Aion katkaista yhteyden 'ystäviini'.

eikä mitenkään pienesti.

Itse ajattelin masentuneena että ihmiset pyytävät mukaan säälistä ja etteivät tarkoita mitä sanovat. Tosiasia oli se, että he olivat vilpittömiä ja minä se joka kyräili selän takana..

Kaveri raahasi psykiatrille ja selvisi vaikea depressio.

Onnea uuteen elämään! Itselläni ko. tilanteessa meni niin, että ensimmäiset puoli vuotta tunsin oloni todella voimaantuneeksi ja onnelliseksi. Sitten tuli ahdistava suvantovaihe, jossa jo harkitsin yhteydenottoakin. Mutta koska tiesin että se on vain tunne, vain ahdistusta uusista kuvioista, pääsin sen yli. Nyt jo näen inhottavat tilanteet ulkopuolisen silmin, ja olen todella onnellinen että uskalsin lähteä huonoista piireistä. Tilaa on auennut paremmille ihmisille :)

kuulostaa kyllä siltä ettei sulla ole ystäviä ollut ollenkaan.

jos oikeita ystäviä niin ei tälläisiä tarvisi edes pohtii taalla av:lla. kyllä säkin sielun siskon löydät

ja arvostelemasta jokaista huonekalua, vaatekappaletta ja kukkaistutusta. Kyllä kannatti! Parhaat jäivät.

Ei vaan ollut enää mitään puhuttavaa tai sanottavaa.. Niin ne ihmiset vain muuttuu...