Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on syy ylipainoosi? Oletko sinut kilojesi kanssa?
14.03.2011 |
Itsellä stressi ja sydnäsurut ajoivat jääkaapille ja syömään 24/7, ja tässä sitä nyt ollaan. Ja jos tekee mieli syödä pussi sipsiä niin nykyään tulee melkeinpä syötyä sitten sen verran ilman pahempia tunnon tuskia, saapahan nautintoa edes syömisestä. :)
En siis ole masentnut, haiseva, lapsiani laiminlyövä 'kasa', vaan nainen jolla sellaiset parikymmentä kiloa ylimääräistä, mutta ei haittaa normaalia elämää suuresti.
Kommentit (24)
4 raskautta, kaksi todella pienellä ikäerolla, 10kg olis tiputettavaa ja en ole todellakaan sinut painon kanssa. Tosin myös syön lohturuokaa mistä yritän päästä eroon. 162cm/64kg.Olen aina ollut liian tarkka painostani, ollut myös anoreksia, mistä syystä tulen aina tuntemaan itseni lihavaksi, edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan lapsena kotoa opitut ruokailutottumukset vaikuttavat. Tällä hetkellä laihdutus menossa, tiputettuna on 12kg ja vielä 13kg kun saan pois olen normaalipainoinen. Sitten alkaakin se vaikein osuus eli normaalipainon ylläpitäminen. Tällä hetkellä motivaatio on kova.
Mielenvikainen äitini nimitteli minua jo taaperosta, valokuvissa olen korkeintaan lapsenpyöreä. Aina poissa ollut isäni syötti minulle lohdutukseksi karkkia. Siitä se alkoi.
Koulussa kiusattiin ylipainon takia ja opettaja piti sitä kai oikeutettuna kun ei koko kuuden vuoden aikana saanut mitään tehtyä, vaikka näki ja tiesi varmasti ne kiusaustilanteet. Murrosiässä masennuin ja laihduin, sitten keksittiinkin uusi syy kiusata. Yläasteella yritin tappaa itseni.
Jouduin sijaisperheeseen, jossa "äidillä" oli itsellään joku syömishäiriö. Kyttäsi minua ja vaikka olin tuohon aikaan normaalipainoinen, sanoi pirullisesti että on lukenut tietoni ja ylipainolla on tapana tulla takaisin. Annettiin ymmärtää että olen viallinen koko ihminen, teetettiin järkyttävä määrä ilmaista työtä ja vittuiltiin päin naamaa. Karkasin, ajelehdin siellä sun täällä kunnes palasin kotiin. Elämä ei ollut siellä yhtään helpompaa ja sain erityisluvan sossulta muuttaa omilleni 17-vuotiaana. Vanhempani vastustivat koko ajatusta, koska pitivät minua pikkulikkana.
Kun pääsin omilleni, raivokohtaukset ja ahmiminen niiden jälkeen olivat arkipäivää. En jaksanut siivota, matoja oli koko kämppä täynnä. Söin suklaakeksejä ym. paskaa ja lihoin 20kg. Sitten sain apua ja muutin uuteen asuntoon, jossa hoikistuin ja elämä oli hetken tasaista. Sitten tuli ero pitkäaikaisen poikaniystäväni kanssa, minä söin ja söin. +40kg reilussa vuodessa.
Nykyään ruoka on muuttumassa polttoaineeksi, mitään todellista nautintoa en saa enää niistä jutuista mitä pidin ennen herkkuina. Lounaaksi söin salaatin rosvopaistilla ja ruoka oli niin ihanaa että melkein itketti. Opettelen nyt elämään terveellisemmin ja olen laihtunut 15kg kahdessa vuodessa. Karppaan.
En tiedä, tervehdynkö koskaan täysin.
