Minkä takia äidit haukkuvat toisia äitejä huonoiksi äideiksi?

Pari kaveria pitää minua huonona äitinä. Ääneen eivät ole sitä sanoneet, mutta näkeehän sen heidän ilmeestään ja toinen näistä sanoa töksäyttelee aina jotain, esim. miten kamalaa minun miehelläni on kun hänellä on tällainen vaimo kuin minä. Ja nauraa iloisesti päälle, joten en tiedä vittuileeko, haukkuuko vai heittääkö vain rankkaa huumoria. Minulla on kovaääniset, vahvatahtoiset ja itsepäiset lapset. En laiminlyö lapsia eikä meillä ole fyysista kuritusta tms., mutta olen napakka ja tiukka, jos niikseen tulee. Jäähypenkit on käytössä, isommalla pelikielto ja huonearesti. En voi antaa tuollaisten lasten pompuuttaa ja hyppyyttää, en voi antaa joka asiassa periksi, vaikka se ulokopuoliselle kuulostaa ihan mitättömältä. En ole mikään hössöttävä, lässyttävä emo, joka syöttää makeisia ja herkkuja joka välissä ja höslää ruuan kanssa - meillä on ruoka-ajat, ja jos ei syö ruokaa, ei sitä herkkuakaan tule, eikä herkkuja voi napostella koko ajan. En pakota syömään semmoista mistä ei pidä, mutta normaali suomalainen ruoka on jopa minun tekemänä syötävää, ruoka-aikana syödään... Meillä syliä ja haluksia ja hellyyttä lapsille on mutta jotenkin se ei ole näille naisille välittynyt. toisella on teini-ikäinen tytär, jonka huone on kuin kaatopaikka. Epäjärjestys on uskomatonta. Kotitöitä teini ei tee. Kaiket ajat istuu tietokoneella. Opiskelee kyllä, on kavereita jne. mutta kotona ihan passattava, kaaoksen keskellä elävä, edes vaatteet eivät ole kaapissa, vaan läjänä lattialla. Erityisen siisti tai vaativa ei tämä kaverinikaan ole joten tuo varmasti sopii meille. Itse en sietäisi pätkääkään. heillä ei ole tiskikonetta. Äiti tiskaa, teini tyttö ei koskaan !! Ehkä roskapussin vie mennessään, jos pyydetään ja jos muistaa. Hän hössöttää koko ajan ruuasta ja syömisestä ja kyläillessämme sai aikaan mekkalan 3,5 vuotiaan jo valmiiksi väsyneen, nälkäisen ja kiukuttelevan lapsen kohdalla: lapsi halusi tietyn jugurtin, kaveri tarjosi väärän, vaihdoin huutavan eteen oikeanlaisen ja lapsi aloitti syömisen sijaan sotkemisen (tiesin, että se juttu lähtee sotkemiseksi joten puutuin siihen ennenkuin on kaaos). Kaveri alkoi hössöttää juomisista, lapsi keksi että hän haluaakin sitten nyt mehua ja parkui mehua. En antanut, nostin eri huoneeseen. Sekä teinin että kaverin mielestä olin ilkeä, julma äiti "miksi se ei voi saada sitä mehua?!" Toisen kaverin lasten en ole ikinä nähnyt syövän oikeaa ruokaa, napostelevat kaikkea pitkin päivää. 3,5 vuotias on vielä täysin vaipoissa. Kun käymme kylässä, kahvipöytä täyttyy kuin olisi lasten kutsut. En ole ikinä arvostellut kummankaan kaverini kasvatustapoja, koska eiköhän heidänkin hössötyslinjaltaan ihan kelpo ihmisiä kasva. Nyt kuitekin sen verran jurppii että aion ottaa aiheen puheeksi ensi kerralla.

Samoilla aalloilla mennään! :)

Ap yrittää näköjään päteä vierasperäisillä sanoilla, mutta ei osaa niitä kirjoittaa oikein - kuten ei osaa yhdyssanojakaan. Minulle muiden kasvatusmenetelmät ovat yhdentekeviä - jos niistä ei aiheudu harmia omille lapsille.

Mun maailma ei kaadu siihen jollei jotkut yhdyssanat ole oikein kirjoitettu. Jos sun kaatuu niin antaa mennä sitten ja kovaa :) Ja metodia on tapa tai menetelmä. Jos metodia on liian vierasperäinen sana sinulle niin sanotaan sitte vain että kasvatustavat.

ap, peukku asenteestasi ja aatoksistasi! ;)

Ihankun heidän omat tapansa olisivat sitten parhaimmat. Siis ne ketkä haukkuvat. Mä en ole koskaan sanonut pahaa kenekään kasvatustavoista, niin kauan kun ne pysyvät hyvän maun rajoilla (ei ole mitään pahoinpitelyä tai muuta vastaavaa) niin asiaan en voi mennä kommentoimaan juuta taikka jaata ovatko menetelmät hyviä vai huonoja. Lapsetkin ovat niin erilaisia. Antakaa mammat jokaisen kasvattaa oma lapsensa ja kunnioittakaa toistenne tapoja.

