Olenko kiittämätön, kun suunnittelen ja aikataulutan näin vauvanhankintaa?
Haluaisin kovasti vauvan jo vaikka heti, mutta järjellä ajateltuna....
Vauva saisi siis syntyä aikaisintaan 8/2012.
Tällöin saisin työssäni keväällä 3-4/2012 olevat projektit vedettyä luultavasti kunnialla läpi.
Niistä töistä en kyllä perusta pätkääkään, mutta minulle ei saada mistään sijaista siihen hommaan.
Siis jos olisin siinä vaiheessa ensi keväänä jo raskaana, luultavasti olo olisi vielä ihan hyvä, ettei tarvitsisi jäädä sairaslomille ennen varsinaista äitiyslomaa. Saisin jäädä kesälomalle, ja siitä suoraan äippälomalle.
Jos vauva syntyisi 2012 syksyllä olisin tosin jo 31 vuotias, mutta tuskin hedelmällisyys niin kovin paljon tässä 7-8 kk aikana voi heiketä, että sen vuoksi kannattaisi alkaa jo nyt yrittämään?
Viimeksi tulin raskaaksi yhdestä ainoasta ehkäisemättömästä kerrasta, joten luultavasti olen melko hedelmällinen.
Kommentit (24)
itse esim. taloudellisen tilanteen takia. Siis jos saan toisen lapsen ennenkuin esikoinen on 3v. saan samaa äippärahaa kuin ekastakin. Muuten tulot putoaa huimasti :(
Mut jos asiat ei mene suunnitellusti niin ei se mikään maailmanloppu ole...
Voi tulla jopa keskonen tai keskenmeno, jolloin taas se siirtyy tai muuttuu LA jne.
Tiedän tämänkin. Olen kokenut yhden keskenmenon, joka kyllä tosin tapahtui jo parin viikon päästä plussaamisesta.
Ap
ja moni suunnitteleekin ja monella onnistuu. Itsellä ei onnistunut saada toista lasta ennen esikoisen täytettyä kolme. Itse asiassa ei ole tärpännyt kahden vuoden yrittämisen jälkeenkään, vaikka eka lapsi tärppäs toka kierrosta. LUUULIN olevani superhedelmällinen, ku on suku täynnä kertalaakista raskautuvia naisia. Voi kai se miehessäki olla vika. Ei olla vielä tutkimuksiin menty, enkä tiedä tullaanko menemäänkään.
ja moni suunnitteleekin ja monella onnistuu. Itsellä ei onnistunut saada toista lasta ennen esikoisen täytettyä kolme. Itse asiassa ei ole tärpännyt kahden vuoden yrittämisen jälkeenkään, vaikka eka lapsi tärppäs toka kierrosta. LUUULIN olevani superhedelmällinen, ku on suku täynnä kertalaakista raskautuvia naisia. Voi kai se miehessäki olla vika. Ei olla vielä tutkimuksiin menty, enkä tiedä tullaanko menemäänkään.
Toisaalta mun tekis mieli olla välittämättä koko työstä, ja antaa vaan mennä, ja siis lapsen tulla jos niin on tarkoitettu... Että Herran haltuun :)
Ap
elämä sitten kulkee omaa kulkuaan.
Tärkeämpää on, että sitten kun saat ne lapset, et säädä niiden elämää samalla tavalla, vaan annat heille tilaa. Kai haluat lapsia? Ettet vain "tee lapsia" joistakin ulkopuolisista syistä, tyyliin lapsia kuuluu olla tms.
Toinen vaihtoehto on se, että vain elät elämääsi, otat vastaan sen mikä tulee ja sopeudut sitten siihen.
En tajua miten kiittämättömyys liittyy tähän asiaan.
mutta älä pety, jos suunnitelmat ei pidäkään. Minäkin olisin halunnut laskelmoida vauvan saannin, mutta "luonto" päätti toisin.
ja yks lähti toisesta. Eli voi se näinkin mennä..
Mut koskaanhan ei voi tietää kuin käy.
Kahesta viimesestä lapsesta olen tarkkaan laskenut ja suunnitellut, että koska raskaaksi ja laskenut, että taloudellinen tasapaino pysyy :)
Eli esikoinen tärppäsi ekasta kierrosta. Nyt toista olen lykännyt työkuvioiden takia. Kun lopulta alettiin yrittämään, jouduin saman tien tulehduskierteeseen, joka ei ole hoitunut useasta lääkekuurista huolimatta.
Pelkään tosissani hedelmällisyyteni puolesta. Harmittaa ihan sairaasti, että olen luullut voivani suunnitella asioita. Olin jopa miettinyt kuukauden, jolloin olisi hyvä olla synnyttämässä.
Nyt synnyttämisen sijaan varailen taas uutta gyneaikaa, ja pohdin miten saisin värkkini taas toimimaan normaalisti.
Minulla ei siis ole vielä ollenkaan lapsia.
Olen tullut kerran raskaaksi, mutta se meni kesken.
Ap
Kiitos sulle, jos muutkin ajattelis muuta kuin omaa persettään, olis varmaan yleinen suhtautuminen nuoriin naisiin työmarkkinoilla vähän toisenlainen.
Mut suurin osa on näitä MINÄMINÄMUNRASKAUSHETINYT tyyppejä, jotka paskan vertaa välittävät esim. just sen projektin loppuunsaattamisesta.
mutta jos olet palkansaaja, en oikein ymmärrä.