Ja inhoan yksinäisiä vaunulenkkejä teollisuus/pientaloalueella.
n.65-70kiloa, tosin olin vasta 15v
sitten tapasin nykyisen mieheni ja kun muutettiin yhteen, karkkipäivä oli joka pvä eikä tod ite jaksanu tehdä ruokaa joka pvä eli haettiin pizzaa ym..sit kun pääsi täysi-ikäiseksi, alkoi biletys 2kertaa vkossa..pe ja la känni päälle..montakohan siideriä olis menny..reippasti yli 20kpl..siitä voi laskee kalorit..ja lentopalloa pelasin 2kertaa viikossa..ei ihan riittänyt kaloreihin nähden..
nyt ikää 25v tammikuun alussa paino 94kg..tällä hetkellä 86,5kg..hyvää ja hidasta vauhtia on paino pudonnut ja toivottavasti saisin kesään mennessä sen tuonne 70kilon kohdille..pituutta on 169cm..nykyään kun ei tule enää biletettyä kun on 9kk ikäinen vauva niin laihduttaminen on yllättävän helppoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan ruokaa, elän syödäkseni, olen laiska liikkumaan. Vituttaa olla tällänen, enkä todellakaan ole sinut kilojeni kanssa, siksipä joskus aion laihtua normaalipainoiseksi, jos vaan jostain löytäis sen selkärangan!
Just äsken vedin puol pussia sipsiä ja tuumin, että voispas lähtä lenkille, jos olis paremmat kengät (tai sitte ois sulaa), sitten hetken ajan käväsi mielessä, että vesijuoksemaan voisin ihan hyvin lähtä, mutta aika äkkiä hautasin sen ja otin uuden sipsin. Hyi helvetti mä oon ällöttävä :(
liikaa kaloreita ja liian vähän liikuntaa.
Ja en todellakaan ole sinut kilojeni kanssa. Siksipä olenkin aloittanut uuden elämän. Syksyyn mennessä toiveissa -25kg...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole ylipainoinen mutta olisin onnellisempi n. 5 kg hoikempana. Nyt painoa 55 kg ja pituutta 160 cm.
Syy on yksinkertainen: Rakastan ruokaa. herkuttelen liikaa.
olen aina liikkunut paljon ja syönyt paljon, enkä tajunnut muuttaa syömistottumuksiani, kun jouduinkin vain makaamaan sängyssä ja ylöspäästyäni pelkästään kävelemään sisätiloissa. muutamassa kuukaudessa tuli 10 kiloa lisää omaan ns. hyvänolonpainooni. enkä todellakaan ole sinut näitten kilojen kanssa.
nyt kun pikkuhiljaa pääsen jo pitempiä matkoja kävelemään aion lisätä liikuntaa. ruokavalion olenkin jo ymmärtänyt muuttaa oikeammanlaiseksi, joten toiveissa olisi, että kevyelläkin liikkumisella pääsisin vähitellen takaisin omaan painooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unettomuuteen ja vitutukseen. Kahdesta raskaudesta painoa jäi yhteensä 10 kg (kummastakin noin viisi), enkä ole oikein mitään tehnyt asialle. Tällä hetkellä syy kiloihini on siis laiskuus.
En ole sinut kilojeni kanssa, pääni sisällä olen edelleen hoikka ja sitten aina järkytyn kun näen itsestäni valokuvia.
Nyt olen laihduttanut 12 kiloa ja vielä 8 pitäisi saada alas, että olen sinut itseni kanssa. Tai ainakin sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisekseen olen tunnesyöppö, syön sekä iloon että suruun.
En sure kilojani, minulla on vaikeampia asioita surtavana kuin ne.
ja syön suklaata ja jäätelöä. Syön iloon, suruun, pelkoon, turhautumiseen, väsymykseen..
Välillä en ole sinut kilojen kanssa ja välillä taas olen.
