Lue keskustelun säännöt.
Ainoan lapsen menettämisen pelko - missä menee "normaalin" pelon raja..?
16.03.2011 |
Olen jatkuvasti huolissani jostain ja pelko ainokaisemme menettämisestä kalvaa jatkuvasti. En selviäisi siitä mitenkään - tai varmaan selviäisin mutta ihmisen kuorena. En halua ajatellakaan asiaa ja silti ajattelen sitä ihan liikaa. Lapsella on yksi perussairaus joka on kyllä hoidossa mutta moni muu uhka pelottaa - jonkin sairauden uhka, tapaturmat, onnettomuudet.. Pelkään myös sitä, että oman pelkoni takia tukahdutan lasta ja hän kääntyy minua vastaan ja menetän hänet myöhemmin sen takia.
Missä menee normaaliin äidinrakkauteen kuuluvan huolen raja sinne epänormaalin puolelle? Onko minulla mennyt jo vai miettivätkö muutkin tällaisia ahdistukseen asti? Mistä saan apua..? En uskalla puhua neuvolassa asioistani, siellä ei ole sellaista luottamussuhdetta olemassa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v ja perusterve poikani kohta 3v.
En matkusta turhia matkoja autolla, ja mielellään reittejä joisaa ajetaan hiljaisella vauhdilla.
Pulkkaillaan kypärä päässä. Ei liikuta ruuhka aikoihin kaupoissa ettei pöpöt tartu. Ensiapuohjeet näkyvillä. En voisi kuvitellakaan vieväni lasta etelänlomalle kaappauksen pelossa.Kohta on pakko mennä töihin. Päiväkotiin vien lapsen koska luotan, että siellä "hoitaja vahtii toista hoitajaa".
Kuitenkin annan eläinten kanssa temmeltää kotona. Ja muutenkin touhutaan kaiken laista, näkee muita lapsia (valvon kokoajan, en "juoruile" muiden kanssa).
Ei "turhia" lääkärireissuja, kaksi kertaa käyty kuumeen takia.
Silti kokoajan pelkään, että jotain pahaa tapahtuu.
Kyllä tämäkin jo kuulostaa liialliselle huolelle. Tuo voi vaikuttaa lapsen elämään liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v ja perusterve poikani kohta 3v.
En matkusta turhia matkoja autolla, ja mielellään reittejä joisaa ajetaan hiljaisella vauhdilla.
Pulkkaillaan kypärä päässä. Ei liikuta ruuhka aikoihin kaupoissa ettei pöpöt tartu. Ensiapuohjeet näkyvillä. En voisi kuvitellakaan vieväni lasta etelänlomalle kaappauksen pelossa.Kohta on pakko mennä töihin. Päiväkotiin vien lapsen koska luotan, että siellä "hoitaja vahtii toista hoitajaa".
Kuitenkin annan eläinten kanssa temmeltää kotona. Ja muutenkin touhutaan kaiken laista, näkee muita lapsia (valvon kokoajan, en "juoruile" muiden kanssa).
Ei "turhia" lääkärireissuja, kaksi kertaa käyty kuumeen takia.
Silti kokoajan pelkään, että jotain pahaa tapahtuu.
Jotain voi tapahtua vaikka tekisit vielä paljon enemmän turvallisuuden eteen. Kaikki turvallisuuden eteen tekemäsi toimet eivät edes ole pohjimmiltaan turvaa lisääviä. Pöpöjen tarttumisen välttely voi johtaa heikkoon vastustuskykyyn. Pulkkamäessä varominen voi johtaa koordinaation, motoriikan ja liikunnallisuuden kehittymiseen heikommaksi kuin vähemmällä varomisella. Lapsi voi oppia araksi, pelokkaaksi tai ehdottomaksi ja joustamattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35v ja perusterve poikani kohta 3v.
En matkusta turhia matkoja autolla, ja mielellään reittejä joisaa ajetaan hiljaisella vauhdilla.
Pulkkaillaan kypärä päässä. Ei liikuta ruuhka aikoihin kaupoissa ettei pöpöt tartu. Ensiapuohjeet näkyvillä. En voisi kuvitellakaan vieväni lasta etelänlomalle kaappauksen pelossa.Kohta on pakko mennä töihin. Päiväkotiin vien lapsen koska luotan, että siellä "hoitaja vahtii toista hoitajaa".
Kuitenkin annan eläinten kanssa temmeltää kotona. Ja muutenkin touhutaan kaiken laista, näkee muita lapsia (valvon kokoajan, en "juoruile" muiden kanssa).
Ei "turhia" lääkärireissuja, kaksi kertaa käyty kuumeen takia.
Silti kokoajan pelkään, että jotain pahaa tapahtuu.Jotain voi tapahtua vaikka tekisit vielä paljon enemmän turvallisuuden eteen. Kaikki turvallisuuden eteen tekemäsi toimet eivät edes ole pohjimmiltaan turvaa lisääviä. Pöpöjen tarttumisen välttely voi johtaa heikkoon vastustuskykyyn. Pulkkamäessä varominen voi johtaa koordinaation, motoriikan ja liikunnallisuuden kehittymiseen heikommaksi kuin vähemmällä varomisella. Lapsi voi oppia araksi, pelokkaaksi tai ehdottomaksi ja joustamattomaksi.
Nyt huomasin, että tuo olikin vanha juttu vuosien takaa, joten kyseinen lapsi on jo kymmenvuotias. Asia on kuitenkin sama edelleen. Täydellistä turvaa ei voi kenellekään luoda ja lapsi oppii enemmän elämässä tarvitsemiaan turvallisuutta lisääviä taitoja nimenomaan sellaisessa ympäristössä, mistä ei ole poistettu kaikkea mikä saattaa olla vaarallista.
Tee toinen lapsi, niin menetys ei haittaa niin paljon, ja kolmas, niin menetys on vielä pienempi, vai mitä ihmettä tarkoitat?
Ei tuollaisesta tehdä lastensuojeluilmoitusta. Tarvitset kyllä apua, jottei tuo horjuttaisi lapsen turvallisuudentunnetta.