Millaista äitiä kadehdit?

jos joku äiti näyttää hehkeältä. eli ei tarvitse olla välttämättä viimeisen muodin seuraaja, eriittää että on pitänyt itsestään huolta. ja että lapsikin näyttää tyytyväiseltä.



sellaistakin äitiä kadehdin joka osaa pitää malttinsa niissä tilanteissa missä itse olisin räjähtänyt jo ajat sitten.



kateus ilmenee varmasti niin, että jään tosiaan seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

suoraan,jos joku mättää. Ja jonka ei tarvitse tippaakaan välittää mitä muut äipät hänestä ajattelevat,vaikka ei kaikessa asettuisikaan aivan yleisiin normeihin.

Ja vaikka kadehtiminen on noin yleensäkin ihan turhaa, niin kyllä myönnän olevani joillekin tuntemilleni äideille kateellinen tukiverkostaan. Etenkin lastenhoitoavusta.

Sen sijaan saatan ihailla monen lapsen äitiä, jolla näyttää olevan positiivinen asenne ja homma hanskassa.

No joo.

Sellaista joka on timmissä kunnossa miltei heti synnytyksen jälkeen, ei raskausarpia yms meidän läskien ongelmia.

vaikka yleensä kadehtiminen on ikävää, mutta täältä ehkä kaikki me erilaiset äidit voimme löytää jotain piirteitä itsestämme, ja saada tietää että joku kadehtii meitä! sitten on taas itse siedettävämpää kadehtia muita ;)



minä kadehdin välillä niitä äitejä, joiden lapsilla on ihanat isovanhemmat.

Koitan olla itse mahdollisiman hyvä äiti ja elää muutenkin omannäköistäni ja mahdollisimman onnellista elämää.. Silloin ei ole tarvetta kadehtia ketään.





Kun pyrkii itse tekemään sellasia asioita joista tulee onnelliseks ja vaatii itseltään sopivasti niin huomaakin olevansa oikein mainio äiti ja pystyy aidosti iloitsemaan muistakin hyvistä mammoista. :)



Tuun vaan onnelliseks että muidenkin lapsilla on hyvä ja rakastava äiti joka tekee kaikkensa lastensa eteen ja huolehtii myös itsestään.

jonka lapsella on isä, joka on aidosti kiinnostunut lapsesta ja on valmis tekemään oman osansa arjen sujumisessa.

Ois ihanaa, kun vois joskus saada lastenhoitoapua. Ja sitten joku valittaa, että mummo/pappa haluaa aina kerran viikossa lapsen yökylään ja antaa sille herkkuja. Just joo. Oon niin kade, kun ollaan niin yksin näiden mukuloiden kanssa.

Itse olen välillä marmattava ja negatiivinen. Tosin tuollaisten asennenaisten näkeminen ehkä enemmän vain tsemppaa itseäkin petraamaan omaa asennetta eli sikäli tuo "kateus" on ihan positiivista.

En jaksa kadehtia ulkonäköä, lapsia tai vaurautta. Mutta että saa lepoa ja hemmotella itseään (päikkärit tai tyylillä kasvohoito) voi ihanaa. Vielä minäkin joskus..



Toisaalta olen onnellinen elämääni, minulla on kaksi ihanaa lasta, toivomani koulutus ja koko elämä aikaa elellä oman elämäni herrana tai etsiä parisuhdetta. Vaikea kahdehtia ketään edes levon takia koska tiedän saavani sitä kun lapset kasvavat.



Kahden pienen lapsen yh

.. sillä he saavat elää jotakin niin arvokasta ja mielekästä elämänvaihetta, johon itsellä ei tahattomasti lapsettomana ole mahdollisuutta.



Mutta sitten erikseen on ne äidit joita ihailen, lehmänhermoilla ja optimismilla varustetut!

joiden tissit eivät rupsahtaneet...



Muutoin en ketään.

olen hyvä äiti, mutta kadehdin hieman niitä äitejä (tai siis sitä yhtä ainoaa meidän päiväkodissa), jotka puuttuvat todellisiin epäkohtiin ja vievät asioita eteenpäin, kaupunki/eduskunta-tasolle asti.



Nyt en puhu tapauksista, joissa Nico-Petterin jalkaan on vahingossa laitettu jonkun toisen villasukat, koska Nico-Petterin äiti ei halua nimikoida vaatteitaan kun niistä ei silloin saa maksimihintaa huutiksessa.

jotka eivät kyseenalaista kaikkia ylemmältä taholta tulevia neuvoja, vaan noudattavat niitä annettuja ohjeita ja suosituksia lasten hoidossa, ravitsemuksessa ja kaikessa elämänaloissa.

Itse kyseenalaistan kaiken enkä mitään ohjetta tai suositusta niele ensin tutkimatta asiaa.

Se on rasittavaa! Itse joutuu etsimään tietonsa, eikä luota mihinkään viralliseen tietoon, helpommalla pääsisi jos tekisi niinkuin suurin osa ihmisistä tekee.