Pari kaveria pitää minua huonona äitinä. Ääneen eivät ole sitä sanoneet, mutta näkeehän sen heidän ilmeestään ja toinen näistä sanoa töksäyttelee aina jotain, esim. miten kamalaa minun miehelläni on kun hänellä on tällainen vaimo kuin minä. Ja nauraa iloisesti päälle, joten en tiedä vittuileeko, haukkuuko vai heittääkö vain rankkaa huumoria.



Minulla on kovaääniset, vahvatahtoiset ja itsepäiset lapset.

En laiminlyö lapsia eikä meillä ole fyysista kuritusta tms., mutta olen napakka ja tiukka, jos niikseen tulee. Jäähypenkit on käytössä, isommalla pelikielto ja huonearesti. En voi antaa tuollaisten lasten pompuuttaa ja hyppyyttää, en voi antaa joka asiassa periksi, vaikka se ulokopuoliselle kuulostaa ihan mitättömältä. En ole mikään hössöttävä, lässyttävä emo, joka syöttää makeisia ja herkkuja joka välissä ja höslää ruuan kanssa - meillä on ruoka-ajat, ja jos ei syö ruokaa, ei sitä herkkuakaan tule, eikä herkkuja voi napostella koko ajan. En pakota syömään semmoista mistä ei pidä, mutta normaali suomalainen ruoka on jopa minun tekemänä syötävää, ruoka-aikana syödään...



Meillä syliä ja haluksia ja hellyyttä lapsille on mutta jotenkin se ei ole näille naisille välittynyt.



toisella on teini-ikäinen tytär, jonka huone on kuin kaatopaikka. Epäjärjestys on uskomatonta. Kotitöitä teini ei tee. Kaiket ajat istuu tietokoneella. Opiskelee kyllä, on kavereita jne. mutta kotona ihan passattava, kaaoksen keskellä elävä, edes vaatteet eivät ole kaapissa, vaan läjänä lattialla. Erityisen siisti tai vaativa ei tämä kaverinikaan ole joten tuo varmasti sopii meille. Itse en sietäisi pätkääkään.

heillä ei ole tiskikonetta. Äiti tiskaa, teini tyttö ei koskaan !! Ehkä roskapussin vie mennessään, jos pyydetään ja jos muistaa.



Hän hössöttää koko ajan ruuasta ja syömisestä ja kyläillessämme sai aikaan mekkalan 3,5 vuotiaan jo valmiiksi väsyneen, nälkäisen ja kiukuttelevan lapsen kohdalla: lapsi halusi tietyn jugurtin, kaveri tarjosi väärän, vaihdoin huutavan eteen oikeanlaisen ja lapsi aloitti syömisen sijaan sotkemisen (tiesin, että se juttu lähtee sotkemiseksi joten puutuin siihen ennenkuin on kaaos). Kaveri alkoi hössöttää juomisista, lapsi keksi että hän haluaakin sitten nyt mehua ja parkui mehua. En antanut, nostin eri huoneeseen. Sekä teinin että kaverin mielestä olin ilkeä, julma äiti "miksi se ei voi saada sitä mehua?!"



Toisen kaverin lasten en ole ikinä nähnyt syövän oikeaa ruokaa, napostelevat kaikkea pitkin päivää. 3,5 vuotias on vielä täysin vaipoissa. Kun käymme kylässä, kahvipöytä täyttyy kuin olisi lasten kutsut.



En ole ikinä arvostellut kummankaan kaverini kasvatustapoja, koska eiköhän heidänkin hössötyslinjaltaan ihan kelpo ihmisiä kasva. Nyt kuitekin sen verran jurppii että aion ottaa aiheen puheeksi ensi kerralla.

Oho luin että tuo kasvatusmetodiani kysymys olisi osoitettu minulle. Sori.

Pari kaveria pitää minua huonona äitinä. Ääneen eivät ole sitä sanoneet, mutta näkeehän sen heidän ilmeestään ja toinen näistä sanoa töksäyttelee aina jotain, esim. miten kamalaa minun miehelläni on kun hänellä on tällainen vaimo kuin minä. Ja nauraa iloisesti päälle, joten en tiedä vittuileeko, haukkuuko vai heittääkö vain rankkaa huumoria.

