Masennus paranee kun lakkaa pyrkimästä normiin.

jos sillä masis helpottaa

on ja lopettaa muiden miellyttämisen, masennus paranee. Siihen ei terapeutteja eikä lääkkeitä tarvita.

on ja lopettaa muiden miellyttämisen, masennus paranee. Siihen ei terapeutteja eikä lääkkeitä tarvita.

eikä tee mitään niin masennus paranee?

Ei ne lääkkeet ja terapeutti paranna masennusta, ne helpottavat ja auttavat etenemään asiassa

Eikä siinä että elät väkivaltaisessa suhteessa. Ei terapeutti sinun puolestasi päätöksiä muuttaa elämääsi tee, sinun on tehtävä ne itse.

Asiat voi joko oppia hyväksymään tai muuttaa niitä.

Eikä siinä että elät väkivaltaisessa suhteessa. Ei terapeutti sinun puolestasi päätöksiä muuttaa elämääsi tee, sinun on tehtävä ne itse.

Asiat voi joko oppia hyväksymään tai muuttaa niitä.

ja juuri samaa tarkoitin kuin sinäkin, ei terapeutti paranna mutta auttaa

Ihan samoin diabeteskin paranee, kun vaan itse päätät. Ei kannata käyttää lääkkeitä.

Pitää vaan oppia hyväksymään asiat. Ei kannata syytää hirveästi rahaa terapiaan, hyväksymään oppii ilman sitäkin.

masennus taas asennevaikeudesta. Menneisyyttäsi et voi muuttaa, hyväksy siis se.

Pitää vaan oppia hyväksymään asiat. Ei kannata syytää hirveästi rahaa terapiaan, hyväksymään oppii ilman sitäkin.

Rahanhukkaa sitten koulutus ja palkanmaksu terapeuteille, kirjoittakaapas yleisönpalstoille lehtiin, että säästökohde yhteiskunnassa

miten olen parantunut masennuksestani, oikeasti siis. Olin saikulla ja popsin pillereitä aikani, mutta ei kyllä hajuakaan, miten olen parantunut, mutta onnellinen olen, että olen parantunut. Enkä edes pelkää, josko sairastun uudelleen. Paniikkihäiriökin on kuin vain paha uni jossain menneisyydessä.

Masennuksen hoitoa ei pitäisi ainakaan yhteiskunnan varoilla tukea. Terapiat suunnattava pelkästään traumoja kokeneille, ei niille ketkä masentuvat jos elämä ei antanutkaan vaurautta, lapsia, hyvää avioliittoa, yms.

niin siihen riittää pilleripurkki. Ei kelan vuosikausia maksamia juttutuokioita.