Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystäväni eivät pidä yhteyttä?
12.03.2011 |
Olen oikeasti miettinyt tätä jo jonkun aikaa, kun tuntuu ettei kukaan pidä minuun yhteyttä. Minulla on ollut joitakin ns. bestiksiä elämässä, mutta maailma on erottanut meidät. Ystäviä ja tuttavia sitten vielä tuohon aika paljonkin. Olen aika sosiaalinen ja ystävystyn helposti.
Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ole ollut kun sinkkuna ja vielä seurustelevanakin (lapsettomana) sitä oli paljon menossa ja tekemisissä ihmisten kanssa. Opiskellessa myös.
Nyt olen töissä (yksinäistä työtä) tai hoitovapaalla (yksi lapsi) ja kukaan ei koskaan soita minulle tai pyydä mihinkään. Aina saan itse ottaa yhteyttä. Monen kanssa onkin yhteydenpito jäänyt kun en tosiaan jaksa koko ajan soitella jollekin. Tuntuu epätoivoiselta.
Ystäviäni on eri elämäntilanteissa ja uusiakin äitiystäviä on löytynyt lapsentulon myötä. Mutta sama ongelma kaikissa suhteissa. Minuun ei oteta yhteyttä vaan odotetaan että minä ehdottelen tapaamisia. Ja siitä ei ole kysymys että olisin hätäinen kun olen kuitenkin sen verran kiireinen töissä että hyvä jos kerran kuukauteen ehtisin yhden ystävän tapaamaan. Omasta aloitteesta. Jos mulle soitettaisiin, niin luultavasti järkkäisin vapaata.
Olen mielestäni kiva ja iloinen, tosin en mikään joo joo -tyyppi vaan omat mielipiteet omaava ihminen. Mutta ihan tavallinen kuitenkin kaikin puolin ja kohtelias osaan olla ja hauskakin.
Kertokaa nyt miksi ette ota yhteyttä rakkaat ystävät?
Kommentit (6)
Olen kyllä tehnyt itsetutkiskelua tämän asian tiimoilta ja pyrkinyt kuuntelemaan ystäviäni enemmän kuin puhumaan omista asioistani vaan. Toki jaan omiakin juttujani.
Ehkä aika on tosiaan niin vaikuttava juttu. Ei mullakaan ole samalla lailla aikaa kuin ennen.
Osaisko joku ehdottaa mitä asialle vois tehdä? Kannattaisko ottaa asia puheeksi jonkun kanssa vai tuleeko siitä takertuva fiilis? En ole takertuvaa tyyppiä mielestäni muuten.
Kaipaan kovasti ystävyyttä. En välttämättä uusia ystäviä vaan niitä vanhoja ihan. lenkkiseuraa ja että joku joskus pyytäisi mukaan jonnekin ilman että täytyy itse tuppautua ja ehdotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he eivät vaan koe saavansa mitään ystävyydeltänne?
Tosin sillä erotuksella, ettei uusia äitikavereita ole. Käyn kyllä paikallisissa lapsi/äiti/tapahtumissa, mutta en ole oikeasti tutustunut kehenkään. En edes tiedä nimiä. Juttelen kyllä niitä, näitä, mutta ei se johda mihinkään.
Vanhat kaverit ei pidä yhteyttä, kun sitten vihdoin tavataan, heillä ei ole aikaa, tai he viime tipassa peruvat. Lapsi on sairas (no sille ei voi mitään) tai ei ole muistanut ja on jo sopinut muuta.
että sä olet ystävyyssuhteissasi se aktiivisempi, ja yhteydenottajan rooli on ikään kuin luonnostaan langennut sulle? MÄ esimerkiksi tapaan ystäviäni melkein aina tietyissä paikoissa enkä oikeastaan ikinä pyydä niitä meille. Ei siihen ole mitään erityistä syytä, se on vain jotenkin mennyt siihen, että esimerkiksi 'Minnaa' tapaan aina 'Minnan' luona, ja 'Suskin' kanssa käydään kävelemässä jne. Jos ystäväsi eivät ole tottuneet / joutuneet olemaan aloitteentekijöitä suhteessanne, siihen ei vaan tule ryhtyneeksi? Ja kun sä sitten kuitenkin ehdotat tapaamisia, niin tilanne ja roolit ei muutu.
Nyt, kun sulla ei ole luontevasti työn kautta sosiaalisia suhteita, kiinnität ehkä asiaan enemmän huomiota kuin aiemmin.
Oletko muuten Facebookissa? Mä en, ja huomasin, että sen yleistymisen ja mun osallistumattomuuteni myötä kavereiden tapaaminen jäi. AIka moni tuntuu saavan siellä niin helposti pidettyä yhteyttä riittävään määrään kavereita, ja niin ei tule tarvetta / huomaa erikseen pitää yhteyttä niihin, jotka ei ole sitä kautta tavoitettavissa.
muuten minuun yleensä otetaan yhteyttä.
Mulla on yks kaveri, jolle en ole soittanut enkä ehdottanut tapaamista, enkä ottanut itse mitenkään yhteyttä varmaan kolmeen vuoteen. Hän silti ottaa muhun aina yhteyttä vähintään kerran viikossa.
Hän pitää itseään varmaan tosi ihanana ja sosiaalisena ystävänä, mutta oikeasti hän on älyttömän rasittava tyyppi, puhuu vaan omista asioistaan, vatvoo niitä monta vuotta putkeen, samoja juttuja, ja kysyy kyllä toisinaan että mitäs mulle kuuluu, mutta kun kerron, ei sitten kuitenkaan kuuntele ja vaihtaa heti puheenaihetta.
Olen yrittänyt hiivuttaa ystävyyttämme, mutta kun ei tajua niin ei tajua.
luottoihmiseen haluaa pitää yhteyttä! Itse ajattelet olevasi loistofrendi (?) muttet välttämättä ole. Et ehkä osaa nähdä vikoja itsessäsi, se onkin aika vaikeaa.
Toisaalta koska sinulla on ollut ystäviä, tuskin olet mikään toivoton tapaus.
Yksi selitys on aika. Minulla ei ole aikaa enempiin suhteisiin mitä minulla on nyt. Jotkut äidit ovat halunneet tutustua lähemmin ja itse asiassa nyt kun mietin, nämä uudet tuttavuudet ovat aina se yhteyttä ottava osapuoli. Se ei ole kitään henkilökohtaista etten soittele kun omissa ystävissä ja isossa perheessä on jo päivät täynnä menemistä.