Kauheampaa kuin koivuniemeläisyys ?

Like father, like son

En osaa sanoa tuosta koivuniemeläisyydestä, lehtien mukaan se vaikuttaa todelal ahdistavalta.



Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa ahdistavaa on anteeksipyytämisen käytäntö. Se juuri mahdollistaa pedofiilin toiminnan jatkumisen vaikka vuosikausia.



lehtitietojen mukaan tämä espoolaisraiskaajakin oli pyytänyt joka kerta lapseslta anteeksi raiskaamistaan teon jälkeen. ja taas jatkanut hyväksikäyttöä.



Liikkeen omintakeinen anteeksipyytämistyyli opetetaan lapsille jo 3-4-vuotiaasta lähtien.



Anteeksi on aina annettava jos toinen lestadioalinen pyytää, siitä ei saa kieltäytyä.



Lisäksi, siitä asiasta, jonka on antannut toiselle anteeksi, EI SAA SEN JÄLKEEN ENÄÄ ULKOPUOLISILLE PUHUA.



Siten, kun raiskaaja pyytää lapselta anteeksi tekoaan, lapsen on siitä VAIETTAVA.



Tämä opetetaan jo pienille lapsille kotikasvatuksessa, rauhanyhdistyksen pyhäkoulussaja raamattuluokassa.



Tätä raiskaajat käyttävät hyväksseen.



Lestadiolaislapsilla on viikoittain tuntikausia uskonto-opetusta.

Lapsi tulee hyväksikäytetyksi tällä "anteeksi-opilla" myös sillä tavalla, että häntä käytetään likasankona, ripin vastaanottajana.



Kun on oppinut että anteeksiantoa ei saa koskaan kieltää ja on kuunneltava jos joku hauaa tunnustaa syntiä ja saada sen anteeksi, lapsi uskoo siihen eikä osa puolustaa itseään vaikeissa tilanteissa.



Murrosikäiset nuuoret ja aikuiset vanhoillislestadiolaiset voivat käyttää lasta hyväkseen synnintunnustuksissaan.



Seuraa lapsen hyväksikäyttöä tällä tavalla, kuten eräs nimimerkki on kertonut Kotimaa24:n blogissa.



"”Olen tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja lähennellyksi useita kertoja lapsuudessani, sekä sukulaisten että muutaman vanhemman lestadiolaismiehen taholta. Ja sitten myöhemmin, vielä pienenä ollessani, joutunut saarnaamaan tekijöille kaiken anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" - vihasin niitä tilanteita, ja yritin aina unohtaa sen kaikin voimin - että vielä tulee muistuttamaan tapahtunesta! (ja tunsin itseni syntiseksi tunteideni vuoksi..!) […] Minä olin joskus sellaisen jälkeen päiväkausia hulluksitulemisen partaalla, muistan istuneeni tuskaisena joukon keskellä, mutta yksin, ja hokeneeni itselleni, että "Täytyy kovettua, etten tule hulluksi". Jonkinlainen tunteettomuus ja itselleni "ulkopuolisuus" varmaankin pelasti pääkoppani nuoruuden yli, kunnes aikuisena hakeuduin terapiaan.



Oma lukunsa tällaisissa uskonnollisissa piireissä on sitten ripittäytymisen kulttuurilla; "nimelliset" synnit täytyisi ripittää jollekin kanssasisarelle tai -veljelle ihan nimellisinä asioina.



Rankkaa, ja nöyryyttävää, olkoonkin että rippisalaisuutta ei kyllä kovin moni rohkenisi edes piruuttaan murtaa.



Ja mitä siitä voi seurata.



Esimerkiksi tälläistä: minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle, vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti.



Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.



Sitä jatkui useita vuosia.



Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan. Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi.



Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri!



Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat.



Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta.



Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus. Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu.



Tämä mielipide on niin vahvan omakohtaisen, eletyn ja kärsityn ja punnitun tulosta, että turha tulla enää lyömään raamatulla päähän. Minua on kohdeltu väärin, ja tajuan aikuisena asioiden syy-seuraussuhteet.



Kaikki seksistä pidättäytyvät eivät kieroudu, mutta kun voimakasta elämänviettiä työnnetään sinne mustien kansien väliin, voi seurata esimerkiksi jotain tälläistä."