Harva ihminen on niin korvaamaton, ettei työt järjestyisi. Äitiysloma kun ei edes tule yllätyksenä, vaan työpaikalla on kuukausia aikaa varautua siihen etukäteen.
Entä jos vaikka sairastuisit? Tuskin sekään kaataisi oikeasti työpaikalla kenenkään maailmaa, vaikka sairastuminen tapahtuu yleensä äkillisesti.
odota se 8 kk ensin. Mutta muista että voi mennä pitkäänkin että tärppää. Ekan kerran tärppääminen ei ole mikää tae tulevaisuudelle.
Ymmârrän suunnittelun työ- ja rahatilanteen vuoksi - eihän sinulla ole edes kyse pitkästä aikavälistä!
Sen sijaanen ymmärrä näita "haluan lapsen alkuvuodeksi" -tyyppejä.
Ketä kohtaan?
Parempi katsoa kuin katua - sananlasu tod pätee lapsenhankinta-asioissa.
t:ls-sossu
Entä jos vaikka sairastuisit? Tuskin sekään kaataisi oikeasti työpaikalla kenenkään maailmaa, vaikka sairastuminen tapahtuu yleensä äkillisesti.
Raskaus on kuitenkin yleensä lähestulkoon aina suunniteltu, mutta sairastuminen ei.
Ap
mutta että olet ehkä yliarvioinut oman korvaamattomuutesi. Jos sairastuisit tällä sekunnilla vaikkapa syöpään, tuskin työnantajasi oikeasti itkisi perääsi kovin pitkään. Äitiyslomaan töissä on aikaa varautua monta kuukautta.
En pidä sinua kiittämättömänä, ennemminkin hieman naiivina.
odota se 8 kk ensin. Mutta muista että voi mennä pitkäänkin että tärppää. Ekan kerran tärppääminen ei ole mikää tae tulevaisuudelle.
Ymmârrän suunnittelun työ- ja rahatilanteen vuoksi - eihän sinulla ole edes kyse pitkästä aikavälistä!
Sen sijaanen ymmärrä näita "haluan lapsen alkuvuodeksi" -tyyppejä.
Työpaikan tilanne on AINOA syy lykkäämiselle.
Rahatilanne meillä mieheni kanssa on todella hyvä. Voisin olla useita pois töistä lasten kanssa kotona ihan vaan säästöjen turvin.
Ap
no et kiittämätön, mutta aika outo ajattelutapa sulla on.
Miten voi olla joku projekti sellaisessa hoidossa, että sitä ei voi kuin yksi ihminen maailmassa tehdä? Mitä tapahtuu jos sulta katkeaa käsi, joudut leikkaukseen tai joudut vaikka muuttamaan, kun puoliso saa unelmapestin?
Jos lapsia haluaa, niin niitä kannattaa ruveta tekemään ihan heti kun elämän perusedellytykset kunnossa (rakastava perhe ja riittävä toimeentulo).
Keskimääräisessä raskaudessa on nyt kuitenkin sen verran aikaa suunnitella, että aika huono johtaja saa olla jos ei osaa järjestää resursointia siinä ajassa.
Mitä sitten teet jos raskautta ei kuulukaan ja tämän projektin loppusuoralla komennetaan tekemään seuraava parin vuoden pesti. Lykkäät omaa elämääsi syrjään vielä 2 vuotta?
Jos jotain teet ennen raskautta, niin teet työsi sillä lailla, että joku toinen yhtä pätevä voi astua puikkoihin mahdollisimman kivuttomasti.
Sorry aika suorat sanat, mutta minusta perheen perustaminen ja työasiat eivät liity tällä lailla toisiinsa ollenkaan miten sinä niputat ne.
terv. esimies ja projektipäällikkö
no et kiittämätön, mutta aika outo ajattelutapa sulla on.
Mitä sitten teet jos raskautta ei kuulukaan ja tämän projektin loppusuoralla komennetaan tekemään seuraava parin vuoden pesti. Lykkäät omaa elämääsi syrjään vielä 2 vuotta?
Minulla varmaan on aika outo ajattelutapa. Olen itsekin miettinyt, että mistä tämä liiallinen lohjaalius, ja se etten halua koskaan ola kenellekään vaivaksi millään tavoin, oikein kumpuaa..?
Omaa elämää en enää tässä iässä ole valmis lykkäämään kovin pitkälle.
Muutenkin olen elänyt sitku-elämää liian kauan, enkä ole osannut tehdä ratkaisuja oikein minkään suhteen.
Ap
tarkkaan. Halusin että lapsi syntyy loppukesästä, jotta voin jäädä jo kesäksi pois töistä. Ja samalla laskin että ehdin olla täysillä työtunneilla 6 kk töissä ennen äitiyslomaa(edellisen raskauden jälkeisen osittaisen hoitovapaan jälkeen), jotta saan enemmän äityispäivärahaa. Ja ajattelin myös sitä että voin olla myös seuraavan kesän pois töistä ilman pitkiä hoitovapaita.
Ja onnistui ihan nappiin!
mutta liikaa kyllä suunnittelet. kaikki ei van aina mene suunnitelmien mukaan. Voi tulla jopa keskonen tai keskenmeno, jolloin taas se siirtyy tai muuttuu LA jne.
Älä liikoja suunnittele, niin parempi. Ja onnea kuitenkin tähän projektiin, tai kumpaakin projektiin, kun se vauvakin on osaltaan sulle näköjään pieni projekti, mutta sitä ei voi ihan samalla tavoin aikatauluttaa.