvää elämää murhaamatta ketään tai varastamatta toisen polkupyörää. Osa ei koskaan ole kuullutkaan koko tyypistä, mutta elävät hekin ihan suht kiltisti. Kyse ei siis ole KAIKEN sallimisesta.
Jumala kuitenkin hylkää heidät, koska he eivät nyt vaan sattuneet uskomaan häneen, vaikka olivatkin ihan ok ihmisiä. Reilu peli? Not. MIHIN se kaikkivaltias sitä ihmisen uskoa niin kovasti tarvitsee? Miksi juuri USKO on pelastumisen ehtona (kaikkivaltias ei siis mitään ehtoja edes tarvitse alunperinkään)?
Jos jumala on siis kaikkivaltias ja juuri sellainen, kun kristinuskossa väitetään, hän on myös jonkiasteinen sadisti tai diktaattori. Hän ei voi olla samaan aikaan sekä rakkaus että kaikkivaltias, koska ne sulkevat kristinuskossa toisensa pois kuvioista aika tehokkaasti.
Minulle siis nuo kaksi yllämainittua ristiriitaa ovat totaalisen mahdottomia sulattaa. Eli: 1. En MITENKÄÄN voi palvoa jumaluutta, jonka ensin väitetään olevan täydellinen rakkaus, mutta joka salliikin osan lapsistaan joutuvan kadotukseen, vaikka hän pystyisi heidät kaikkivaltiaana sieltä pelastamaan. Tämä on siis moraalikysymys. On sinänsä aivan sama, oko kyseinen jumaluus olemassa vai ei, mutta en missään nimessä palvo diktaattoreita. Protestoin. 2. Mihin kaikkivaltias tarvitsee ihmisten uskoa? Hän voi pelastaa jokaisen ihan pikkurilinsä heilautuksella, mutta sen sijaan hän asettaakin ihmiselle tiukat ehdot: usko, tai lennät helvettiin. Kuitenkaan kaikkivaltiaalla ei ole mitään tarvetta moiseen. Sadisti? Vapaa tahto sitten: miksi se on muka KAIKKIVALTIAALLE jumalalle niin tärkeä, että sen varjolla rakkaiden lasten annetaan Joutua helvettiin? (kuten lampivertauksessa ylempänä) Kaikkivaltiaana hän voisi peruuttaa koko vapaan tahdon ja päästää kaikki taivaaseen. Koko rakennelma haisee ikävästi ihmisen itse keksimältä. Jumala on luotu oman vanhemman kuvaksi, 2000 vuotta sitten isit olivatkin usein aika ikäviä tyyppejä ranagistuksineen ja valankäyttöineen.
Pastori Antti Kylliäinen on perehtynyt samoihin ongelmiin kirjassaan "Kaikki pääsevät taivaaseen". Ehkä sinun kannattaisi lukea se. Kylliäinen esittää, että armollinen ja rakastava Jumala ei heitä ketään kadotukseen, sillä kadotusta tai Helvettiä ei ole olemassakaan. Jumala pelastaa tasan jokaisen ihmisen, uskoi tämä tai ei. Kylliäinen ajattelee, että usko tarkoittaa nimenomaan tässä maailmassa tapahtuvaa pelastusta. Se antaa elämälle mielekkyyden ja toivon, se antaa lohtua ja turvaa, se parhaimmillaan saa ihmisen tekemään hyvää ja rakastamaan lähimmäistään. Sen sijaan Kylliäisen mielestä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pelastuuko ihminen iankaikkisuudessa vai ei. Pastori Antti Kylliäinen on edelleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kuten huomaat, kirkossa on tilaa ajatella ja uskoa monella tapaa. Haluan vielä sanoa, että itse en ajattele (ainakaan täysin) samalla tavoin kuin Kylliäinen, mutta toinpa nyt hänen ajatuksiaan kuitenkin esiin, kun ne tähän yhteyteen sopivat.
Tuollaiseen jumalaan soisinkin uskoa ja häntä palvoa. Siinä olisi kyse ihan oikeasti pyyteettömästä RAKKAUDESTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle siis nuo kaksi yllämainittua ristiriitaa ovat totaalisen mahdottomia sulattaa. Eli: 1. En MITENKÄÄN voi palvoa jumaluutta, jonka ensin väitetään olevan täydellinen rakkaus, mutta joka salliikin osan lapsistaan joutuvan kadotukseen, vaikka hän pystyisi heidät kaikkivaltiaana sieltä pelastamaan. Tämä on siis moraalikysymys. On sinänsä aivan sama, oko kyseinen jumaluus olemassa vai ei, mutta en missään nimessä palvo diktaattoreita. Protestoin. 2. Mihin kaikkivaltias tarvitsee ihmisten uskoa? Hän voi pelastaa jokaisen ihan pikkurilinsä heilautuksella, mutta sen sijaan hän asettaakin ihmiselle tiukat ehdot: usko, tai lennät helvettiin. Kuitenkaan kaikkivaltiaalla ei ole mitään tarvetta moiseen. Sadisti? Vapaa tahto sitten: miksi se on muka KAIKKIVALTIAALLE jumalalle niin tärkeä, että sen varjolla rakkaiden lasten annetaan Joutua helvettiin? (kuten lampivertauksessa ylempänä) Kaikkivaltiaana hän voisi peruuttaa koko vapaan tahdon ja päästää kaikki taivaaseen. Koko rakennelma haisee ikävästi ihmisen itse keksimältä. Jumala on luotu oman vanhemman kuvaksi, 2000 vuotta sitten isit olivatkin usein aika ikäviä tyyppejä ranagistuksineen ja valankäyttöineen.
