Missä vaiheessa kertoa lapselle hänen oikeasta isästään?

mielestä ois hyvä kertoa alusta asti, niin ei tule myöhemmin järkytyksenä. Totta kai on kerrottava, että isä ei ole biologimnen isä. Ei se isän arvoa laske yhtään.



Kerrot vaikka, että kun olit jo äidin masussa, niin äiti tapasi isin jne... Luonnollisesti kerrot, kun puhelet muutenkin lapsen vauva-ajasta.

tulet pääsemään. Ja annat aika ajoin lapsen ymmärtää, että siitä isästä voi kysellä aina, kun siltä tuntuu.



En ole varma, milloin minulle on kerrottu, mutta reippaasti alle 5v olen ollut, siitä on ihan luontevasti kotonamme puhuttu, eli olen aina ollut tietoinen, että perheessämme oleva isä ei ole minun biologinen isäni, vaikka isänä häntä olen aina pitänyt.

Mutta kerrot niinkuin aiempi sanoi, aluski kuinka tapasit nykyisen miehesi yms. Lapselle sen paljastuminen myöhemmin voi olla sokki. Tunnen vastaavan tapauksen, jossa lapsi oli sen jo tajunnut, vaikkei ollut kerrottu. Mutta hänen nuoremmille sisaruksilleen tieto veljen toisesta, biologisesta isästä oli vaikea.

Miksi ei tule koskaan tapaamaan isäänsä? Onko kuollut?

paitsi lapsi on jo vanhempi. Biologista isäänsä ei tule varmaan koskaan tapaamaan ja lapsella on isä jota kutsuu isäksi. Hän ei vielä tiedä totuutta ja mietinkin, miten sen kertoa, sillä pitäähän hänen kuulla se minulta eikä keneltäkään muulta sukulaiselta.



Todella vaikea tilanne eikä asiaa tee yhtään helpommaksi se, että lapsen elämässä oleva isä on lapsen omakseen tunnustanut, vaikka hän siis tietää, ettei lapsi ole hänen.

Miksi ei tule koskaan tapaamaan isäänsä? Onko kuollut?

Tämä isä uhkasi tappaa minut ja lapsen jos lapsen pidän yms. Lähestymiskiellon jouduin hakemaan hänelle koska aloin jo tosissaan pelätä lapsen puolesta.