Ahdistaa tuo Japanin tilanne!! Kamala painon tunne rinnassa..

Kovinpa vähän te tunnutte tietävän!

Sinä et asua Tokiossa, ja vaikka asuisitkin niin ahdistuminen toimintakyvyttömäksi olisi suunnilleen typerintä mitä voisit tehdä.



Lastensaanti näköjään sulattaa joidenkin naisten aivot spagettivuokalliseksi juustonkuorivahaa.

Mulla on LIIKAA aikaa! Ehdin ajatella syntyjä syviä, murehtia yleismaailmallisia asioita liikaa.



Jos olisin töissä, en murehtisi samalla tavoin Japania ja maailman tilaa kuin nyt.



4

Kovinpa vähän te tunnutte tietävän!

mutta eikö se ole itämainen sananlasku, että jos tiedät maailmanlopun tulevan huomenna, istuta tänään omenapuu? Kaikki ihmiset tietää senkin, että tulevat kuolemaan 100 prosentin varmuudella, ja silti joka päivä porukka vaivautuu jonnekin tylsään konttoriin ja käy värjäämässä hiuksiaan ja bilettämässä. Sitä voi kuolla vaikka minuutin päästä aivoverenvuotoon ja silti sitä vaan roikkuu tässä vauva-palstalla. Miksi siis olisi sen järkevämpää alkaa pelätä maailmanloppua fanaattisesti kun oma elämäkin voi loppua milloin vain ilman mitään luonnonkatastrofeja ja maailmansotia?

Monikin terapeutti todellakin suosittelee sitä, että välttää asioita, joille ei voi mitään.

Se syö voimavaroja kaikelta muulta. Ja jos sitä maailmantuskaansa oikein ruokkii katsomalla kaikki kamalat uutiset ja tiedotteet, saa äkkiä itsensä täysin lamaannuksiin.

Todellakin on musta älytöntä pohtia jotain suurta katastrofia ja ahdistua niin, että rintaa puristaa.

Ei se katastrofi mihinkään muutu vaikka yksittäinen suomalainen perheenäiti kuinka asiaa mielessään pohtis ja valvois yöt läpeensä kun ahdistaa.

Empatiaa saa tuntea mutta ei ahdistua.

t. 2

sinäkö siitä päätät?

Sinä et asua Tokiossa, ja vaikka asuisitkin niin ahdistuminen toimintakyvyttömäksi olisi suunnilleen typerintä mitä voisit tehdä.

Lastensaanti näköjään sulattaa joidenkin naisten aivot spagettivuokalliseksi juustonkuorivahaa.

sulattaapa hyvinkin. Itse oletkin fiksu kun täällä tuolla tavoin sätit ahdistunutta ihmistä. Hanki elämä. Ei taida tuo sinunkaan vuoka olla juustokakkua kummempi.

on pelkoja, jotka on asiallisia ja tilanteeseen kuuluvia, olisihan se nyt melko tyhmää jos ne japanialaiset ei olisi yhtään huolissaan tuosta ydinreaktorista, mutta koska ap:kin on pelännyt erilaisia katastrofeja jo monta (kymmentä?) vuotta ilman mitään konkreettista syytä, niin se tarkoittaa, että ap:n mieli haluaa pelätä, kohde vain vaihtuu. Ja joskus mieli haluaa pelätä jotain olematonta, jottei sen tarvitsisi keskittyä todellisiin ongelmiin (vaikkapa lapsuuden alkoholistivanhempien aiheuttama ahdistus). Tai syy voi olla kemiallinen. Joka tapauksessa kannattaa erottaa todelliset ja kuvitellut pelot.

...Haitin katasrofista? No et ole ainoa. Meitä ahdistaa Japanin tilanne enemmän sen vuoksi, koska se on helppo rinnastaa esim. Suomen tilanteeseen ja sitä ei voi selittää köyhien ongelmana. Näin raadollisia me vaan ollaan.

Se nyt vaan sattuu koskettamaan useampaa ihmistä, mutta henkilökohtaisia katastrofeja sattuu kaikkialla. Esimerkiksi afrikassa on naisia, joilla repeää ulosteenpidätyslihakset niin, että eivät synnytyksen jälkeen voi enää koskaan pidättää kakkaa. He elävät loppuelämänsä yksin ja hylättyinä omassa majassaan, koska haisevat.



En ahdistu mitenkään erityisesti Japanin tilanteesta.



Eli ei se sen kamalampaa yksilön kannalta ole, moniko ihminen kärsii samasta.

Luoja suokoon minulle

rohkeutta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa

viisautta muuttaa, mitä voin ja

tyyneyttä erottaa nämä toisistaan



En ole uskis, mutta näissä sanoissa on viisaus.

ahdistua Japanin tilanteesta. Luulen, että moni siirtää omia ahdistuksiaan tuollaiseen ,jota kehtaa pitää syynä ahdistuneisuuteen.



