En jaksa. Ahdistaa. Itkettää.

Oli taas sellainen riita miehen kanssa, että tuntuu että me emme kerta kaikkiaan pysty kommunikoimaan mistään. Olen vahvasti sitä mieltä, että ero olisi paras vaihtoehto. Olen miettinyt ja toivonutkin sitä jo ainakin vuoden, mutta tähän asti olen aina yrittänyt järkiperusteilla ajatella, että lasten takia pitäisi pystyä elämään yhdessä.



Mitään muuta syytä eroon ei kai ole kuin se, että tuntuu että olemme koko ajan vain enemmän ja enemmän eri mieltä kaikista "isoista" asioista, kuten lasten kasvatuksesta ja elämän arvoista noin yleensä. Ja se, että en rakasta miestäni, usein tuntuu, että itse asiassa en edes pidä hänestä. Riitatilanteissa tunnen suorastaan vihaa, mutta ehkä se on normaalia. Mutta siis mitään konkreettista syytä, kuten pettämistä, pahoinpitelyä (henkistä tai fyysistä) tai alkoholiongelmaa, ei ole.



Mies on kanssani valitettavasti eri mieltä. Hänen mielestään emme lasten takia voi erota. Minusta taas se ei riitä syyksi yhdessä elämiseen, että olemme hankkineet yhdessä lapsia. Tai no, tähän asti olen ajatellut, että pelkästään omien "halujen" takia (siis sen vuoksi että itse haluaa) ei pidä erota, kun arkielämä sujuu, mutta nyt voimistuu koko ajan se tunne, että elämä olisi paljon parempaa, jos asuisimme erillään.



Ahdistaa siis monesta syystä. Riidasta jäi todella paha mieli. Sanoin miehelle erittäin pahasti (ja suurimmaksi osaksi tarkoitinkin mitä sanoin) ja mies meni ihan "mykäksi" sen jälkeen.

Ahdistaa myös siksi, että en kuitenkaan tiedä mikä tässä olisi oikein. Onko ero sitten kuitenkin vain "pikaratkaisu", itsekäs sellainen. Pitäisikö perheen vuoksi kuitenkin yrittää? En tiedä miten saisin enää meidän parisuhteen toimimaan enkä tiedä haluanko edes yrittää. Taitaa olla niin, että jos mies olisi periksi antavaa sorttia, eropaperit lähtisivät varmasti pian. Mutta en halua laittaa eroa yksin vireille, minusta meidän on saatava asia selväksi suuntaan tai toiseen puhumalla.



Purin mietteitäni anonyymisti tänne, koska nyt on niin voimakas tunnelataus, että en pysty puhumaan edes ystävien kanssa. En edes kaipaa kommentteja, koska itsehän tämä tilanne on setvittävä. Kiitos jos jaksoit lukea.