Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä työkaverin käytöksestä?
19.03.2011 |
Olen ollut hieman allapäin ja omissa maailmoissani viimeiset viikot koska mummoni kuoli ja viime viikolla sain tietää, että veljeni sairastaa syöpää josta ilmeisesti ei selviä. Töissä olen kuitenkin ollut ja tehnyt omat työni.
Perjantaina palaverissa työkaveri yritti taas nakittaa yhtä pitkää työtehtävää meille muille, myös minulle. Sanoin ehkä hieman tiukkaan sävyyn etten nyt jaksais tehdä yhtään enempää kun mitä minulla jo on. Koen etten selviä siitä koska on sellaista työtä jota en oikein vielä hallitse, eli vaatii todella keskittymistä ja ohjeiden lukua.
Tästä kollega kimpaantui ja melkein haukkui minua. Sanoin ettei ole mikään syy olla auttamatta häntä kun hänellä olkapää kohta sanoo sopimuksensa irti. Meinasin ruveta itkemään, joten pyysin anteeksi ja poistuin palaverista vessaan itkemään. Loppupäivänä hän ei sanonut minulle sanaakaan. Häipyi ennen työajan loppua sanaakaan sanomatta.
Olin kertonut mummoni kuolemasta ja sanonut etten ehkä ole parhaimmillani. Myös esimieheni tiesi tästä ja sanoi, että teen sen mihin kykenen.
Vieläkin itken tätä tapausta ja maanantai pelottaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna mummon kuolema on sellainen asia, että kyllähän se saa surettaa, mutta ei se kai yllätyksenä/järkytyksenä tullut, vanhan ihmisen kuolema? Ihan normaalia elämän kiertokulkua. Pitäisin vähän outona ihmistä, joka ei pysty normaaliin työhön sen vuoksi, että mummo kuoli. Jos työkaverini kieltäytyisi sen perusteella ottamasta työtä vastaan, kyllä minuakin sapettaisi.
Veljesi syöpädiagnoosi on sen sijaan eri asia, koska hän kuuluu lähiperheeseesi ja ikävä uutinen tuli varmasti shokkina. Tietääkö esimiehesi ja tämä työkaverisi asiasta mummosi kuoleman lisäksi? Ethän voi olettaa, että muut ovat selvännäkijöitä ja "näkevät naamasta", että sinulla on ns. oikeita murheita.