Ahdistaa tuo Japanin tilanne!! Kamala painon tunne rinnassa..

mutta aika älytöntä ahdistua kuitenkaan asiasta, jolle et mitään voi.

Sun kannattais ehkä keskittyä omiin asioihin ja miettiä jotain iloista.

Itse en olisi edes harkinnut jääväni, varsinkin jos olisi perhettä.

Koko maailman tila ahdistaa!



Pelottaa, että Libyan kansannousun (ja muiden arabimaiden) vuoksi syntyy vielä kansainvälinen sotatila.



Pelottaa, että koko maailma saastuu ja on kohta ihan paskana.



Pelottaa, että joudun kärsimään enkä elä onnellista elämää, vaikken välttämättä itse konkreettisesti kärsisikään kyseisistä asioista suoraan. En vaan pysty nauttimaan elämästä.



Mietin juuri, että pitäisikö hankkia jotain ilopillereita ts. masennuslääkkeitä.

Sun kannattais ehkä keskittyä omiin asioihin ja miettiä jotain iloista.

asuu Japanissa työn vuoksi. Eli ehkä pitäisi keskittyä ajattelemaan jotain iloista ja mennä tänään vaikka baariin tanssimaan ja hankkia huomenna masennuslääkkeet? Suru, ahdistus ja pelko kun ei ole hyväksyttäviä tunteita nykyisin missään tilanteessa.

Monikin terapeutti todellakin suosittelee sitä, että välttää asioita, joille ei voi mitään.

Se syö voimavaroja kaikelta muulta. Ja jos sitä maailmantuskaansa oikein ruokkii katsomalla kaikki kamalat uutiset ja tiedotteet, saa äkkiä itsensä täysin lamaannuksiin.

Todellakin on musta älytöntä pohtia jotain suurta katastrofia ja ahdistua niin, että rintaa puristaa.

Ei se katastrofi mihinkään muutu vaikka yksittäinen suomalainen perheenäiti kuinka asiaa mielessään pohtis ja valvois yöt läpeensä kun ahdistaa.

Empatiaa saa tuntea mutta ei ahdistua.

t. 2

niin asiallehan voi tehdä jotain, lahjoittaa rahaa tai omaa työpanosta hyväntekeväisyyteen ja maailmanparantamiseen. Mikäli keskittyy konkreettisen tekemisen sijaan vain ahdistumaan, on syy jossain muualla kuin maailman tilassa, se on vain sopiva kohde viemään huomiota pois oikeista elämän ongelmista, kuten huonosta parisuhteesta tai käsittelemättömistä lapsuuden traumoista.

turhan suremista. Ei se sitä tarkoita, että pitäisi jotenkin teennäisesti riemuita, mutta miksi surra ja murehtia jotain, mille ei mitään voi? SIinä vaan työntää omaa energiaa sellaiseen, mistä ei ole yhtään kenellekään yhtään mitään hyötyä. Ei se tee teistä parempia ihmisiä, että olette niiiiin kovin huolissanne.



JA ihan oikeasti, tämä maailma vaan on tällainen, sotaisa ja saatunut. Täällä me silti elämme. Jos odottaa sellaista päivää, että kaikki ois tosi kivasti että voisi olla onnellinen, niin '



HERÄTYS!!



SELLAISTA PÄIVÄÄ EI TULE!



Kaikki me täällä elämme niillä resursseilla mitä meille on annettu, ja niistä voi nauttia ja olla onnellinen. Tai sitten murehtia toisten asioita ja olla masentunut ja syödä masennuslääkkeitä kun Japanissa on niin kurjaa. Ketähän sekin auttaa? Ei ketään. Eikä taaskaan olla yhtään parempia ihmisiä, vaikka kuinka vedettäisi ranteet auki.



Eläkää ihmiset elämäänne toisianne rakastaen ja kunnioittaen, ja meidän kaikkien hyvinvointia edistäviä päätöksiä ja asioita elämässänne tehden. Mutta älkää turhaan murehtiko sellaisia asioita, joille ette mitään voi. Se ei auta yhtään ketään, missään, koskaan.

