PUOLUKOIDEN TIISTAI

Pitkästä aikaa minäki ehin taas pinoutuun.. Viikonloppu meni mukavasti serkun 7kk vauvaa hoitaessa. Ei uskos et joku lapsi voi olla aina niin hyvällä tuulella..=) Mies kävi pikasesti meitä tervehtimässä perjantaina ja sano et ihan kiva vauva..;)



Saa nähä jaksanko minä syödä sit pillerit loppuun ku saan keskusteltua luvan niiden lopettamiseen.. ;)



Leijona: kyselit pillereiden alottamisesta.. ne alotetaan sinä päivänä ku menkat alakaa. Eli kierron ekana päivänä.



Galluppi: Haluisin et koko perheellä ois sama sukunimi, eli luultavasti joudun valitseen miehen nimen. Miehen isä kyl sano et älä missään nimessä vaihda niin harvinaisesta nimestä niin tavalliseen ku mikä niillä on. Sen jälkeen oon miettiny asiaa enemmän ja toisaalta en kyl haluiskaan vaihtaa.. asiasta ei oo miehen kans keskusteltu. yhdysnimikään ei oikeen passaa ku sit ois niin järkyttävän pitkä (molempien sukunimi n.12 kirjaiminen)..



Itselläni on neljä kummia, ts. kaksi pariskuntaa ja oon ollu ihan tyytyväinen siihen määrään. Itselläni on kaksi kummilasta, tyttö kohta 5v ja poika täytti eilen 3v.



Mulla on kans suunnitelmissa neuloa kietasupaita vauvalle.. taidanki kokeilla tuota ohjetta jonka joku tänään laitto pinoon (anteeksi en muista kuka!) ku näyttää yksinkertasemmalta ku joku jota oon joskus jostain lehestä kattonu. En vaan viittis kaúheesti neuloo omalle vauvalle mitää ku ei oo mitää hajua millon sellasen vois saaha.. eikä tiiä oikeen kokojakaan ku ei tiiä onko kesä- vai talvivauva. vai jotain siltä väliltä. Mut kyl silti aijon valmiiksi tehä.

Mulle mun kummipoika 3v on kaikki kaikessa.. Olin sen kanssa melkeen joka päivä sillon ku asuin samalla paikkakunnalla. eli sillon ku poika synty ja puoltoista vuotta siitä eteenpäin.. Nyt tuntuu aivan kamalalta ku nähään niin harvoin! Joka kerta ku nähään pojan kans niin molemmat itkee ku on ollu niin ikävä. Ja monesti ku oon lähös niin poika ei haluu aluksi tulla edes halaamaan ku tietää et lähen ja tulee taas niin ikävä. Ollaan niin kiinnytty toisiimme! =)

Olin jo aivan varma, että pääsen lukemaan GOLDAN plussauutisia, kun huomasin, että pino on näin pitkä. Ehkä parin päivän päästä uskallat testata uudelleen.



Sukunimiasia: Minä otin miehen sukunimen, kun menimme naimisiin. En missään vaiheessa edes suunnitellut oman nimeni pitämistä. Syynä on lähinnä se, että minulla oli melkein Suomen yleisin sukunimi. Olin jotenkin myös kyllästynyt vanhaan nimeeni. Jos minulla olisi ollut harvinainen sukunimi, olisin luultavasti halunnut säilyttää sen, varsinkin kun nimellä ei olisi muuten ollut jatkajia, koska meillä on niin tyttövaltainen suku. Kyselin mieheltä, olisiko hän voinut vaihtaa sukunimeä, jos minun nimeni olisi ollut harvinainen, mutta en saanut selvää vastausta. Luulen kuitenkin, että mies ei olisi välttämättä suostunut vaihtoon, koska hän on muutenkin joka asiassa niin konservatiivinen.



JennaJanette ja LUNA: Minulla oli tossujen teossa vähän samanlaisia ongelmia, mutta ratkaisin ne samalla tavalla kuin LUNA. Yritin siis neuloa puikonvaihtamiskohdat erityisen tiukasti. Vaihdoin myös puikonvaihtumiskohtaa, mutta näin teen usein sukkia ja tumppuja neuloessa, koska silloin lopputulos on siistimpi.



Kummiasia: Minulla on kolme kummia (yksi pariskunta ja yksi sukulainen). Kukaan heistä ei pidä yhteyttä. Sen jälkeen, kun kummipariskunta erosi 15 vuotta sitten, kumpikaan tästä pariskunnasta ei ole pitänyt yhteyttä. Viimeksi olen nähyt kummini ylioppilasjuhlissani. Minulla on yksi kummilapsi, joka on siskoni 6-vuotias tyttö. Haluaisin kyllä mielelläni toisenkin kummilapsen, koska haluaisin, että meitä pyydettäisiin miehen kanssa yhdessä kummeiksi. Olinkin vähän pettynyt, että siskoni (sai nyt syksyllä vauvan) ei pyytänyt ketään siskoistaan vauvansa kummiksi. Samalla tavalla kuin GOLDA olen jotenkin aina suosinut kummityttöäni, vaikka hänen sisaruksensa ovat aivan yhtä rakkaita. Kummityttö on kuiten kin ollut se, jota olen esim. hemmotellut ylimääräisillä lahjoilla ja pyytänyt yksin yökylään.



