Mua harmittaa se, ettei meidän lapsilla ole isovanhempia :(

ja itsekin tunnen surua tilanteesta.

Ja parhaimmat ystävätkään ei korvaa isovanhempia ja sukulaisia

Ketkäs niitä järjestelee? Seurakunnatko?

Mutta miehen vanhempiin on suht etäiset välit ja asuvatkin vähän kauempana eli emme tapaa heitä kuin kerran kuussa.



Omat vanhemmat ovat jo vanhoja eivätkä oikein enää jaksa välittää:((. Todella todella tylsää sekin! Jotenkin sitä on vain niin ilman tukiverkkoja!

mun vanhemmat asuvat kaukana eivätkä jaksa välittää. Toiset isovanhemmat taas vanhoja jo, eivät jaksa touhuta lasten kanssa mitään. Harmittaa ja surettaa lastenkin takia.

Mutta ystävien merkitys on suuri, esim eilen mieheni vnahempi kalakaveri opetti lapselle kalastusta ja virvelin heittoa. Meillä kyllä usea ystävä on kinnostunut lapsestamme, varsinkin nää, joiden omat lapset on jo isoja, onneksi on eri ikäisiä ystäviä:-)

Mutta miehen vanhempiin on suht etäiset välit ja asuvatkin vähän kauempana eli emme tapaa heitä kuin kerran kuussa.

Omat vanhemmat ovat jo vanhoja eivätkä oikein enää jaksa välittää:((. Todella todella tylsää sekin! Jotenkin sitä on vain niin ilman tukiverkkoja!

suht läheiset välit, niin emme tapaa edes kerran kuussa.....

silloin huoli toisen leskeksi jäävän puolesta on suuri. Ja muutenkin heihin nyt vanhoina suhtautuu samalla tavalla kuin pieniin lapsiin: huolehtii ja on huono omatunto, kun ei ehdi käydä riittävän usein. Pelkkä ajatus hautajaisista pelottaa.

Tosiaan kaksi puolta noissa isovanhemmissa eli voi saada apua ja iloa, mutta myös huolta, vaivaa ja huonoa omaatuntoa.

Olisi tosi ikävä jos heitä ei olisi.



Meidän lapset odottavat kuin kuuta nousevaa kesälomaa Suomessa mummoloissa.

Kiitollisena mietin kuinka onnekkaita olemme että ovat vielä olemassa.

Mutta miehen vanhempiin on suht etäiset välit ja asuvatkin vähän kauempana eli emme tapaa heitä kuin kerran kuussa.

Kyllä mun piireissä jotkut tapaavat vanhempiaan useamman kerran viikossa jos välit ovat hyvät. Itse näkisin että kerran kuussa on HARVOIN. Ainakin jos välimatkaa on vähän (tyyliin alle 100 km).

Mutta olenkin suomenruotsalainen ja me olemme aika sukurakkaita muutenkin, verrattuna suomenkielisiin olen huomannut!!

..ja isä kova juomaan :( Tyttären isänisää emme ole koskaan edes nähneet (asuu eri maassa), tyttäreni isänäiti on jonkun verran tekemisissä, ja pojan isän vanhempia tapaamme pari kolme kertaa vuodessa (vaikka asuvat samalla paikkakunnalla....)



Tän takia meillä on tukiperhe ja ihana sellainen onkin!