Himoshoppailijat, mitä aukkoa elämässänne täytätte ostamisella?

Siksi koska lapsena sain vähemmän kuin muut.

sosiaalisten kontaktien puutetta. Turvattomuudentunnetta. Kun on paljon tavaraa/vaatteita, varmistan sen että ei tule sellaista tilannetta että kaikki vaatteet olisivat likaisena tai jokin tavara loppu kun sitä tarvitsisi.

Kotona on tylsää, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Niinpä luuhaan kaupungilla shoppailemassa sillä välin.

...miksi olet kotona???

alakoululaisten koulupäivät ovat lyhyitä. Minä en ainakaan halua laittaa lastani tupaten täyteen iltapäiväkerhon. Meillä on varaa siihen, että olen kotona.

ohis

Eipä vain ole tullut haastattelukutsua lukuisista hakemuksista huolimatta.

Raha ei varsinaisesti ole ongelma, mutta aivojaan ja koulutustaan olisi mukava päästä hyödyntämään muuhunkin kuin shoppailuun, taloudenhoitoon ja perheen autokuskina toimimiseen.

Mene töihin

...miksi olet kotona???

Mutta olenkin onnellisempi ja tasapainoisempi kuin ikinä. Elämä on kohdallaan. Silloin kun asiat olivat vähän vinksallaan (olin työtön ja rahaton, äitini kamppaili sairaalassa hengestään ja välit parhaan ystävän kanssa olivat tulehtuneet siihen pisteeseen, ettei oltu enää puheväleissäkään), silloin sain kummaa lohtua ostamisesta. Ja oli ihan sama, mitä osti. Rahaa ei tosiaan ollut paljon, joten suklaapatukan haku lähikaupasta saattoi olla se "shoppailureissu". En tajunnut asiaa silloin, vaan vasta vuosia myöhemmin, kun tunnistin saman tilanteen eräässä ystävässäni. Tuosta ajasta on nyt melkein kymmenen vuotta. Muutimme vuosi sitten ja varaston peruilta löytyi pahvilaatikkotolkulla ihan kummallista tavaraa; sisustuskrääsää, hirveästi kukkaruukkuja, höyrypesuri, jota oli käytetty kerran yms... Tavaraa, joka on peräisin juurikin tuolta elämäni synkältä jaksolta.

niitä koitan täyttää.

Kotona on tylsää, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Niinpä luuhaan kaupungilla shoppailemassa sillä välin.

mutta johonkinhan ne ylimääräiset rahat on laitettava joita tilille putoilee. Jotenkin tuntuu pöllöltä vaan säilöä useita kymmeniätuhansia vuosikaupalla, eikös täälläkin ole monta kertaa toitotettu että "viimeisessä takissa ei ole taskuja". Sitäpaitsi pidän mm. uusista tavaroista ja vaatteista, en sinänsä shoppailusta niinkään paljon.

Kotona on tylsää, kun lapset ovat päiväkodissa ja koulussa. Niinpä luuhaan kaupungilla shoppailemassa sillä välin.

...miksi olet kotona???

Itse shoppailen paljon, mutten koskaan yli varojeni! Nettotuloni ovat melkein neljä tonnia, joten on ihan helposti varaa ostaa usein ja kalliita vaatteita. Lisäksi olen tarkka ulkonäöstäni, mietin aina jokaisen asukokonaisuuden asusteita myöten tarkkaan, joten valinnanvaraa pitää olla. Ja olen sellaisessa asemassa ja sellaisella alalla, että kaapista pitää löytyä myös edustuskelpoisia vaatteita - kun taas arkitoimistolookin perustana on usein farkut.



Lapsen vaatteissa tärkeintä on se, että ne ovat mukavat ja (ulkovaatteet) funktionaaliset. Ekaluokkalainen ei pidä kuriksia, joten ulkohousujen pitää olla vedenpitävät. Sitten pitää olla myös siistimpiä vaatteita ravintolakäyntejä ja juhlia varten. Lisäksi en ehdi iltaisin pesemään juurikaan pyykkiä, joten vaatteita pitää olla lukumääräisesti niin paljon, etteivät lopu keskellä viikkoa kesken.



