miten te masentuneet pärjäätte uusien miesten kanssa?

alkaa muuttua seurusteluksi. Yleensä ei mitään ongelmaa, mutta kannattaa olla avoin kun näyttää siltä, että mies voisi olla potentiaalinen seurustelukumppani. Ja kannattaa kertoa, että on tekemässä asialle jotain. Olen kertonut käyväni terapiassa ja että minulla on mielialalääkitys.

olen vältellyt asian kertomista ihan heti. sitten kun tiedän tarkemmin ko. henkilön ajatusmaailmasta (joidenkin mielestä mielenterveysongelmia ei ole olemassa ym, turha heidän kanssaan tuhlata aikaa), niin voi enemmän kertoa, mutta vain sellaista pintapuolista käytännön juttua, en mitään syistä tai seurauksista tai ylipäätään sellaista, mitä en itsekään ihan vieraasta ihmisestä haluaisi tietää. jos suhde jatkuu, niin ne yksityiskohdat sitten selviävät siitä pikkuhiljaa, jos ei, niin ei jää sellaista oloa, että olisi kertonut liian henkilökohtaisia asioita.

Elin huonoa aikaa avoliitossa ja olin eron partaalla. Tapasin yöelämässä mukavan miehen ja pommitin häntä sähköpostilla ja tapasimme vaikka olin varattu. Hän ei tiennyt masennuksestani joka liittyi suhteeseeni. Hän itse ehdotti tapaamista vaikka pohti myös sitä että olin varattu eikä halunnut perhettä rikkoa. Noh, mieheni löysi kännykästäni tämän toisen miehen viestin minulle. Ihan normi, että oli mukava nähdä ym. mieheni laittoi tälle sitten takaisin viestin, että pidä hyvänäsi ja että olen syönyt masennuslääkkeitä 1v. Mies oli laittanut miehelleni kuulemma viestin että ei kiinnosta.....luulen että osittain johtui masennuksestani. =(



ap

aviomiehes laittoi sen viestin, etkä sinä itse.



En nyt joka tuttavalle kertoisi heti kärkeen.



Minä olen salannut alkuvaiheessa. Osa miehistä joita olen tavannut, kyllä on huomannut minusta sen heti, että syön vahvoja lääkkeitä. Mut olen seurustellut nyt yli vuoden miehen kanssa, kerroin kun oli seurusteltu sen aikaa että koin tarpeelliseksi avautua. Hänelle asialla ei ole väliä, koska kuitenkin voin nykyään erittäin hyvin ja käyn terapiassa eli hoidan itseäni. Ja hänellä on tuttavia jotka myös masentuneita olleet, joten asia ei ole vieras hänelle.

asia on kuitenkin niin käsittämätön ja vieras, etten kyllä näe mitään järkeä seurustella ns. terveen miehen kanssa. Jossain vaiheessa se raja tulee kuitenkin, kun mies tajuaa, ettet voikaan "ottaa itseäsi niskasta kiinni" hänen neuvoistaan huolimatta.

Mä kyllä olen sitä mieltä, että on syytä kertoa heti, eipähän tule hukattua aikaa niiden kanssa, jotka eivät ymmärrä asiaa.

Tuo sun sotkusi kyllä saa kaikki miehet karkuun, kuka helvetti haluaa sotkeutua tilanteeseen, jossa naisen mies alkaa viestitellä..

kerroin miehelleni heti kun tavattiin. Eikä hän sitä säikähtänyt vaikka jouduin hetkeksi sairaalahoitoonkin. Yhteen muutettiin myös heti ja lapsia on nyt siunaantunut kaksi. Sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Se on melkeimpä jollainlailla vaikempaa kuin pelkkä masennus, mutta tuossa toi ukkeli vieläkin on, on ollut kohta 3vuotta. Välillä on todellakin vaikeita aikoja, mutta yhdessä niistäkin selvitään.



Mutta tuohon kyllä sanoisin että ota nyt ensin avioero! Miks pitää vehdata seläntakana, miks ei voi ensin erota, mikä hemmetin into on pettää??

Niin en nyt petäkään. Selvittiin siitä ja ollaan taas rauhallisemmilla vesillä, meillä kuitenkin 2 lastakin. Se mies vaan tuntui siltä että ollaan hengenheimolaisia, mutta saattoi vaan olla tunne. Kolahti kerralla. Onhan monet miehet halunneet naisen vaikka toinen on varattu. Monet suhteet on pettämisestä lähteneet. Tuntui vaan että kun kuuli että kärsin masennuksesta niin viimeinenkin kiinnostus tyssäsi. Ainakin mieheni sai paljon tehtyä vahinkoa. Mitä halusikin. Lisäksi ivaili että monet sinkkumiehet haluavat vain seksiä yksinhuoltajilta ja muuten nauravat heille, kuulemma heillä niin töissä. =/