Just tämä suurten ikävien tapahtumien samanaikaisuus (arabimaailma, Japanin tuho). Mietityttää, mihin tämä johtaa. Jos tästä syttyy kaiken päättävä maailmansota? Ehkä osansa on sillä, että minulla on pienet lapset, toinen vielä vauva. On kai luonnollistakin, että äiti, joka suojelee ja kasvattaaa elämää, huolestuu pahuudesta ja levottomuuksista. Haluaisin vain käpertyä turvaan.

asuu Japanissa työn vuoksi. Eli ehkä pitäisi keskittyä ajattelemaan jotain iloista ja mennä tänään vaikka baariin tanssimaan ja hankkia huomenna masennuslääkkeet? Suru, ahdistus ja pelko kun ei ole hyväksyttäviä tunteita nykyisin missään tilanteessa.

Tottakai voi olla huolissaan, surullinen ja peloissaan mutta ahdistuminen ei ole enää samaa sarjaa. Varsinkin jos se ahdistus on sitä maailmantuskaa kuten aapeellä.

Ei välttämättä ole huonoa koittaa ajatella iloisia asioita tai keksiä tekemistä, joka vie hetkeksi ajatukset muualle.

Jaksaa sitten paremmin. Ystäväsi tilanne kun ei siitä muutu miksikään, teit sinä iloisia asioita tai itkisit kotona.

Täällä enemmänkin on media lietsonut hysteriaa.



Toki muualla kuin Tokiossa = tsunamialueilla on erittäin haastavaa tällä hetkellä.



Järki käteen: sinun on ihan turha ahdistua Japanin tilanteesta.



t. tokiolaisperheen ystävä

Japanin LUONNONkatastrofi aiheuttaisi maailmansodan?

jos joku Hollywood- tähti murehtisi päivät pitkät sitä, kun vaikka ap joutuu menemään päivittäin alle 100 000 tuntipalkalla töihin ja asumaan kämäsessä kerrostalokolmiossa ja ei saa kokin valmistamaa ruokaa joka päivä jne? Miten hitossa se murehtiminen auttaisi teitä, jos tämä tähti ei lahjoita teille rahaa tai muutakaan vaan murehtii vain? Ettekö tajua miten järjetöntä se on?

Annan rahaa Amnestylle, Naisten Pankille, Unicefille, SPR:lle...



Olen kai taipuvainen suremaan kollektiivisesti, olen pelännyt jo 11-vuotiaasta asti (vuodesta 1990 kun oli Persianlahden sota) kolmatta maailmansotaa. Se oli ihan kauheaa!!! Ja joskus 12-13-vuotiaana valitettavasti sain tietää jostain tv-ohjelmasta tästä paljon puhutusta vuoden 2012 maailmanlopun ennustuksesta. Arvatkaa olenko siitä asti pelännyt sitäkin?



Millä tästä ahistuksesta pääsee? En osaa yhtään iloita ilman omantunnontuskia omasta onnestani, edes siitä, että mulle on valmistumassa oma ihana koti, ja mulla on kaksi tervettä lasta ja mies.



4

asuu Japanissa työn vuoksi. Eli ehkä pitäisi keskittyä ajattelemaan jotain iloista ja mennä tänään vaikka baariin tanssimaan ja hankkia huomenna masennuslääkkeet? Suru, ahdistus ja pelko kun ei ole hyväksyttäviä tunteita nykyisin missään tilanteessa.

Mulla helpotti olo siinä kohtaa, kun Japanissa asuva ystävä vakuutti olevansa kunnossa, kaiken olevan ok jne.

Hän kun ei itse vaikuttanut ahdistuneelta, niin turha minunkaan on tässä ahdistua :)

koska se ei ole kehitysmaa. Olen käynyt maassa ja harmittaa/ surettaa tilanne, mutta täältä emme voi paljoa tehdä juuri nyt. Olen hengessä mukana ja toivon heille voimia. Jos joku asia ahdistaa kannattaa keskittyä siihen mitä on, läheisiin ja nykyhetkeen. Ahdistus voi olla merkki muusta ahdistuksesta?