Ja kaiken tämän himoshoppailun keskeltä jää aina rahaa kaikkeen muuhunkin tärkeään!

Ei se liity mitenkään varoihin tai niiden ylittämiseen. Tyypillistä on että shoppailuun käytetään paljon aikaa ja se pyörii mielessä "jatkuvasti". Jälkeenpäin voi tulla katumuksen tunteita ja ostoksia saatetaan piilotella tai vähätellä.

Kotiäitinä ollessa sitä sai kicksejä nettishoppailusta ja siitä että tuli taas joku ihana paketti söpöilyvaatetta kotiin hypisteltäväksi. Viis siitä ettei niitä kauheasti ehtinyt edes käyttää.



Nyt kun olen palannut työelämään ja touhuan taas kaikkea muuta kodin ulkopuolella niin huomaan selvästi sen eron. Mulle shoppailu on nyt lähestulkoon vastenmielistä enkä millään raaskisi ostaa juuri mitään. Mutta olen kyllä nykytilanteeseen tyytyväinen.

mutta tykkään kyllä ostaa vaatteita (varsinkin kalliit merkit yms postimyynnillä)



luulen että johtuu siitä kun oltiin pienenä niin köyhiä ettei ollut varaa muihin kuin kirpparivaatteisiin. Muistan kuinka monta kertaa itkin että miksi kaverit saavat käyttää ihan näitä perus seppälä/hm/vero moda- vaatteita ja itse oli vain semmosia huonosti istuvia, liian isoja ja kulahtaneita lumppuja...muutenkin aina äitini kanssa kaupassa jos kysyimme vaikka että voidaanko ostaa esim. tota juustoa tuolla tai vaikka oivariinia (mikä voimariini se silloin oli), niin äiti suureen ääneen huuteli että ei kyllä ole rahaa ollaan köyhiä oon yksinhuoltaja yms. ei kiva kun kaikki kaupassa aina tuijotteli säälivinä olisi nyt edes puhunut hiljempaa mutta että kaikille piti toitottaa...ihme kyllä oli varaa ostaa joka viikko aina tuhdit alkoholivarastot...



Muistan aina kun joskus harvoin saatoin saada jonkun alennuspaidan joka nyt ei välttämättä ollut edes minun kokoa mutta uusi kuitenkin, hypistelin sitä aina kotona kun siinä oli niin semmonen ''uusi'' tuoksu..



menin sitten 16v kesätöihin ja sen jälkeen olen paiskinut töitä niin niska limassa että mulla on varaa ostaa itselleni kunnollisia vaatteita ja harrastaa jotain mikä maksaa (esim. kuntosali, laskettelu, luistelu) ja ehdottomasti haluan että lapsellani on mahdollisuus saada valita!



Luulen että haluan siis myös näyttää ostoksillani muille että meillä on varaa...

haluanko näyttää äidilleni sen että kyllä mä kaikesta huolimatta saan ostettua lapsilleni uutta.lapsena kun en itse saanut kauheasti mitään vaikka täälläkin riitti ne rahat kyllä muualle. ja olen aina halunnut lapsia ja kun k.menojen jälkeen niitä sain niin tykkään ostella heille.halu myös näyttää lähisukulaisille että pärjään menneisyydestäni huolimatta sekä ehkä vaikuttaa jonkin verran ns.sisäinen tyhjyys sekä varmasti takana myös muutakin.... :O

enkä aina tarvitsemaanikaan. Mun toiveita ei oikein otettu huomioon. Olen myös aika visuaalinen ihminen, tuntuu pahalta jos ei ole nätisti puettu ja omanoloisissa vaatteissa. En mä kyllä hirveästi rahaa laita vaatteisiin, ostan aika paljon kirpparilta.