Miten saisin ITSELUOTTAMUSTA???

Ensin mietit, missä kaikessa olet hyvä. Ihan mitä vaan. Sitten alat meditoimaan ja puhut itsellesi, miten hyvä olet. Me kaikki höpisemme sisäistä höpinäämme, sinun pitää muuttaa oma höpinäsi kannustavaksi.



Minulle oli merkittävää, että ymmärsin sen, että olen hyvä, kun olen ahkera. Laiskana en ole hyvä. Eli minä höpisen itselleni, että "jos oikein ahkerasti tämän teen, näen tämän eteen vaivaa, niin minä osaan tämän vähintään ihan yhtä hyvin kuin joku toinenkin". Usein myös höpisen "jos minä en tätä osaa, niin kuka sitten?".



Kyllä se siitä - muista kuitenkin, että muutokseen menee 6kk- 2v. Et opi sitä vielä tänä kesänä. Mutta jos sinnikkäästi itseäsi kannustat, niin huomaat muutaman vuoden päästä, että sinähän uskot!

minulla ON parempi itsetunto ja minä OLEN parempi ihminen.

oikean itsetunnon hankkiminen lähtee siitä, että olen juuri tässä nimenomaisessa hetkessä tarpeeksi hyvä itselleni. Jos lähtee tuollaiseen "sitten kun"-elämään, jossa puolen vuoden päästä pitää olla parempi ihminen, saa jahdata sitä onneaan lopun elämäänsä...

sulla on perempi itsetunto ja olet tyytyväisempi itseesi ja elämääsi. Tosi on että itseluottamus kasvaa onnistumisen kokemuksista, joita saadakseen täytyy uskaltaa yrittää! Ja epäonnistumisista ei kannata välittää, ne kuuluvat asiaan, kaikilla ihmisillä, mutta kun teet ja opettelet asioita ja huomaat onnistuvasi ja kehittyväsi, itsetuntosi kasvaa väistämättä.

sulla on perempi itsetunto ja olet tyytyväisempi itseesi ja elämääsi. Tosi on että itseluottamus kasvaa onnistumisen kokemuksista, joita saadakseen täytyy uskaltaa yrittää! Ja epäonnistumisista ei kannata välittää, ne kuuluvat asiaan, kaikilla ihmisillä, mutta kun teet ja opettelet asioita ja huomaat onnistuvasi ja kehittyväsi, itsetuntosi kasvaa väistämättä.

Jolla persoonallisuus on päässyt kehittymään tarpeeksi vahvaksi. Näin lienee useimmilla ihmisillä, eikä heidän tarvitsekaan kysellä että miten saisin itsetunnon paremmaksi.

Erikseen on sitten ne, joilla se itsetunto tai persoonallisuuden rakenteet on niin hiekoissa kantimissa, ettei tuo kaava toimi. Onnistuminen saattaa esimerkiksi päinvastoin pahentaa oloa. Silloin täytyy sit ottaa ihan eri aseet käyttöön ja unohtaa kaikki toitotukset positiivisesta ajattelusta sun muusta. Positiivinen ajattelu voi väärillä ihmisillä tehdä aivan hirveää vahinkoa, ja joskus on jopa käynyt mielessä, että onko ns. positiivinen ajattelu itse asiassa näitten lisääntyneiden masennusten sun muiden takana.

Miten positiivinen ajattelu ja onnistumisien kokemukset voivat olla joillekin vahingollisia? Ja miten näiden kanssa sitten menetellään? Mielenkiintoista...



Erikseen on sitten ne, joilla se itsetunto tai persoonallisuuden rakenteet on niin hiekoissa kantimissa, ettei tuo kaava toimi. Onnistuminen saattaa esimerkiksi päinvastoin pahentaa oloa. Silloin täytyy sit ottaa ihan eri aseet käyttöön ja unohtaa kaikki toitotukset positiivisesta ajattelusta sun muusta. Positiivinen ajattelu voi väärillä ihmisillä tehdä aivan hirveää vahinkoa, ja joskus on jopa käynyt mielessä, että onko ns. positiivinen ajattelu itse asiassa näitten lisääntyneiden masennusten sun muiden takana.

[/quote]

Miten positiivinen ajattelu ja onnistumisien kokemukset voivat olla joillekin vahingollisia? Ja miten näiden kanssa sitten menetellään? Mielenkiintoista...

Joskus pieni lapsi joutuu selviytyäkseen tukahduttamaan niin monia puolia itsestään, että hänen todellinen itsensä tavallaan menee piiloon. Sen itsen suojaksi kehittyy sitten ns. valeitse, joka voi esimerkiksi olla ylikiltti tyttö. Sellaisena tyttö hyväksytään, ei omana kiukkuisena ja tuntevana itsenään. Yhteys omiin tunteisiin, esim. vihaan katoaa ja lapsi rupeaa suorittamaan elämää, ja kuvittelee olevansa se rakennelma jonka on koonnut itsensä suojaksi. Tämä on hirmu monimutkainen asia, mutta huono itsetunto ja häpeä omasta itsestä ovat oleellisia juttuja.

Todellinen itse siellä kaiken takana ei kuitenkaan suostu noin vaan luopumaan olemassaolostaan, ja ristiriita valeitsen ja todellisen itsen välillä generoi ahdistusta ja masennusta. Huono itsetunto aiheuttaa muitakin vaikeuksia elämässä.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? _Kuunnella_ sitä ahdistusta ja masennusta, kaivaa se todellinen itse sieltä esille valeminän alta. Mutta kas, mitä tapahtuu. Näyttämölle marssitetaan positiivinen ajattelu. Joka sanoo että unohda se ahdistus, keksi jotain kivempaa tekemistä! Et saa olla masentunut ja ahdistunut! Ne ovat pahoja asioita, ja väärässä. Nyt vaan ajattelet positiivisesta ja yritätä kovemmin - tehdä mitä? Käytännössä suorittaa sitä valeminääsi. Mutta valeminän suorittaminen ei vaan teekää ihmistä onnelisemmaksi. Mitä paremmin ihminen "onnistuu" olemaan valeminänsä, sitä kovemmalla äänellä todellinen itse vaati tulla kuulluksi ja sitä enemmän ahdistaa. Ja ympäristö ihmettelee. Mikä ihme tuota tyyppiä vaivaa?!! Sehän on saanut kaiken! Sehän onnistuu! Sen pitäisi olla onnellinen! Kaiken PITÄISI olla hyvin.

Olisin vielä kysynyt tuosta lapsen elämästä, että milloin menee huonon käytöksen raja ja milloin vanhempana en hyväksy häntä itsenään? Moniko on tästä syystä kasvanut "kieroon". Miten voin estää tämän omien lasten kohdalla?

Ei huonoa käytöstä tarvi hyväksyä mutta pitää hyväksyä se, että lapsi tuntee vihaa ja kiukkua ja pettymystä yms.

mutta ysin kirjoituksesta tuli mieleen että itsetunnon rakentamisessa oleellista on tosiaan itsetuntemus. Kun tunnet itsesi huonoine ja hyvine puolineen, sulla on realistinen käsitys itsestäsi (ja se yhteys tunteisiin) niin siinä ollaan jo pitkällä.



Positiivinen ajattelu ei kyllä tarkoita negatiivisten tunteiden kieltämistä.



t. joku aiemmin vastanneista