Lue keskustelun säännöt.
Siirryin työelämään ja tuntuu todella rankalta :(
19.03.2011 |
Olen tehnyt opintojen ohella töitä kesäisin 15-vuotiaasta ja ympäri vuoden osa-aikaisesti 17-vuotiaasta lähtien.
Nyt 28-vuotiaana vihdoin valmistuin ja siirryin työelämään. Vasta 2kk takana ja tuntuu että olen ihan loppu. Työ on vastuullista ja kiireistä, mutta kaikki on mennyt hyvin ja olen pidetty.
Jotenkin vaan tuntuu, että pää ei kestä tätä menoa kauaa. En saa iltaisin rauhaa ollenkaan (henkisesti), uni on häiriintynyt jne.
Aina hanttihommia tehdessäni kärsin työn yksinkertaisuudesta ja tylsydestä ja oikeasti odotin kovasti, että pääsen haasteellisempiin hommiin. Töitä teenkin nyt intohimolla ja hyvin, mutta vapaa-ajalla tuntuu pahalta.
Pitääkö mun luovuttaa heti alkuunsa?
Kommentit (27)
Yritä hyväksyä, että uuden, vaativan tehtävän alku vie voimia. Uutena on epävarma ainakin alitajunnassa.
Saatko riittävää perehdytystä juuri tähän tehtävään? Pyydä, kysy, kuuntele ihan reilusti. Kysy yksityiskohtia ja kysy myös strategisia tavoitteija ja painotuksia, että ymmärrät selkeästi mihin kokonaisuuteen työsi liittyy. Pyydä esimieheltäsi apua priorisoinnissa, ei sinun heti tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea. Itse arvostan alaisia, jotka uskataltavat kysyä ja tekevät ehdotuksia, josta voidaan yhdessäkin punnita etenemisrakaisuja.
Kannattaa muistaa, että kokemus ja rutiini tuovat mukanaan tietotaitoa, johon voi alkaa nojata stressaavammassa hetkessä. Kokemusta voi kartuttaa vain ajan kansas. Hyväksy se ja näe myös valoa tunnelin päässä.
Pikotko tehtävät riittävän pieniksi paloiksi? Jos asiat tuntuvat liian isoilta ja vähän hahmottomilta, niin varmasti väsyy ja tulee epämääräinen tunne, että ei selviä tai jaksa.
Mieti/kysy miten voisit oppia tunnistamaan itsen johtamisen taitoja tai omia vahvuuksia vielä paremmin.
Tiedäthän, että vaativissakin töissä saa mokata? Olemme vain ihmisiä. Parhaat innovaatiot syntyvät usein epäonnistumistenn ja oppimisten jälkeen.
Se on kyllä totta mitä joku sanoi aiemmin, eli että mitä vaativampi työ, sitä vaikeampaa karistaa asioita vapaa-ajalla. Tässäkin kokemus ja kasvava luottamus selviytyä helpottaa kun kokemusta tulee. Mutta sivunmennen sanoa, minusta, ap, palkkasi on kyllä vastavalmistuneen asiantuntijatehtävään erittäin hyvä, eli työhösi varmaan kuuluu tietty määrä stressiä.