Tänään koen olevani sotanorsu :( mut onkin pms päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa reilu vuosi sitten, ennen sitä laihdutin ja oli kovasti stressiä häistä ja muistakin asioista. Samaan aikaan remontoitiin uutta asuntoa muutettiin. Sitten kun häät ja asunto kuviot oli ohi niin alkoi paino nousta jotenkin sitä ei jaksanut liikkua tarpeeksi ja tuli sitten herkuteltua liikaa. Nyt olen saanut paino jo 3kg pois ja tuntuu hyvältä. En ole sinut painoni kanssa sillä olen nyt 10kg lihavampi kuin koskaan ikäni aikana ja olen 29.v. Kiloklubissa lasken kaloreita ja yritän vähentää herkuttelua sekä liikuntaa pitäisi lisätä, lenkkikaveri vaan puuttuu. Nykyisiä kavereitani kun ei lenkille saa.
On lapsuudesta opitut ruokailutottumukset (lautanen syödään tyhjäksi, ahmitaan, herkkuja saa syödä milloin vain, vihanneksia ei syödä ja ne ovat pahoja, ruokavalio koostui makaronista, perunasta ja kastikkeista yms.), ja liikunnan puute.
Nykyään koitan välttää turhien hiilareiden ja herkkujen syömistä, pidän vihanneksista ja salaateista, harkitsen punaisesta lihasta luopumista ja koitan hyötyliikkua.
Olen sinut itseni kanssa ja tiedän olevani hyvännäköinen. onnekseni olen suht lyhyt, joten pyöreyteni ei ole niin silmiinpistävää kuin kaksimetrisillä (mitenkään heitä sorsimatta). Terveydellisistä syistä tahdon kuitenkin muuttaa elintapojani jolloin myös paino laskee. Luuviulua minusta ei tule koskaan, enkä kyllä sellaiseksi osaa itseäni kuvitella.
Ruokana syön suht terveellistä, kasvispainotteista ruokaa, mutta erilaiset herkut ovat ainoa asia elämässä, mistä tulee edes vähäksi aikaa parempi olo. Laihdutan sitten, jos saan elämää muilta osin kuntoon, jos en, niin ei haittaa kuolla nuorena.
herkkuja. Saatan korvata aterian suklaalevyllä. Ei kiinnosta laihduttaa, johonkin sitä kuolee kumminkin.
sitä ennen olin aina todella laiha (BMI max. 18) ja tarkkailin painoa. Raskausaikoina painon "vahtiminen" kiellettiin neuvolassa, ja seurauksena on lievä ylipaino :( Esikoisen jälkeen paino vielä lähti laskuun täysimetyksellä, mutta kuopuksen jälkeen ei. Ja nyt olen siis lievästi ylipainoinen, ja laihduttaminen onkin yllättävän vaikeaa. Tykkään hyvästä ruuasta.
Tyytyväinen olen itseeni. Ei minua ylikiloni häiritse. Elämä on kivaa ja olen onnellinen. Tykkään laittaa ruokaa, leipoa ja syödä
Olen 157cm ja 68 kg
Alue: Aihe vapaa
Kortisonilääkitys toi ensin parissa kuukaudessa sen 20kg (+muutaman yksittäisen kilon lisää). Siitä tosin on aikaa, mutta ne jäivät sitten laihduttamatta, kun pysyin vielä kaksinumeroisessa luvussa. Sitten sairastuin vaikeaan masennukseen ja sen myötä paino nousi vielä lukemiin 125kg.
Silloin en tietenkään välittänyt asiasta, mutta noin vajaa kaksi vuotta sitten tervehdyttyäni en ollut alkuunkaan tyytyväinen ja nyt sitten painankin 102kg. Ei tietenkään vielä riitä, mutta suunta ainakin on oikea. Tarkoitus on vielä tipautella tuonne toukokuun loppuun ja aikaa kun on se 2,5kk, niin joku 6-7 kiloa tulee tällä tahdilla vielä pudotusta. Sitten olen jo päässyt taas kaksinumeroiseen lukuun ja sen verran tyytyväinen olen taas, että kesän voi pitää taukoa ja ottaa rennosti ja sitten syksyllä taas uudet rutistukset.