Minulla on kovaääniset, vahvatahtoiset ja itsepäiset lapset.

En laiminlyö lapsia eikä meillä ole fyysista kuritusta tms., mutta olen napakka ja tiukka, jos niikseen tulee. Jäähypenkit on käytössä, isommalla pelikielto ja huonearesti. En voi antaa tuollaisten lasten pompuuttaa ja hyppyyttää, en voi antaa joka asiassa periksi, vaikka se ulokopuoliselle kuulostaa ihan mitättömältä. En ole mikään hössöttävä, lässyttävä emo, joka syöttää makeisia ja herkkuja joka välissä ja höslää ruuan kanssa - meillä on ruoka-ajat, ja jos ei syö ruokaa, ei sitä herkkuakaan tule, eikä herkkuja voi napostella koko ajan. En pakota syömään semmoista mistä ei pidä, mutta normaali suomalainen ruoka on jopa minun tekemänä syötävää, ruoka-aikana syödään...

Meillä syliä ja haluksia ja hellyyttä lapsille on mutta jotenkin se ei ole näille naisille välittynyt.

toisella on teini-ikäinen tytär, jonka huone on kuin kaatopaikka. Epäjärjestys on uskomatonta. Kotitöitä teini ei tee. Kaiket ajat istuu tietokoneella. Opiskelee kyllä, on kavereita jne. mutta kotona ihan passattava, kaaoksen keskellä elävä, edes vaatteet eivät ole kaapissa, vaan läjänä lattialla. Erityisen siisti tai vaativa ei tämä kaverinikaan ole joten tuo varmasti sopii meille. Itse en sietäisi pätkääkään.

heillä ei ole tiskikonetta. Äiti tiskaa, teini tyttö ei koskaan !! Ehkä roskapussin vie mennessään, jos pyydetään ja jos muistaa.

Hän hössöttää koko ajan ruuasta ja syömisestä ja kyläillessämme sai aikaan mekkalan 3,5 vuotiaan jo valmiiksi väsyneen, nälkäisen ja kiukuttelevan lapsen kohdalla: lapsi halusi tietyn jugurtin, kaveri tarjosi väärän, vaihdoin huutavan eteen oikeanlaisen ja lapsi aloitti syömisen sijaan sotkemisen (tiesin, että se juttu lähtee sotkemiseksi joten puutuin siihen ennenkuin on kaaos). Kaveri alkoi hössöttää juomisista, lapsi keksi että hän haluaakin sitten nyt mehua ja parkui mehua. En antanut, nostin eri huoneeseen. Sekä teinin että kaverin mielestä olin ilkeä, julma äiti "miksi se ei voi saada sitä mehua?!"

Toisen kaverin lasten en ole ikinä nähnyt syövän oikeaa ruokaa, napostelevat kaikkea pitkin päivää. 3,5 vuotias on vielä täysin vaipoissa. Kun käymme kylässä, kahvipöytä täyttyy kuin olisi lasten kutsut.

En ole ikinä arvostellut kummankaan kaverini kasvatustapoja, koska eiköhän heidänkin hössötyslinjaltaan ihan kelpo ihmisiä kasva. Nyt kuitekin sen verran jurppii että aion ottaa aiheen puheeksi ensi kerralla.

Mä luulen että mulla tulee olemaan aika lailla samanlaiset kasvatustavat mitä sinullakin. Mulla kans tuttava äiti antaa lastensa syödä karkkia pisin pitkin päivää, multa se ei ole pois joten syökööt, mutta itse teen kyllä erillä tavalla eikä tulisi mieleenkään esim. tosta syystä haukkua äitiä huonoksi äidiksi.

Ap yrittää näköjään päteä vierasperäisillä sanoilla, mutta ei osaa niitä kirjoittaa oikein - kuten ei osaa yhdyssanojakaan.



Minulle muiden kasvatusmenetelmät ovat yhdentekeviä - jos niistä ei aiheudu harmia omille lapsille.

Ap yrittää näköjään päteä vierasperäisillä sanoilla, mutta ei osaa niitä kirjoittaa oikein - kuten ei osaa yhdyssanojakaan.

Minulle muiden kasvatusmenetelmät ovat yhdentekeviä - jos niistä ei aiheudu harmia omille lapsille.

Mun maailma ei kaadu siihen jollei jotkut yhdyssanat ole oikein kirjoitettu. Jos sun kaatuu niin antaa mennä sitten ja kovaa :) Ja metodia on tapa tai menetelmä. Jos metodia on liian vierasperäinen sana sinulle niin sanotaan sitte vain että kasvatustavat.