Vielä lopuksi, onhan sinulla ystäviä ja itseäsi ilahduttavaa tekemistä vapaa-ajalla? Tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa tai mitä tahansa mistä nautit. Iloisen illan jälkeen unikin tulee paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä hyväksyä, että uuden, vaativan tehtävän alku vie voimia. Uutena on epävarma ainakin alitajunnassa. Saatko riittävää perehdytystä juuri tähän tehtävään? Pyydä, kysy, kuuntele ihan reilusti. Kysy yksityiskohtia ja kysy myös strategisia tavoitteija ja painotuksia, että ymmärrät selkeästi mihin kokonaisuuteen työsi liittyy. Pyydä esimieheltäsi apua priorisoinnissa, ei sinun heti tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea. Itse arvostan alaisia, jotka uskataltavat kysyä ja tekevät ehdotuksia, josta voidaan yhdessäkin punnita etenemisrakaisuja. Kannattaa muistaa, että kokemus ja rutiini tuovat mukanaan tietotaitoa, johon voi alkaa nojata stressaavammassa hetkessä. Kokemusta voi kartuttaa vain ajan kansas. Hyväksy se ja näe myös valoa tunnelin päässä. Pikotko tehtävät riittävän pieniksi paloiksi? Jos asiat tuntuvat liian isoilta ja vähän hahmottomilta, niin varmasti väsyy ja tulee epämääräinen tunne, että ei selviä tai jaksa. Mieti/kysy miten voisit oppia tunnistamaan itsen johtamisen taitoja tai omia vahvuuksia vielä paremmin. Tiedäthän, että vaativissakin töissä saa mokata? Olemme vain ihmisiä. Parhaat innovaatiot syntyvät usein epäonnistumistenn ja oppimisten jälkeen. Se on kyllä totta mitä joku sanoi aiemmin, eli että mitä vaativampi työ, sitä vaikeampaa karistaa asioita vapaa-ajalla. Tässäkin kokemus ja kasvava luottamus selviytyä helpottaa kun kokemusta tulee. Mutta sivunmennen sanoa, minusta, ap, palkkasi on kyllä vastavalmistuneen asiantuntijatehtävään erittäin hyvä, eli työhösi varmaan kuuluu tietty määrä stressiä. Vielä lopuksi, onhan sinulla ystäviä ja itseäsi ilahduttavaa tekemistä vapaa-ajalla? Tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa tai mitä tahansa mistä nautit. Iloisen illan jälkeen unikin tulee paremmin!
Yritä hyväksyä, että uuden, vaativan tehtävän alku vie voimia. Uutena on epävarma ainakin alitajunnassa.
Saatko riittävää perehdytystä juuri tähän tehtävään? Pyydä, kysy, kuuntele ihan reilusti. Kysy yksityiskohtia ja kysy myös strategisia tavoitteija ja painotuksia, että ymmärrät selkeästi mihin kokonaisuuteen työsi liittyy. Pyydä esimieheltäsi apua priorisoinnissa, ei sinun heti tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea. Itse arvostan alaisia, jotka uskataltavat kysyä ja tekevät ehdotuksia, josta voidaan yhdessäkin punnita etenemisrakaisuja.
Kannattaa muistaa, että kokemus ja rutiini tuovat mukanaan tietotaitoa, johon voi alkaa nojata stressaavammassa hetkessä. Kokemusta voi kartuttaa vain ajan kansas. Hyväksy se ja näe myös valoa tunnelin päässä.
Pikotko tehtävät riittävän pieniksi paloiksi? Jos asiat tuntuvat liian isoilta ja vähän hahmottomilta, niin varmasti väsyy ja tulee epämääräinen tunne, että ei selviä tai jaksa.
Mieti/kysy miten voisit oppia tunnistamaan itsen johtamisen taitoja tai omia vahvuuksia vielä paremmin.
Tiedäthän, että vaativissakin töissä saa mokata? Olemme vain ihmisiä. Parhaat innovaatiot syntyvät usein epäonnistumistenn ja oppimisten jälkeen.
Se on kyllä totta mitä joku sanoi aiemmin, eli että mitä vaativampi työ, sitä vaikeampaa karistaa asioita vapaa-ajalla. Tässäkin kokemus ja kasvava luottamus selviytyä helpottaa kun kokemusta tulee. Mutta sivunmennen sanoa, minusta, ap, palkkasi on kyllä vastavalmistuneen asiantuntijatehtävään erittäin hyvä, eli työhösi varmaan kuuluu tietty määrä stressiä.
Vielä lopuksi, onhan sinulla ystäviä ja itseäsi ilahduttavaa tekemistä vapaa-ajalla? Tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa tai mitä tahansa mistä nautit. Iloisen illan jälkeen unikin tulee paremmin!
Minut on vakinaistettu ja olen uusissa tehtävissä isossa yrityksessä, joskin pitkä kokemus yrityksestä on edukseni. Esimieheni on hyvä, muttei esimiehenä kovin kokenut, eli hänkään ei ehkä osaa ohjeistaa minua selviämään tästä muutoksesta parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Mukavaa tekemistä vapaa-ajalla on kyllä, mutta mainitsemasi alitajunnassa stressaaminen on todella vahvasti läsnä öisin. Arkisin en ehdi pudottaa työtaakkaa selästäni ollenkaan ja viikonloppunakin rentoutuneeksi pääseminen edellyttää 24h työtä ensin ja viikonloppu tuntuu auttamattoman lyhyeltä.