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisäinen, sen suurin herätysliike. Sen toiminta on kuitenkin kokonaan erillistä kirkosta.



Sillä on omat toimitalot ja saarnaajat, eivätkä lestadiolaiset jurui käy kirkossa. vain silloin jos siellä saarnaa lestadiolainen pappi.



Heillä on omat rippikoulut, ja laaja lapsi- ja nuorisotoiminta.



Harva vanhoillislestadiolainen on ikinä lukenut Raamattua. Kaikki liikkeen opetukset ja ideologia opetataan kasvatuksessa ja omaksutaan seuroissa istumalla. "Näin tehdään ja tämä on Jumalan sana" riittää tiedoksi.



Oppi opitaan siis suullisesti, yhteisössä, eli täsäs suhteessa vanhoillislestadiolaisuus ja koivunimeläisyys ovat samanlaisia.



Kun mikä tahansa asia perustellaan, että se on Jumalan seurakunnan tahto, ei sitä kukaan uskalla lähteä kyseenalaistamaan. Heillä ei ole kylyä kyseenalaistaa koska eivät tunne raamattua eivätkä luterilaista kristinoppia.



Koska rauhanyhdistyksen toiminta täyttää ajen eli viikoittain useita kymmeniä tunteja vietetään seuroissa tai muuten liikkeen toiminnassa, siitä on hyvin vaikeaa irrottautua.



Ilman terapiaa se on melkein mahdotonta. Tässäkin kohtaa vanhoillislestadiolaisuudella on paljon yhteistä koivuniemeläisyyteen.

on kyllä aina opetettu, että jos joku tekee minulle jotain pahaa tai tiedän, että jollekin toiselle tehdään (hyväksikäyttö tms) niin siitä pitää AINA kertoa eikä sellaista voi ohittaa anteeksipyytämällä.

Ikävää, että joissain perheissä tuota käytetään aseena, mutta onneksi tuollaisia vl-perheitä on oikeasti TODELLA vähän.

Aikuistuttuani erosin vl-liikkeestä ihan omista syistäni, mutta mitä olen koivuniemeläisyydestä lukenut, niin PALJON mielummin kasvaisin vl-perheessä. Normaali vl-perhe on erilainen, mutta ei sairas niinkuin media antaa olettaa.

Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon sisäinen, sen suurin herätysliike. Sen toiminta on kuitenkin kokonaan erillistä kirkosta.

Harva vanhoillislestadiolainen on ikinä lukenut Raamattua. Kaikki liikkeen opetukset ja ideologia opetataan kasvatuksessa ja omaksutaan seuroissa istumalla. "Näin tehdään ja tämä on Jumalan sana" riittää tiedoksi.

Koska rauhanyhdistyksen toiminta täyttää ajen eli viikoittain useita kymmeniä tunteja vietetään seuroissa tai muuten liikkeen toiminnassa, siitä on hyvin vaikeaa irrottautua.

Ilman terapiaa se on melkein mahdotonta. Tässäkin kohtaa vanhoillislestadiolaisuudella on paljon yhteistä koivuniemeläisyyteen.

Vl-toiminta ei ole mitenkään "kokonaan erillistä" kirkosta. Suuri osa aikuisista/nuorista vanhollislestadiolaisista on lukenut raamattua.

Seuroissa ja liikkeen toiminnassa vietetään keskimäärin 2tuntia viikossa.

Itse ainakin irrottauduin liikkeestä ilman sen suurempaa draamaa tai terapiaa, enkä ole kuullut nykyään mistään traumatisoituneista ex-lestadiolaisista.

Rakkaat av-mammat: voisitteko julistaa kapeakatseiset tietämättömät tuomionne sitten kun teillä jotain tietoa oikeasti on.

perheessä ja yhteisössä eikä minulla ole mitään huonoja muistoja. Lapsuus oli turvallinen ja huoleton, ja tuo anteeksipyytäminen ja -antaminen - siitäkin mulla on pelkästään hyvät muistot. Kuinka vapauttavalta se tuntuikaan kun tunsi tehneensä jotain väärin ja sitten pyysi äidiltä tai isältä anteeksi. Ja sai anteeksi, ja tiesi että asia on sitten lopullisesti unohdettu.



