Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma äiti ahdistaa.
16.03.2011 |
onko muilla tunne että pitäisi päästä kauas ahdistavasta äidistä/isoäidistä tai muusta lähisukulaisesta,joka arvostelee KOKO AJAN lapsesi kasvatuksessa vaikka itse tiedät olevasi "oikeassa"?? ainakin tiedät että tietyt asiat ovat juuri sinun lapsellesi parasta.
meidän suku koko ajan kommentoi tekemisiäni piilovittuillen ja aliarvostaa minua ihmisenä ja äitinä ja minun tekisi mieli lyödä päin näköä tai edes sanoa että ole jo hiljaa mutta en vaan voi kun et halua loukata.
mä haluan muuttaa kauas ja katkaista välit kokonaan,itsetuntoni on aina ollut huono ja nyt kun olen omin voimin sen rakentanut niin ainoat jotka koettelevat jaksamistani ovat omat lähisukulaiset!! voiko tämä olla tottakaan.
rupean kyseenalaistamaan itseäni äitinä ja ihmisenä sillä tuntuu että teen kaiken väärin vaikka neuvola ja muut äidit ovat suht samaa mieltä ja suurin osa tekee samoin tavoin. suvun puheet on niin kovat että olen ihan hukassa.
Kommentit (17)
-en halua päästää lapsiani auton kyytiin ilman turvaistuinta(muka hysteerinen)
-pidän kodin perus siistinä(muka ylisiisti???)
-meillä on ruoka-ajat,meillä ei saa mussuttaa koko ajan jotain.(pidän lapset nälässä)
-meillä on karkkipäivät ja niistä poiketaan jos ollaan kylässä mutta pääasiassa lauantaina herkutellaan.(lapsieni elämä on pilalla kun elämässä ei ole MITÄÄN hienoa)
- valitsen terveelliset ruuat ja syömme harvoin roska- ja valmisruokia (nipo)
-en halua antaa 76-vuotiaan kyytiin lapsiani jos menevät isoille teille,hän on jo vähän dementoitunut ja ajaminen sen mukaista ja tarkkaavaisuus.(olen taas hysteerinen)
tässä muutama...olenko ihan hakoteillä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etäisyyttä ihmisiin jotka syö omaa itsetuntoa ja aiheuttaa vaan pahaa oloa,ihan sama onko ne sukulaisia vai ei. Ihan kunnon fyysinen etäisyys jo auttaa,voi riittää tai aiheuttaa tunteen ettei niitä ihmisä oikeasti tarvitse.
Ainoa, mikä mun vittuilevat, alistavat, arvostelevat, valittavat sukulaiset on hiljentäny, on etäisyyden pitäminen. Sitten aina vähän aikaa ollaan ystävällisiä kun vihje menee perille, ja uuden etäisyysajan aika on siinä vaiheessa kun huomaan, että arvostelu alkaa taas tulla pintaan.
Asioista puhuminen ei ainakaan omassa suvussa kannattanut, koska ko. henkilöt eivät itse näe toiminnassaan mitään väärää, koska HEHÄN OVAT OIKEASSA ja HEHÄN VAIN SANOIVAT. Idiootit.
ja kertonut hyvällä ja pahalla ja itkien ja hymyillen mut meijän suvussa ei puhuta vaan jätetään kaikki sisään. nyt siis on turha enää puhua. mutta samalta kuulostat kun minä!! helpottavaa oikeastaan,kiitos vastauksestasi!!
ja sitten tehdä niin kuin haluaa. Äidilläsi voi olla omat ongelmansa, joita purkaa sinuun, esim. pelko, ettei itse ollut kummoinen mamma.
ne tajuaa et okei nyt on loukkaannuttu,mut ne ajattelee sen nipoiluna ja että mä olen lapsellinen. ne kääntää sen niin että "no kun ei teitäkään enää nää" ja kun lapset tykkäis tietty olla tekemisissä ni se käännetään niin et äiti on se paha tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten tehdä niin kuin haluaa. Äidilläsi voi olla omat ongelmansa, joita purkaa sinuun, esim. pelko, ettei itse ollut kummoinen mamma.
ottaa toisest korvasta sisään,toisest ulos ja välil se onnistuu mut sit tulee kahta kauheemmin kommenttia kun nähdään että mä oonki hyvällä tuulella vielkin ja voisin olla onnellinen mun hysteerisessä päässä.
ja kyl on monta kertaa mieli tehny sanoa ja joku kerta vielä sanonkin että tulkaa pätemään jostain mistä tiedätte jotain,mutta lasten kasvatuksessa olette epäonnistunu,joten turpa kiinni. kun vaan ois pokkaa....