Töitä olisi tehtävä tämän selviämisen eteen, kun tuntuu tosiaan että ei vain ole työkaluja vielä selviämiseen. Mutta kai se on tärkeintä, että on edes tietoinen tilanteestaan. Muutokseen en ole vielä pystynyt, vaikka tietoinen olen ollut koko ajan ja aktiivisesti pyrkinyt rentouttamaan itseäni.
Vastan vielä toisen kerran, kpsla tunnistan tekstistäsi oman nuoremman itseni :-)
Sanoit ensimmäisessä viestissä, että olet pidetty. Hienoa, minulle ei nimittäin vielä koskaan ole tullut eteen työtehtävää, jossa positiivinen luonne ja hyvät tiimityötaidot eivät olisi tärkeitä. Sinulla taitaa ne olla ja se on yksi vahvuutesi. MUTTA huomaa myös, että KAIKKIEN EI tarvitse PITÄÄ sinusta. Riittää, että asiat sujuvat eteenpäin. Senkin käsitteleminen on tärkeää. Että joskus joutuu sanoamaan ei, ei nyt, tai katsotaan huomenenna tai että olen tästä eri mieltä, koska...jne. Ei vastapuoli mene rikki siitä, että sinä olet eri mieltä. Ein tai eriävän mielipiteen voi sanoa ystävällisesti ja silti selkeästi. Sanon tämän siksi, että monesti etenkin nuoret naiset kamppailevat sen kanssa, että haluavat olla pidettyjä ja käyttävät väärässä kohtaa aikaa muiden auttamiseen, jolloin omat työt kasaantuvat tai sitten tekee töitä piiloärtymyksen vallassa. Mutta tämä on vaikea asia, ainakin minullekin yhä vielä. Esimiesasemassa on sitten viimeistään pakko oppia kestämään, että ei voi aina miellyttää kaikkia.
Sitten vielä pari juttua. Kirjoita paperille mikä sinua stressaa. Vaikka kuinka hajanaisia asioita. Sitten on helpompi miettiä, mitä voi korjata tai mihin asioihin voi itse alkaa suhtautua eri lailla.
Edelleen luulen, että isot ja abtraktilta tuntuvat asiat tuntuvat liian vaikeilta kokonaisuuksilta. Vanha totuus on, että elefantti täytyy syödä pala kerrallaan. Opettele palastelemaan (ja pyydä apua siihen).
Verkostoidu. Käy lounaalla mukavien ihmisetn kanssa, tule tutuksi, ehkäpä jaa jotain stressiaiheita. Ei titenkään kannata olla liian avoin tai naivi, mutta kyllä töistäkin voi löytää samanhenkisiä tyyppejä.
Oletko sellaisella alalla, jossa vosit verkostoitua samalla alalla, mutta eri organisaatioissa toimivien kanssa? Mene koulutuksiin, yhdistyksen/järjestön jäseniltaan tms. Voit yllättyä huomatessasi, että muutkin stressaavat samantapaisista asioista. Sitten on erilaisia työssäjaksamiseen liittyviä koulutuksia/tialisuuksia. Kannattaa vaikka käyttää yksi vapaapäivä sellaiseen osallistumiseen, jos ohjelma tuntuu kiinnostavalta.
Uni ON ehdottoman tärkeää jaksamisen kannalta. Kotikonsteja uneen:
kuuntele rentoutuscd:tä ja opettele rentouttamaan ajatukset, toista jos heräät keskellä yötä. Nukahda vaikka vauvan tuutulaulujen soidessa. Rauhoita iltarutiinit mukavaksi. Makaa piikkimaton päällä ennen nukahtamista (toimii minulla). Hae vaikka apua esim. akupunktiosta, toimii myös! Ja työterveydestä. Joskus on parempi saada unta tukevaa lääkettä pahimpaan. Joskus jo unilääkkeen olemassaolo rentouttaa niin, ettei sitä tarvitsekaan. Kysy työterveyshuollosta apua akupunktion tms. vaihtoehtoon, joka voisi auttaa oman kehon rentouttamisessa.