Annan rahaa Amnestylle, Naisten Pankille, Unicefille, SPR:lle...

Olen kai taipuvainen suremaan kollektiivisesti, olen pelännyt jo 11-vuotiaasta asti (vuodesta 1990 kun oli Persianlahden sota) kolmatta maailmansotaa. Se oli ihan kauheaa!!! Ja joskus 12-13-vuotiaana valitettavasti sain tietää jostain tv-ohjelmasta tästä paljon puhutusta vuoden 2012 maailmanlopun ennustuksesta. Arvatkaa olenko siitä asti pelännyt sitäkin?

Millä tästä ahistuksesta pääsee? En osaa yhtään iloita ilman omantunnontuskia omasta onnestani, edes siitä, että mulle on valmistumassa oma ihana koti, ja mulla on kaksi tervettä lasta ja mies.

4

tuo kielii jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja pakkomielteistä, eikä tuohon näköjään auta konkreettinen tekeminenkään, vaan sun pitäisi ehdottomasti mennä terapeutille. Miljoonat ihmiset pelkää aivan turhaan päivittäin vaikka mitä, esim. likaa, ja sun pelkosi ei ole yhtään sen järjellisempi. Googleta vaikkapa sana ahdistuneisuushäiriö tai pakkoajatukset. Jos et pelkojen takia pysty nauttimaan elämästä, olet sairas. Se on siinä mielessä hyvä juttu, että voit parantua.

Annan rahaa Amnestylle, Naisten Pankille, Unicefille, SPR:lle... Olen kai taipuvainen suremaan kollektiivisesti, olen pelännyt jo 11-vuotiaasta asti (vuodesta 1990 kun oli Persianlahden sota) kolmatta maailmansotaa. Se oli ihan kauheaa!!! Ja joskus 12-13-vuotiaana valitettavasti sain tietää jostain tv-ohjelmasta tästä paljon puhutusta vuoden 2012 maailmanlopun ennustuksesta. Arvatkaa olenko siitä asti pelännyt sitäkin? Millä tästä ahistuksesta pääsee? En osaa yhtään iloita ilman omantunnontuskia omasta onnestani, edes siitä, että mulle on valmistumassa oma ihana koti, ja mulla on kaksi tervettä lasta ja mies. 4

tuo kielii jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja pakkomielteistä, eikä tuohon näköjään auta konkreettinen tekeminenkään, vaan sun pitäisi ehdottomasti mennä terapeutille. Miljoonat ihmiset pelkää aivan turhaan päivittäin vaikka mitä, esim. likaa, ja sun pelkosi ei ole yhtään sen järjellisempi. Googleta vaikkapa sana ahdistuneisuushäiriö tai pakkoajatukset. Jos et pelkojen takia pysty nauttimaan elämästä, olet sairas. Se on siinä mielessä hyvä juttu, että voit parantua.

En ole ulospäin mitenkään pessimistinen tai surkea. Päinvastoin, olen iloinen, kreisi, sosiaalinen, huumorintajuinen, ronski, härski, kaksimielinen jne...Olen kuullut joskus jonkun sanovan, että huumorilla suojelee itseään. Sitä taidan tehdä. Peitellä naurulla ja hassuilla jutuilla kipeää kohtaa.

4

http://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/artikkelit/ahdistusta-pi…

En ole ulospäin mitenkään pessimistinen tai surkea. Päinvastoin, olen iloinen, kreisi, sosiaalinen, huumorintajuinen, ronski, härski, kaksimielinen jne...Olen kuullut joskus jonkun sanovan, että huumorilla suojelee itseään. Sitä taidan tehdä. Peitellä naurulla ja hassuilla jutuilla kipeää kohtaa.

4

no mä olen myös ulospäin tollanen ja multa löytyy pitkä lista mt-diagnooseja ja vuosien terapia, jossa käyn vieläkin. Minulla pelkotilat on vain jäävuoren huippu mutta joka tapauksessa olen ihan varma, että ahdistuksesi ei ole normaalimittakaavassa ja saisit paremman elämän hakemalla apua, voihan olla että jo muutama käynti psykologilla riittää.