GOLDA: Minäkin haluaisin meille kissan, mutta mies ei suostu siihenkään. Olen ehdoton kissaihminen. Kun asuin vielä vanhempieni luona, minulla oli kissa, mutta en viitsinyt ottaa sitä mukaan, kun muutin pois kotoa. Kerrostalossa kissa ei saisi liikkua niin vapaasti, eikä se olisi välttämättä edes tottunut uuteen ympäristöön helposti. Onneksi voi aina käydä hellimässä kissaa vanhempieni luona.



Minäkin olen muiden kanssa samaa mieltä siitä, että tuntemattomat nimimerkit voisi poistaa listasta. En muista kyseisistä nimimerkeistä mitään, eli he ovat varmaan kirjoittaneet tänne todella vähän.



Merineito: Meillä jäi kokonana häämatka tekemättä osittain sen takia, että emme päässeet yksimielisyyteen matkakohteesta. Mies haluuaisi vain kaupunkilomalle, mutta minä haluuaisin johonkin lämpimään ja vähän erikoisempaan paikaan, johon ei tule lähdettyä niin helposti muuten. Nyt meillä on suunnitteilla matka ensi kesäksi.

flunssa on alkanut jo vähän hellittää, ja kuukautisetkin vetelevät viimeisiä ;)

Innolla odotan jo vuotojen loppumista, niin päästään sitten peukut pystyssä toivomaan tärppiä uudelle kierrolle ;)



Sukunimestä:

Otin mieheni sukunimen, vaikken rehellisesti sanottuna niin innostunut ollutkaan itse nimestä ;O

Tuikitavallinen nen-päättyinen nimi, ja oman harvinaisen (tyttönimelläni meitä oli/on vain MUUTAMA Suomessa/maailmassa) nimeni " luovutin" pois. En halunnut yhdistelmänimeä, sillä nimestäni olisi tullut hurjan pitkä, eikä olisi nimet " rimmanneet" toisiinsa.

Kysyin mieheltä, että suostuisiko ottamaan mun nimeni, oltais saatu suvulle jatkettakin (kun perheessämme kaksi poikaa jo on :) ) mutta mies ei suostunut. Olisi ollut liikaa hänen " egolleen" :)



Kieltämättä, hivenen " epämiehekästä" (anteeksi jos kommenttini loukkaa jota kuta, tämä TÄYSIN henk.koht. mielipiteeni!) jos mies ottaa naisen nimen ;)

Muistan opiskeluajoiltani (joitakin vuosia taaksepäin, aikuisiällä siis) että yksi koulukaverini, miespuoleinen, ilmoitti eräällä tunnilla, että " niin, ilmoitusluontoinen asia vaan, että nimeni on muuttunut avioliiton myötä...." ja herätti kieltämättä pienoista hilpeyttä opiskelukavereiden keskuudessa ;)

No, kukin tyylillään, eihän se nimi miestä pahenna...



Halusin itse kuitenkin omassa perheessäni, että ollaan saman nimisiä, kun kerran yhtä perhettä ollaan. Paitsit, että esikoisella (joka siis ex-suhteesta) on isänsä sukunimi, ja asia on varsin ok.

Tarjottiin tytölle mahdollisuutta vaihtaa nimensä " isäpuolensa" nimelle, mutta ei halunnut.



Kummeja mulla itselläni on kaksi, aviopariskunta. En ole ollut yhteydessä vuosikausiin, mikä vähän kyllä harmittaakin, ajoittain.



Itselläni on kolme kummilasta, kaksi tyttöä ja yksi poika (ikähaitarilla 2 v - 9 v) mutta vain kahden kanssa näistä enemmän tekemisissä.



Meidän kolmella lapsella on kaikilla kahdet kummit, ja mielestäni on ollut ihan riittävä määrä. Mukavat kummit kaikilla ;)

Mielessäni olen jo vähän kartoittanut tilannetta, jos meille vielä lapsi tulee, että ketä pyydettäisiin kummiksi ;O Kaikkea sitä tuleekin jo miettineeksi :)



Kylmyys koettelee jo ulkona, ja näinpä tänään satavan ropisevia rakeitakin ;O Milloinhan lunta tupruttaa täällä pk-seudulla? ;O



Joo, taidan kipaista keittiön kautta (teekupposen kera) Salkkareiden pariin....joten huomiseen!

[color=purple][b]LUMIINA:[/b] Kyllä vauva jo kovastikin kääntyilee masussa. Välillä ympäri jne. Raakasti arvioiden lähes tunnin välein on myräkkä mahassa. Joskus tuntuu kovimmat potkut vähän ilkeiltä, mutta en valita! Sielläpähän temmeltää :)))



Mä alotin ihan oman ohjeen mukaan uudet tossut. En viitsi niitä " makkaratossuja" enää tehdä kun ei eilen onnannut. En myöskään ala mitään puikkoja vaihteleen, vaan suosiolla luovutan ja teen omasta päästä erilaiset ja toivottavasti hienommat ;) Ainakin vielä näyttää tosi siisteiltä ja ihanilta. Laitan sinne väliin pörrölankaa, joten tulee oikein vauvamaiset tossukat.



Hyvähyvä, Kärpät voitti Jypin ! :) Nyt mustikkasopan tekoon, uuniriisipuuro valmistuu uunissa *nams*



JJ rv 25