Mutta pään kannalta on tärkeää tajuta, että olet hyvä, olet noviisi, mutta tulet kyllä pärjäämään, onhan sinulla hyvä koulutus ja kokemus takana. Heikkouden aikajaksout kuuluvat ihmiselämään ja niistä pääsee yli, kun on itselleen armelias.
Ja käytä huominen sunnuntai johonkin ihanaan tekemiseen, joka tuottaa iloa juuri sinulle.
Yritä hyväksyä, että uuden, vaativan tehtävän alku vie voimia. Uutena on epävarma ainakin alitajunnassa. Saatko riittävää perehdytystä juuri tähän tehtävään? Pyydä, kysy, kuuntele ihan reilusti. Kysy yksityiskohtia ja kysy myös strategisia tavoitteija ja painotuksia, että ymmärrät selkeästi mihin kokonaisuuteen työsi liittyy. Pyydä esimieheltäsi apua priorisoinnissa, ei sinun heti tarvitse osata ja ymmärtää kaikkea. Itse arvostan alaisia, jotka uskataltavat kysyä ja tekevät ehdotuksia, josta voidaan yhdessäkin punnita etenemisrakaisuja. Kannattaa muistaa, että kokemus ja rutiini tuovat mukanaan tietotaitoa, johon voi alkaa nojata stressaavammassa hetkessä. Kokemusta voi kartuttaa vain ajan kansas. Hyväksy se ja näe myös valoa tunnelin päässä. Pikotko tehtävät riittävän pieniksi paloiksi? Jos asiat tuntuvat liian isoilta ja vähän hahmottomilta, niin varmasti väsyy ja tulee epämääräinen tunne, että ei selviä tai jaksa. Mieti/kysy miten voisit oppia tunnistamaan itsen johtamisen taitoja tai omia vahvuuksia vielä paremmin. Tiedäthän, että vaativissakin töissä saa mokata? Olemme vain ihmisiä. Parhaat innovaatiot syntyvät usein epäonnistumistenn ja oppimisten jälkeen. Se on kyllä totta mitä joku sanoi aiemmin, eli että mitä vaativampi työ, sitä vaikeampaa karistaa asioita vapaa-ajalla. Tässäkin kokemus ja kasvava luottamus selviytyä helpottaa kun kokemusta tulee. Mutta sivunmennen sanoa, minusta, ap, palkkasi on kyllä vastavalmistuneen asiantuntijatehtävään erittäin hyvä, eli työhösi varmaan kuuluu tietty määrä stressiä. Vielä lopuksi, onhan sinulla ystäviä ja itseäsi ilahduttavaa tekemistä vapaa-ajalla? Tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa tai mitä tahansa mistä nautit. Iloisen illan jälkeen unikin tulee paremmin!
Minut on vakinaistettu ja olen uusissa tehtävissä isossa yrityksessä, joskin pitkä kokemus yrityksestä on edukseni. Esimieheni on hyvä, muttei esimiehenä kovin kokenut, eli hänkään ei ehkä osaa ohjeistaa minua selviämään tästä muutoksesta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mukavaa tekemistä vapaa-ajalla on kyllä, mutta mainitsemasi alitajunnassa stressaaminen on todella vahvasti läsnä öisin. Arkisin en ehdi pudottaa työtaakkaa selästäni ollenkaan ja viikonloppunakin rentoutuneeksi pääseminen edellyttää 24h työtä ensin ja viikonloppu tuntuu auttamattoman lyhyeltä. Töitä olisi tehtävä tämän selviämisen eteen, kun tuntuu tosiaan että ei vain ole työkaluja vielä selviämiseen. Mutta kai se on tärkeintä, että on edes tietoinen tilanteestaan. Muutokseen en ole vielä pystynyt, vaikka tietoinen olen ollut koko ajan ja aktiivisesti pyrkinyt rentouttamaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kuvittelet, että todellisuus on se, olet toooosi kaukana yliopistosta itse. Keskimääräinen valmistumisaika viahtelee tiedekunnittain, mutta missään se ei ole 5,5.
eikö meistä yksikään tässä ryhmässä ole käyttänyt maisteriopintoihin yli neljää vuotta.
ajatuksesi eivät lakkaa laukkaamasta, se kuormittaa ja syö voimavaroja.