Minun äitini on samaa mieltä sukulaistesi kanssa muista, paitsi turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Eli minäkin kitken kaiken kivan lapsen elämästä kun en anna hänen syödä joka päivä herkkuja ja esim. kiellän mummoa jatkuvasti antamasta lapselleni kaupan valmiita muffinsseja ja muita lisäainekasoja.
Lisäksi joka kerta kun torun lastani, oli syy mikä tahansa, olen aivan liian ankara. Ei lapsi varmaan tahallaan.... En myöskään anna lapselle jälkiruokaa, jos ei ole kunnon ruokaa syönyt. Kauhistuttavaa ankaruutta!
Koitetaan kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapseni kiipesi pöydälle,sanoin alas pöydältä.
lapseni söi tiskivaahtoa heti perään,sanoin ethän sä voi saippuaa syödä.
siihen isoäiti "ethän sä anna ton lapsen tehdä mitään"
:D:D:D:D:D
aina ollut vähän reppana heidän silmissään ja ehkä jopa oikeastikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden silmissä jos pitää järjestystä ja rutiinia yllä ja on onnellinen ja tasapainoinen(vihdoin) ja pitää huolen omasta elämästä ja perheestä??
muiden silmissä jos pitää järjestystä ja rutiinia yllä ja on onnellinen ja tasapainoinen(vihdoin) ja pitää huolen omasta elämästä ja perheestä??
tai se suku on niin tyhmiä, että olettavat ap:n olevan liian sitä ja liian tätä.
Yksipuolinen kertomus, siksi ajattelen myös toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että läheisillä ihmisillä näkemys esim omasta lapsesta "lukkiutuu" tietynlaiseksi, eikä kuva muutu vaikkka lapsi kasvaa aikuiseksi, vahvistuu ja itsenäistyy.
Uskon että ap:llä ahdistus tulee juuri siitä, että oma äiti ei heijasta itseä takaisin sellaisena kuin oikeasti on. Äidin peili vääristää ja se tekee olon huonoksi.
Tossa sieppaa mua se, ettet voi sanoa asiasta äidillesi, kun et halua loukata eli hän saa kyllä loukata sinua, mutta sinun pitää ajatella mitä sanot, ettei äidille tule paha mieli. Sut on kasvatettu kiltiksi eli käytännössä nujerrettu lapsena. Luepa Alice Millerin "Lahjakkaan lapsen tragedia". Veikkaanpa että kolahtaa.
Toinen kirja joka kannattaa lukea on Antti Pietiäisen "Tunne, antitunne ja perimä".
Sun pitää vaan opetella sanomaan äidillesi asioista ja sitä kautta itsenäistyä hänestä. Itse aloitin sen niin, että mietin aina äitiä nähtyäni, mitä minun olisi pitänyt sanoa hänelle, mutten uskaltanut. Sitten aloin vain pelostani huolimatta sanoa mielipiteitäni.
Pakko vielä lisätä tähän kirjalistaan Anna-Liisa Valtavaaran "Kiltteydestä kipeät".
Tsemppiä! Kyllä sä pystyt vielä jonain päivänä laittamaan oman rajan ja sanomaan ei sukulaisille, jotka nyt mennen tullen kävelee sun rajan yli. Meitä on paljon, jotka miettii näitä juttuja ja psykologinen vyöhyketerapia on ihan tykkiterapia näiden juttujen avaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärtämään, että näihan voi näköjään muillakin olla. Suossittelisin kirjaa, mutta valitettavasti en muista sen nimeä. Kirja on viime tai toissa vuonna ilmestynyt ja nimessä oli jotain 2ja aikuiset tyttäret", mutta en tosiaan oikeaa nimeä tai tekijää nyt tähän hätään muista.
pitääpä lukea oikeasti! olisi ihanaa kulkea vihdoin pää ylhäällä ja olla ylpeä saavutuksistaan ilman suvun aiheuttamia paineita ja mielipahaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ainoa, mikä mun vittuilevat, alistavat, arvostelevat, valittavat sukulaiset on hiljentäny, on etäisyyden pitäminen. Sitten aina vähän aikaa ollaan ystävällisiä kun vihje menee perille, ja uuden etäisyysajan aika on siinä vaiheessa kun huomaan, että arvostelu alkaa taas tulla pintaan.
Asioista puhuminen ei ainakaan omassa suvussa kannattanut, koska ko. henkilöt eivät itse näe toiminnassaan mitään väärää, koska HEHÄN OVAT OIKEASSA ja HEHÄN VAIN SANOIVAT. Idiootit.