Raamattu kuitenkin opettaa eri tavalla kuin mihin sinä uskot. Sinä teet valinnan itse. Kukaan muu ei voi uskoa puolestasi.
Btw: Miksi sille KAIKKIVALTIAALLE ja TÄYDELLISELLE RAKKAUDELLE (mieti näitä käsitteitä hetki, oikeasti) on niin kamalan tärkeää lähettää niitä rakkaita lapsiaan sinne kadotukseen? Miksi jumalasta on tehty oikea psykiatrin unelma: Vanhempi, jolle lapsi ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Raamatun mukaan saamme oikeuden pitää itseämme Jumalan lapsina sitten, kun tulemme uskoon. Tietysti Jumala rakastaa meitä ennen sitäkin, mutta siis näin ollen Jumala ei "lähetä" rakkaita lapsiaan, Jumalan perheeseen kuuluvia, helvettiin. Ne jotka eivät usko Jumalaan, eivät varmaan halua myöskään olla "Jumalan perheeseen kuuluvia rakkaita lapsia" koska pitävän tällaista hölynpölynä. Vai? Mikäs rakastava Jumala se sellainen olisi, joka väkisin pitäisi sellaista luonaan ikuisesti, joka ei sinne halua? Ja siis monen mielestä täydellinen rakkaus tarkoittaa yhtä kuin kaiken hyväksymistä. Kuinka moni, lasten vanhempana, on sitä mieltä että rakastaa lapsiaan kun sallii heille aivan kaiken? Eikö me vanhemmatkin kielletä lapsia tekemästä kaikenlaista, joita heidän ymmärryksensä ei ole valmis tajuamaan, miksi se on kiellettyä? Ja silti vaan kiellämme, koska tiedämme sen koituvan parhaaksi lapselle itselleen. Minä uskon, että Jumalan "säännöt", ovat samankaltaisia. Vaikka kaikkea en ymmärtäisi, miksi ei saa tehdä sitä tai tätä tai miksi tuo asia on väärin, luotan silti siihen että Jumalalla on siihenkin syy jota en ehkä vaan kykene (vielä) käsittämään.
Oletetaan, että kristinuskon jumala ON olemassa. Jumala itse siis tietää olevansa olemassa ja on kaikkivaltias. Osa ihmisistä ei tähän usko, mutta elää ihan hyvää elämää murhaamatta ketään tai varastamatta toisen polkupyörää. Osa ei koskaan ole kuullutkaan koko tyypistä, mutta elävät hekin ihan suht kiltisti. Kyse ei siis ole KAIKEN sallimisesta.Jumala kuitenkin hylkää heidät, koska he eivät nyt vaan sattuneet uskomaan häneen, vaikka olivatkin ihan ok ihmisiä. Reilu peli? Not. MIHIN se kaikkivaltias sitä ihmisen uskoa niin kovasti tarvitsee? Miksi juuri USKO on pelastumisen ehtona (kaikkivaltias ei siis mitään ehtoja edes tarvitse alunperinkään)?
Jos jumala on siis kaikkivaltias ja juuri sellainen, kun kristinuskossa väitetään, hän on myös jonkiasteinen sadisti tai diktaattori. Hän ei voi olla samaan aikaan sekä rakkaus että kaikkivaltias, koska ne sulkevat kristinuskossa toisensa pois kuvioista aika tehokkaasti.
Mutta tuli tuosta mieleen, kun kysyit, että mihin se kaikkivaltias sitä ihmisen uskoa niin kovasti tarvitsee, ja miksi juuri usko on pelastumisen ehtona.. että ei Kaikkivaltias sitä uskoa tarvitse, vaan ihminen.
Käytän tätä joidenkin käyttämää "ihminen hukkumassa lammikossa"-vertausta vastaamiseen.. Jos ihminen on hukkumaisillaan ja huutaa siinä apua, Herra tarjoaa kättään ja sanoo että "tartu käteeni, olen ihan tässä lähellä ja saan sinusta kiinni, kunhan annat kätesi etkä heittäydy poispäin"
ja ihminen vaan hokee ettei usko Häneen eikä Häntä ole olemassakaan, eikä hän edes halua uskoa moiseen, ja siis heittäytyy vaan poispäin.