Toki myötätuntoa tunnen niitä parkoja kohtaan, joita siellä koetellaan ja apua pitää lähettää, mutta miksi ihmeessä pitäisi ahdistua. Ventovieraita ihmisiä.

Luoja suokoon minulle

rohkeutta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa

viisautta muuttaa, mitä voin ja

tyyneyttä erottaa nämä toisistaan

En ole uskis, mutta näissä sanoissa on viisaus.

Se lause menee oikeesti näin:

Luoja/jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisutta erottaa nämä toisitaan.

ei ahdista pätkääkään.

Japanisa pääsee hiukan säteilyä ilmaan, ei kiinnosta. Saastunut alue on sittenkin hyvin pieni.



Libyassa Gaddafi saa vihdoin turpaansa -hyvä hyvä!

tahan aikaisemmin kirjoittaneista: toki on normaalia ja hyva asia tuntea empatiaa, mutta jos tilanne, joka ei millaan tavalla kosketa sinua suoraan henkilokohtaisesti (kuten nyt tama Japanin tilanne suurimmalle osalle meista on) aiheuttaa jopa _fyysisia_ ahdistuneisuusoireita niinkuin ap:lla tuntuu olevan, silloin kyseessa on jonkin sortin mielenterveysongelma, johon kannattaa hakea apua.

ei ahdista pätkääkään.

Japanisa pääsee hiukan säteilyä ilmaan, ei kiinnosta. Saastunut alue on sittenkin hyvin pieni.

Libyassa Gaddafi saa vihdoin turpaansa -hyvä hyvä!

Aika kylmältä ihmiseltä vaikutat. Molemmissa maissa kuitenkin viattomat siviilit saavat kärsiä. Ja Japanissahan ei ole pelkästään tämä ydinvoimalaonnettomuus, vaan paljon ihmisiä on kuollut tsunamissa ja järistyksissä ja kodittomiakin on paljon. Kyllä voi tulla ahdistus jos paljon seuraa tilannetta. Silloin kannattaa vähän vähemmän katsoa uutisia ja koittaa elää omaa elämää eteenpäin.

ei ahdista pätkääkään.

Japanisa pääsee hiukan säteilyä ilmaan, ei kiinnosta. Saastunut alue on sittenkin hyvin pieni.

Libyassa Gaddafi saa vihdoin turpaansa -hyvä hyvä!

Aika kylmältä ihmiseltä vaikutat. Molemmissa maissa kuitenkin viattomat siviilit saavat kärsiä. Ja Japanissahan ei ole pelkästään tämä ydinvoimalaonnettomuus, vaan paljon ihmisiä on kuollut tsunamissa ja järistyksissä ja kodittomiakin on paljon. Kyllä voi tulla ahdistus jos paljon seuraa tilannetta. Silloin kannattaa vähän vähemmän katsoa uutisia ja koittaa elää omaa elämää eteenpäin.

kun ei vaan ahdista. Ikävä juttu kun viattomia kuolee muttei sille mitään voi.

Libya on taas eri juttu. Väkivaltainen diktaattori saa ansaitsemansa lopun ja tavallisen kansalaisen elämä paranee -se on hienoa vaikka siinä veri vuotaakin.

vaikka pelkoon olisi todellinen syykin, niin mitä se pelkääminen ja ahdistuminen auttaa, jos ei kuitenkaan voi tehdä asialle mitään? Onko sitten parempi viettää loppuelämä peloissaan ja ahdistuneena vai onnellisena ongelmista huolimatta? Jokainen voi päättää itse.

Monikin terapeutti todellakin suosittelee sitä, että välttää asioita, joille ei voi mitään.

Se syö voimavaroja kaikelta muulta. Ja jos sitä maailmantuskaansa oikein ruokkii katsomalla kaikki kamalat uutiset ja tiedotteet, saa äkkiä itsensä täysin lamaannuksiin.

Todellakin on musta älytöntä pohtia jotain suurta katastrofia ja ahdistua niin, että rintaa puristaa.

Ei se katastrofi mihinkään muutu vaikka yksittäinen suomalainen perheenäiti kuinka asiaa mielessään pohtis ja valvois yöt läpeensä kun ahdistaa.

Empatiaa saa tuntea mutta ei ahdistua.

t. 2

sinäkö siitä päätät?

Lauseessa "Empatiaa saa tuntea mutta ei ahdistua" sulle ilmeisesti pitäisi kirjoittaa saa-sanan tilalle kannattaa.

Ymmärrätkö nyt pointin?

raamatussa on sanottu 365 kertaa ÄLÄ PELKÄÄ!Kaikkea hyvää teille!Älkää pelätkö!