Mutta mua ei olekaan käytetty likasankona eikä hyväksikäytetty eikä muutenkaan kaltoinkohdeltu. ENkä tunne ketään muutakaan jolla tietäisin tällaisia kokemuksia olevan.



Tuo on totta että tuo vl:ien rippioppi antaa pedofiilille hyvät aseet. Ja se on järkyttävää. Mutta en pidä siitä että koko liike ja kaikki vanhoillislestadiolaiset leimataan näiden joidenkin sairaiden yksilöiden vuoksi. Kosksa marginaalia he kuitenkin siinä yhteisössä ovat vaikka mediasta saakin ehkä erilaisen kuvan.

"Kuinka vapauttavalta se tuntuikaan kun tunsi tehneensä jotain väärin ja sitten pyysi äidiltä tai isältä anteeksi. Ja sai anteeksi, ja tiesi että asia on sitten lopullisesti unohdettu."



Tuoo on oikein ja tervettä, ja ihan normaalia eettistä menettelyä joka on tapana ihan "normaaleissakin" perheissä riippumatta suhteesta uskontoon. Myös ateistisissa perheissä kasvatetaan pyytämään anteeksi toiselta.



Mutta on totta, että vanhoillislestadiolaisuudessa ihmiset pyytävät anteeksi vaikak eivät olisi rikkoneet toista ihmistä vastaan. he pyytävät anteeksi jos kokevat syyllisyyttä jostain synnistä. Kirkon piirissä tätä nimitetään ripiksi.



Tässä tullaan siihen että mikä on sairasta vanhoillislestsadioalisuudessa. jos seurakunnassa vaaditaan yksityisen ihmisen on pakko mennä julkisesti tunnustamaan syntejään kaikkien kuullen.



Käytässä on siis julkirippi, josta evl-kirkko Suomessa luopui jo 1850-luvulla.



Julkirippiin saatetaan painostaa mitättömistäkin asioista.

Hurtigin keräämät tiedot ovat tosi karmeita, mutta hän kyllä tuntee tämän kentän.

Niitä ei vahdi kukaan.

Itse vl pappi Johannes Alaranta kirjoittaa blogissaan:



- SRK:n rippioppi on harhaoppia eikä perustu mihinkään

- se oppi on 50-luvulla vl-liikkeen sisällä todettu harhaopiksi

- SRK:n johtomiehet opettavat sitä yhä silti

- hän itse on joutunut vakavan ajojahdin kohteeksi nostettuan ongelmat esille.



http://gostaja.blogspot.com/2011/03/maallikkosalaripin-harhaoppi.html



Vl liikkeessä ei ole sananvapautta.

ups

Tutkija Johanna Hurtigin analyysi



http://freepathways.wordpress.com/2011/03/18/pyhasta-paljastuu-pahuus/

enkä usko että siellä on pedofiliaa. Mutta lapset näkevät aikuisten keskistä hyväilyä ja suutelua. Huolestuttavaa on myös se, että koska liike ei saa uusia jäseniä muuten kuin lasten syntymisen kautta, nouseva polvi elää hyvin eristyksissä. Seurustelu ja avioituminen tulee tapahtumaan lahkon sisällä, mutta piirit ovat hyvin pienet. Vanhimmille tytöille ei riitä kumppaneita. Yksi pelonaihe on se, että tällaisessa lahkossa otetaan käyttöön salainen moniavioisuus, jolloin nuoria naisia voidaan naittaa vanhemmille miehille. Tällainen lahko on esim. Texasissa toimiva FLDS, fundamentalistinen mormonikirkosta eronnut haara.

Vaikuttaa todella hälyttävältä.

vanhoillislestadiolaisuudessa on "laki" että ei saa avioitua muiden kuin samanuskoisen kanssa. Tilanne on naisten suhteen sama kuin koivuniemeläisyydessäkin: miehiä on niin vähän ettei lähestkään kaikille naisilel riitä lestadiolaiste aviopuolisoa. Tästä seuraa se tragedia, että tuhannnet lestadiolaisnaiset luopuvat vapaaehtoisesti pulisota, seksuaalisuudesta, lapsista ja lapsenlapsista, koska eivät halua joutua kadotukseen avioitumalla "epäuskoisen" kanssa.

