Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
34 v ystävä saa esikoisensa eikä tajua mitään
15.03.2011 |
On naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa, ja aikovat kuulemma mennä ja tulla kahden maan välissä kun lapsi syntyy. Naisella vakituinen työpaikka täällä, mies ei ole onnistunut töitä saamaan täältä. Aikovat kuulemma vauvan syntymän jälkeen asua täällä muutaman kuukauden, sitten muutamaksi kuukaudeksi miehen kotimaahan, sitten tänne. Haluavat asua keskustassa, lähiö ei kelpaa. JA sitten vanhempien työn mukaan muutellaan maasta toiseen jne. Eikös pysyvyys ole pienelle lapselle tärkeää? Vauvan kanssa nyt voi vielä liikkua, mutta kyllä jo 1-vuotias varmaan kaipaa kotia.
Kommentit (22)
Sanoisin että kouluiässä olisi viimeistään hyvä vakiintua jonnekin. Eikä silloinkaan muutto olisi vielä mitenkään epätavallista.
Näitä on nähty. Toisille se on sopinut, toisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä tulee ihan normaalia ja luontevaa.
Jos mä alkaisin nyt reissata yhtäkkiä lasten kanssa kahden maan väliä niin varmaan eivät kovinkaan kauaa siitä nauttisi vaan kaipaisivat kotia, mutta jos olet siihen vauvasta asti tottunut niin et osaa kaivata jotain mistä sulla ei ole kokemusta.
Ihan varmasti tulee ystäväsi lapselle hyvä elämä, ettei vain pieni kateus nostiasi ap:ssa päätään... ;)
Eiväthän he joka tapauksessa voi jatkaa noin loputtomiin, kun lapsi kasvaa ja tulee kouluikäiseksi.
Mutta ymmärtäisin asian niin, että pienelle lapselle tärkeintä on ihmissuhteiden pysyvyys eikä ympäristön. Anna toisten suunnitella. Kyllä varmaan mieli muuttuu parin ekan vuoden jälkeen, kun itsekin halutaan ehkä pitää tutut vauvakaverit lähettyvillä. Aika tuomitsevan kannan olet ottanut, ennen kuin mitään on edes toteutettukaan. Kyllä minullakin oli vaikka minkälaisia suunnitelmia ennen esikoisen syntymää, ja osa toteutui ja osa ei. Iällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä asioita suunnittelee tapahtuvan tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti jäisi tänne asumaan ja isä asuisi ja tekisi töitä siinä toisessa maassa, mankuisit täällä että lapsi joutuu kasvamaan ilman isää.
Jos äiti muuttaisi kokonaan toiseen maahan miehen luo, mankuisit varmasti että nainen pilaa elämänsä kun jättää vakituisen työnsä ja sukunsa/tukiverkkonsa.
Vauva ei ole vielä syntynytkään. Varmasti miettivät tilannetta koko ajan ja yrittävät tehdä asialla jotain, jotta saataisiin pysyvä ratkaisu. Niin kauan kuin se ei ole mahdollista, on toimittava niin kuin parhaiten onnistuu. Ja äitiyslomallahan se asuminen toisessa maassa onnistuu. Tilanne voi muuttua radikaalisti vaikka vuodessa, ehkä mies saa töitä ja jotain muuta muutosta tulee.
sinä AP olet itse sellainen kotihiiri, että et ole tainnut käydä edes Suomen rajojen ulkopuolella? Miksi pitäisi olla vain yhdessä paikassa? Sekö on ainut oikea tapa elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen kotinsa on siellä missä äiti ja isä, ympäristöllä ei väliä. Joskus kouluikäisenä lapsi varmaan tarvii sen pysyvän kodin, ihan jo koulunkin vuoksi mutta eiköhän tuo perhe jo siihen mennessä ole jonkun ratkaisun tehnyt asumisen suhteen.
Ihmettelen vaan, kun eivät oikein tajua, että elämä muuttuu jonkin verran, kun lapsi syntyy. Esim tuskin istuvat päivittäin keskustan ravintoloissa ja kahviloissa, kun vauva syntyy. Eivät käsitä, miten joku voi asua lasten kanssa lähiössä...
Ja se, ettei ystäväni tajua ollenkaan, että jos tulee ero, on miehelläkin joku oikeus lapseen. Onneksi eivät vielä tajua kaikkia edessä olevia haasteita... t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
B) keskustassa voi vallan hyvin asua lasten kanssa ja ainakin minä olen käynyt paljon enemmän kahviloissa/ravintoloissa KAHDEN lapseni kanssa, kun kerrankin on ollut aikaa, C) miten sinä olet varautunut eroon, D) lapsen kannalta fiksua on asettua vähän ennen eskaria ja E) miten sinä varauduit haasteisiin? Hokemalla, että taivas tippuu kohta?
Eipa tama nyt kovinkaan kamalalta kuulosta.
