Voiko eronnut n35v. nainen löytää vielä kunnollisen ja hyvän miehen?
Siis oikeesti voiko? Baareista en haluisi lähteä kenenkään matkaan tms. mutta onko kenelläkään jakaa onnellista kokemusta omasta elämästä.
Yksinkin on ihan mukavaa, mutta silti ihanasta parisuhteesta haaveilen välillä... Onko toivo menetetty fiksujen miesten suhteen tässä iässä?
Kommentit (51)
et taida olla tyyppiäni. Hyvää kevättä!' etkä perustele yhtään sen enempää.
Kirjoittaa jo toistamiseen, kun en osannut vastata "kauniisti", jätin vastaamatta ekaan viestiinsä. Siis tuo peräkammarin poika tyyppi... En halua loukata, mutta miten perustelen, ettei kiinnosta?? Ap.
mitenkään epätoivoista;-D. Eikä sun sinne tarvitse kaikkia tietoja itsestäsi antaa. Itse asuin alle 3000 asukkaan kunnassa, enkä tosiaankaan miettinyt sitä, mitä joku noista kuntalaisista minusta ajattelee, kun ilmoituksen jätin;-D! Sitä paitsi: hain alusta loppuun saakka _kaveria. Millään tavalla en vihjannut, että miehen puutteessa olisin. Ajattelin sillä tavalla pysyväni asiallisena niin kauan kuin haluan plus sulkevani ulos pelkkää seksiseuraa hakevat miehet. No sitäkin tuli siinä välissä harrastettua, yksi kesä oli oikein ihana;-D. Mutta sitten saman ilmoituksen kautta nykyisen mieheni tapasin. Ja se oli kerralla selvä.
kiinni joistain miesten vioista, eikä niin välitä. Pakko niin on tehdäkin jos meinaa oman miehen saada, eikä jää yksin vanhuuttaan viettämään. Miehillä kun tilanne on helpompi, sillä nuoria naisia aina riittää. Mutta naisilla tulee vanhuus, eikä enää vienti ole niin kova.
Joten löydät kyllä ikioman miehen, kunhan et ole kovin nuuka ja tarkka ja hyväksyt miehen isommatkin virheet. Toisen kerran kun ei passaa enää erota, muuten jäät kokonaan yksin.
mun mielestä ei enää voi hyvää löytää. Kyllä ne hyvät on varattuja ja niistä pidetään kiinni. Jäljellä vain luonnevikaiset tai muuten pervot ym. Parempi olla vaan yksin.
mun mielestä ei enää voi hyvää löytää. Kyllä ne hyvät on varattuja ja niistä pidetään kiinni. Jäljellä vain luonnevikaiset tai muuten pervot ym. Parempi olla vaan yksin.
Valitettavasti.
Elin lähes 6 vuotta yksin lasten kanssa. Yhtenä ihanana kesäisenä keskiviikkoiltana tapasin aivan ihanan miehen kesäisellä terassilla. Nyt asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa.
ja ajattelen samalla tavalla :D
Minusta taas tuntuu että olen niin nuori eronneeksi äidiksi ettei kukaan kunnollinen mies voi ottaa minua vakavasti. Enkä myöskään käy baareissa ja edellytän mieheltä hyvin niukkaa alkoholin käyttöä (exän kanssa siitä muodostui ongelma, enkä ole valmis riskeeraamaan enää samaan) joten taitaa tässä suomalaisessa kulttuurissa tulla ikisinkku-äippä. Kuka kaikin puolin kunnollinen, turvallinen ja raitis mies joka haluaisi näin "keskenkasvuisen", haluaisi naisen jolla on jo lapsia toisen miehen kanssa?
Siksi niitä hyviäkin miehiä voi löytää vanhemmallakin iällä. Itsekin poimin katuojasta miehen, jonka exänsä oli sinne heittänyt kuin käytetyn lapasen. Minulle hän oli timantti! He eivät sopineet kovin hyvi yhteen, me taas sovimme. Tykkään hänen vioistaankin tai siis paljon mieluummin otan ne kuin monet muut viat ;) sillä täydellisiähän ei olekaan. Olin 35 kun tavattiin.
ja Mikkelinkittaaja :)