Tuo kertomasi pelonaihe mmoniavioisuudesta ja pakottamisesta vanhemmille miehille tuntuu tosi kauhistavalta, ihan pimeältä. Onko tästä tilanteesta kerrottu jossain julkisuudessa enemmän?

Onko nuorten naisten pitäminen kurissa ja liikkeen sisällä helppoa? Tapahtuuko irtiottoja?

todellakaan pakoteta julkirippiin. Itseasiassa julkinen synnintunnustus on nykyään tosi harvinaista, ja varmasti täysin vapaaehtoista.



Joskus tuota tapahtuu jos ihminen kokee että on anteeksipyynnön velkaa koko seurakunnalta. Kerran olen tällaiseen tilanteeseen törmännyt 30 vuoden aikana.

Täysin samaa mieltä. Tunnustuksellisuus pois koulusita ja kaikille eri uskonnoista ja katsomuksista tuleville lapsille yhteinen uskontotieto.



Tunnustuksellisesta kasvatuksesta tulee huolehtia vanhempien ja heidän uskonyhteisönsä mikäli pitävät tarpeellisena. valtion ja koulun tulee olla sekulaari, koska kaikkien katsomusten tulee olla yhdenvertaisia.

Tässä tullaan siihen että mikä on sairasta vanhoillislestsadioalisuudessa. jos seurakunnassa vaaditaan yksityisen ihmisen on pakko mennä julkisesti tunnustamaan syntejään kaikkien kuullen.

Käytässä on siis julkirippi, josta evl-kirkko Suomessa luopui jo 1850-luvulla.

Julkirippiin saatetaan painostaa mitättömistäkin asioista.

Olen syntynyt 80-luvulla ja koko elämäni aikana en ole törmännyt moiseen julkirippiin. Olen kuullut kyllä, että 60- ja 70-luvullakin vielä tuollaista harrastettiin, mutta nykyiset vl:t eivät todellakaan ole moneen kymmeneen vuoteen ko.tapaa pitäneet yllä.

Edelleenkin toistan: kun teillä ei tietoa ole, niin on aika naurettavaa, että sitten pätevänä kirjoitellaan mutu-tuntumalla omista luuloista.

on totta että tuo vl:ien rippioppi antaa pedofiilille hyvät aseet. Ja se on järkyttävää. Mutta en pidä siitä että koko liike ja kaikki vanhoillislestadiolaiset leimataan näiden joidenkin sairaiden yksilöiden vuoksi. Kosksa marginaalia he kuitenkin siinä yhteisössä ovat vaikka mediasta saakin ehkä erilaisen kuvan.

Eilisessä Kotimaassa tutkija Johanna Hurtig, joka on itse vanhoillislestadiolainen, kertoi että hänen tutkimmissaan hyväksikäyttötapauksissa on kaikissa käytetty hyväksi tätä anteeksi-kuviota.

Eli pedofiilit hyötyvät siitä, ja siitä johtuu että usein hyväksikäyttöä ei saada viranomaisten tietoon ennen kuin rikos on jo juridisesti vanhentunut.

Outo piirre liikkeessä on se opetus, että jos pedofiili on tehnyt parannuksen jollekin lestadiolaiselle, (jopa lapselle), häntä ei saa ilmiantaa poliisille.

Täytyy vaan uskoa ja luottaa, että Jumala antaa pedofiilille halun mennä itse poliisin luo.

Tätä ei tietenkään tapahdu, koska pedofiililla ei ole omaatuntoa tässä asiassa. He ovat saraita ihmisiä.

Tämä vaikenemisen opetus on johtanut siihen että pedofiilejä ei saada kiinni.

Juuri tästä aoli kirkon piirissäkin vähän aikaa sitten kiistaa. Piispa Seppo Häkkinen on sanonut ettei kirkko pysty vaikuttamaan mitenkään vl liikkeen väärään rippisalaisuus-opetukseen.

Täällä Espoon ry:llä kyllä tätä näkee.

Täällä Espoon ry:llä kyllä tätä näkee.

Varmaan kannattee sitten siellä Espoossa lapsensa kasvattaa jos siellä tuollasta näkee?

Just.