Herra ojentaa kättään koko ajan, mutta ihminen menee karkuun, kieltää Jumalaa auttamasta ja sanoo että pysy loitolla, mene niiden luo jotka moiseen hölynpölyyn haluavat uskoa.
Herra ei pakota, suree ettei ihminen suostu uskomaan Häneen, että Hän kyllä pystyisi auttamaan, kun vaan ihminen antaisi sen käden ja lopettaisi Herran kieltämisen ja avun tarjoamisen kieltämisen.
Väkisin ei ota. Rakastaa niin paljon, että antaa itse valita. Jos pakottaisi, niin sittenhän Jumala vasta olisi se väittämäsi sadisti ja diktaattori.
Tai näin minä ainakin ajattelen, tiedä sitten osuinko kuinka lähelle tai kauas oikeasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä kirja. Olin jo niputtamassa itseni luopioiden sakkiin, kunnes luin tuon kirjan. Herätyskristityt ovat vain yksi -tosin toki suuri- viipale kristillisessä seurakunnassa.
Herätyskristityt ovat vain yksi -tosin toki suuri- viipale kristillisessä seurakunnassa.
He vain kovasti ovat sitä mieltä, että muut ovat väärässä tai vähintäänkin uskossaan köyhiä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin kristinuskon jumala kääntyy pois, jos häntä huudetaan väärällä nimellä siinä hukkuessa (hindut, buddhalaiset, muslimit, jnejne), kun eipä jonkun länsimaalaisen jumalan nimi nyt satu ensimmäisenä putkahtamaan mieleen jossain Borneon viidakossa tai Bagdadin kaduilla.
Pelastaisitko sinä lapsesi hukkumasta, vaikka hän yrittäisi heittäytyä sinusta poispäin ja torjuisi sinut? Sori, jumalanne on edelleen mielestäni täysin moraaliton tapaus.
Tuo ylläoleva ajatus kaikkien pelastumisesta puolestaan olisi loogisempi ajatusrakennelma, mikäli kristinuskon jumalaa halutaan kuvailla täydellisenä rakkautena. Voihan kristinuskon jumala siis olla olemassa sellaisena, kun häntä uskovaiset kuvaileat. Silloin hän ei kuitenkaan edusta minulle mitään tavoittelemisen arvoista elämässä, toisin kuin esim. tuo yllämainittu oikeasti rakastava ja hyväksyvä jumala, jolla on selkeästi myös täydellinen moraali.
Täydellinen rakkaus ja kaikkivaltias olisi jo täyttänyt sen perhanan lammikon aikoja sitten, ettei sinne edes tarvitsisi kenenkään hukkua.
Jos uskot Häneen omana henkilökohtaisena Vapahtajanasi ja tarvitset Hänen armoaan, et ole luopunut uskosta. Muussa tapauksessa kuulostaa huolestuttavalle.
Mielestäni huolestuttavinta kehityksessäsi on se muista uskonnoista ammentaminen eli uskosta on sinulle tullut joku enempikin moraali- tai arvokysymys kuin elävä usko Jeesukseen, josta paremmin esimerkiksi pääsee osalliseksi kristittyjen yhteydessä. Kyllä Raamattu pitäisi olla se auktoriteetti ja täysin Jumalan inspiroima eli totta, ei arkijärjellä rationalisoitava. Tavallaan koen että olet luopio, mutta voit palata aina armon luo! Tuhlaajapojan esimerkin tavoin, Isä odottaa minua avosylin takaisin jokainen hetki! Tule!
tiedät varsin hyvin että tämä palsta antaa sulle maailmallisen vastauksen koska monikaan ei ymr uskosta /Jeesuksesta/JUMALASTA MITÄÄN.Kysyisin sulta uskovana että miksi et ole enää srk-yhteydessä?tuliko erimielisyyksiä?luetko raamattua?käytkö missään hengellisessä tilaisuudessa?ja mikä oli sun seurakunta?ja mikset voinut käyttää omaa järkeäsi jo siellä??kyllä se on sallittua=9
Olen kyllä aikoinani käynyt paljon seurakuntanuorissa, mutta en kertakaikkiaan pystynyt nielemään sellaista märä ristiriitaisuuksia, omatunto huusi vastaan ja KOVAA. Koko touhu oli todella ahdistavaa kaikin puolin ja tuntui kertakaikkiaan väärältä minulle. Kyse oli siis ihan ev. lut. perusmeiningistä.
Ymmärrän kyllä sen mekanismin joka saa monet ihmiset uskomaan ja tuntemaan kaikenlaisia uskonnollisia fiiliksiä, mutta "se ei ollut mun juttu", ei millän tasolla. Olen huomattavasti tyytyväsempi näin.
Kiva, jos se jollekin muulle sopii, mutta please, älkää tuputtako sitä ainoana oikeana totuutena. Se on äärettömän itsekeskeistä ja rajoittunutta ajattelua.