Ihan hyvin voivat reissata ja asua kahdessa maassa. En tosiaan nae tassa juuri mitaan oongelmaa (enemmankin paljon hyvia puolia).
Eri juttu on sitten kun lapsi tulee eskari/kouluikaan. Silloin heidan taytynee asettua johonkin pysyvammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan lapsen koko eka elinvuosi kosteus-ja home-evakossa ja useammassa eri paikassa. Minusta se näkyi pienessäkin alle 1-vuotiaassa jonkinlaisena "stressinä". Se on tietysti minun tulkintani kun ei pieni mitään osannut kertoa. Mutta erilainen rauha tuli lapsenkin olemiseen kun vihdoin asetuimme uuteen kotiimme - ja tähän sitten jäimmekin kohta jo 10 vuodeksi :)
Meillä oli valitettavasti pakkotilanne, mutta en vapaaehtoisesti tuota pienelle tekisi.
Ihmettelen vaan, kun eivät oikein tajua, että elämä muuttuu jonkin verran, kun lapsi syntyy. Esim tuskin istuvat päivittäin keskustan ravintoloissa ja kahviloissa, kun vauva syntyy. Eivät käsitä, miten joku voi asua lasten kanssa lähiössä...
Ja se, ettei ystäväni tajua ollenkaan, että jos tulee ero, on miehelläkin joku oikeus lapseen. Onneksi eivät vielä tajua kaikkia edessä olevia haasteita... t.ap
elämä kaikilla kovin radikaalisti muutu lapsen myötä. Jos lapsi on ns. helppo, niin sen kanssa voi tehdä ja mennä aika lailla niin kuin ennenkin. Ihan kokemuksesta tiedän. Enkä itsekään viihdy lähiössä, mitä ihmeellistä siinä on? Ja kaikillehan se ero on mahdollinen ja silti LAPSELLA on oikeus sekä isään että äitiin. Haasteita nyt on varmasti jokaisella, ilman että niistä "ystävien" tarvitsee huolehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumaan lapsen koko eka elinvuosi kosteus-ja home-evakossa ja useammassa eri paikassa. Minusta se näkyi pienessäkin alle 1-vuotiaassa jonkinlaisena "stressinä".
mahdollinen "stressi" tulee kyllä vanhempien myötä, ei itsessään pelkän muuttamisen seurauksena, jos siitä ei lapselle mitään ihmeempiä aiheudu ja perusturvallisuus säilyy.
Voihan sitä vauvan kanssa mennä ja tulla (jos terve ja helppo tapaus). Taaperon kanssa asia on jo eri, saati sitten neljä-viisivuotiaan (siinä ei paljon kahvilassa istuskella).
Kyllä jo kasvatusoppaissa sanotaan, että lapselle oma sänky on turvallinen paikka ja kyllä ainakin meidän lapset esim lomamatkoilla ovat kaivanneet kotiin (pari-kolmevuotiaina). Pienemmistä taas näkyy koti-ikävä juuri jonkinlaisena rentoutumisena kun palataan kotiin.
t. ap
Taaperoikäkin ohitettu jo.
Ja meillä eivät ainakaan stressaa pätkääkään matkoilla. Varmaan se on sitten eniten vanhempien asenteesta kiinni.
Toiset istuu pimeässä lähiön perällä ja käyttää elämänsä muiden kyttäämiseen.
13
tavannut teinitytön, jonka vanhemmat/isä olivat jossain komennushommissa. ELi muuttivat vähän väliä milloin minnekin päin maailmaa.
Kertoili tuolloin, kuinka oli tiedossa taas muutto, mutta oli vielä 2 vaihtoehtoa auki. Toivoi peukut pystyssä, ettei isä olisi saanut sitä lähempänä olevaa hommaa, kun ei pääsisi taas muuttamaan.
Kaikkeen siis kai tottuu.
Se on edessä ihan jokaisella, joka esikoista odottaa, ettei tiedä kaikesta mitä edessä on. Niin on sinullekin lapsiperheelliset ystävät naureskelleet, kun olet kuvitellut jonkun asian menevän jotenkin. Niin on minullekin! Ja minua huvittaa nyt kuunnella raskaana olevan (36v hui!) ystävän juttuja kuinka hän tekee niin ja näin. Juuri vauvan saanut ystävä päivittelee, ettei uskonut miten paljon elämä muuttui oikeasti, ei tajunnut sitä.
Älä huoli, kyllä ystäväsi selviää =)
on just kaikkein parasta asua keskustassa. Ei tarvi äitiyslomalla olla jumissa kotona, kun heti ovesta astuessaan on ihmisten ilmoilla. Ja äitiyslomallahan siellä kahviloissa just on aikaa istua! Itse ainakin nautin siitä! Kyllä tänne lähiöön ehtii muuttaa sitten kun lapset kasvaa, jos kaipaa esim. omaa pihaa.
Alue: Aihe vapaa
elää vähän vapaammin.
Ja riittää kun asettuu ennen kuin lapsi on n. 5-vuotias.