Lue keskustelun säännöt.
Jonkinlaista johdatusta?
17.03.2011 |
Aloin odottaa kuopustamme 1/2008. Mieheni mummo kuoli ennen pääsiäistä samana vuonna. Hänen syntymäpäivänsä oli 25.9. Kuopuksemme la oli 19.9, hän syntyi 27.9.
Nyt odotan pikkukolmosta, ihan alkumetreillä kylläkin. Kummitätini kuoli viime lauantaina ja minä tein tänään plussatestin. La olisi 23.11. Kummitätini syntymäpäivä on 3.12.
Tuntuu jotenkin lohdulliselle ajatukselle, että kaksi nuorinta syntyy, kun suvusta on kuollut henkilöitä. Niin, että sukumme jatkuvat pitkään. Ja juuri nyt, kun suru painaa, niin ihanaa on saada tietää, että uutta elämää kasvaa sisälläni.
Pitäkää peukkuja, että tämä pieni pysyy matkassa loppuun saakka! Minä ajattelen, että hänellä on tuolla taivaassa ihan oma suojelusenkeli, kummitätini. Ihan niin kuin keskimmäisellä oli isomummi. :)
Kommentit (2)
Meillä on (onneksi) toisin päin eli ensin on kuollut ja sitten kuukausia myöhemmin syntyy vauva. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aina kun joku syntyi niin toinen kuoli noin 6kk sisällä viimeistään. Oli jotenkin kammottavaa jo kun lapsia syntyi 8 ja 8 kuoli eikä kaikki olleet edes vanhoja.
9 lapsi kun syntyi niin odotin jo kuka kuolee. No siskon koira kuoli mutta sitä ei ehkä lasketa. Nyt olen itse raskaana eikä ole ketään kupsahtanut vielä toistaiseksi.