Mistä et tingi?
Säästövinkkikeskustelun innoittamana... :) Eli mikä on se juttu, tai ne jutut, joista et halua säästää, vaikka käykin kalliiksi?
Meillä: laadukas ruoka (kunnon lihaa, kalaa, vihanneksia, monipuolista sapuskaa, erikoisempia herkkuja), kirjat (hyviin kirjoihin on aina jotenkin varaa :P ), muutenkin laadukas kulttuurituotanto kuten teatterit, näyttelyt yms., matkailu, sekä lapsille kummallekin yksi oikeasti mieluisa harrastus (esikoisella ratsastus, kuopuksella luistelu).
Kommentit (18)
Käytämme kyllä pakastevihanneksiakin paljon, vertailen hintoja kyllä.
Monenmoista käyttötavaraa ja vaatetta onneksi saa kirppiksiltä tosi edullisesti, en osaa enää kauppaan mennäkään ensimmäiseksi, jos jotain puuttuu.
Lapsille hankitaan vaatteet, sukset ja luistimet ja muut tarvittavat välineet. Onneksi niitäkin paljon saa kirppiksiltä. Mutta jos ei löydy, tingitään miehen kanssa omista menoistamme, jotta lapset saa tarvitsemansa.
Eli hoidetaan ne yksityisillä, hyväksi huomatuilla lääkäreillä. Pojalla paikallisessa Pikkujätissä pysynyt sama lääkäri koko ikänsä, uskon että vaikuttaa positiivisesti hänen kuvaansa hoitotoimenpiteistä jne. Tämä lääkäri on myöskin luova, ei määrää antibioottia ihan joka vaivaan vaan välillä tulee lievästi hullulta kuulostavia neuvoja ;). Joka kerta ne kuitenkin toimivat!
Julkista puolta käyttäisin mielelläni, mutta siellä ei ole aikoja, palvelu nuivaa ja viimeksi jopa osaamatonta. Meidät otti vastaan iästä päätellen juuri valmistunut naisihminen, joka ei edes "pakollist" oirekyselyä tehnyt vaan käänsi monitorin minuun päin että voisin tehdä sellaisen nettiversion itse...kiitos ja näkemiin!
niiiiin totta :}. Köyhän pitää ostaa laatua, piste.
Sen verran tämä köyhyys on opettanut, että kaikesta voi säästää.
kaikilla. Järkkyy katsoa, kun hyvätuloisten perheidenkin lapset kulkevat syksystä loppukevääseen linttaanastutuissa Kuomissa.
Tulotasomme on ihan hyvä ja kulutustottumuksemme kohtulliset. Koen, että voimme hankkia kaiken tarvitsemamme ja haluamamme. Toki tiedän ihmisiä, jotka suuremmillakin tuloilla kokevat joutuvansa tinkimään jostain, mutta meillä on oikein hyvä näin.
jääkiekko,ja joka vuotisesta ulkomaan matkasta. Vaikka se sit tarkoittaa kohdallani sitä,että mitään muuta ylimääräistä ei ostella.
puhtaasta paperista piirtämiseen tai maalaamiseen, puhtaista vaatteista, peseytymisestä. (pitää olla pesuaineita ja saada käyttää vettä)
Olemme vetäneet tosi tiukilla varsinkin kuluneen vuoden, paikkailen vaatteita ja tingin vaikka omasta ruuastani, mutta nämä asiat pysyvät.
15 000e velkoja on kohta pois. Jäljellä enää 2x 200e. Tilasin jo ensimmäisen lehden, elämä palailee vähitellen.
Luottotiedot parin vuoden päästä.
perustarpeita myöten. Varallisuus näyttää meillä menevän vuoristorataa, välillä eletään alennuskaalilla, välillä säästötili pursuaa.
Mutta en ikinä, koskaan, tinkisi omista henkilökohtaisista arvoistani. Voisin esim. nälkäkuoleman partaalla varastaa ruokaa, mutta se olisi silti minulle moraalisesti väärin.
Mistä aukeaakin seuraava dilemma... :)
Pikkuisen kyllä kuulostaa siltä, että alkuperäisen ei tarvitse tinkiäkään mistään. Vai mistä te siis tingitte???
Meilläkään ei ole oikeasti tarvetta tinkiä oikein mistään vaan saadaan elää juuri sellaista elämää mistä tykkäämme. Käytännössä tavallista keskivertoperhettä enemmän käytämme varmaan rahaa seuraaviin: ruoka, kulttuuririennot ja terveydenhoito (käytetään vaan parhaita lääkäreitä), kengät sekä vakuutukset. Noista kaikista voisi toki tiukan paikan tullen tinkiä, mutta jos ei ole välttämätöntä, niin niissä elämme selvästi mielellämme "ökysti". Vakuutukset olisi varmaan viimeiset, joista tinkisin, vaikka niihin meillä meneekin paljon rahaa.
Jos taas ajatellaan, että mihin meillä menee keskivertoa vähemmän rahaa, niin varmaan matkusteluun ja autotkaan ei ole varmaan niin hehkeät kuin meidän tuloilla pitäisi olla ja asutaan tosi pienessä asunnossakin meidän tuloihin nähden.
Melba: Jäin itsekin miettimään, että miten meidän elämä näyttää palstalla noin ruusuiselta, vaikka todellisuus on toisenlainen :)
Siis meillä todellakin tingitään. Aikuisten terveydestä (hammas- ja muut lääkärikäynnit) ja harrastuksista eniten. Tosi vähän ja halvalla ostetaan aikuisten (tai lastenkaan) vaatteita ja kenkiä. Lapset eivät saa uusia leluja kuin synttäreinä ja jouluna. Aikuiset ei senkään vertaa :) Auto on vanha ja rämä, eikä sitä raaski edes korjata. Meikkeihin ja muihin "naisellisuuksiin" en juuri käytä rahaa. Limut, sokerijugurtit, valmisruoat jää kauppaan (paitsi siis halvemmat ruoat tyyliä maksalaatikko).
Niin ja asuntolainaakaan meillä ei ole kuin alle 50 tonnia, vaikka voisimme periaatteessa asua kätevämmällä alueella tai isommassa kämpässä. (Kerrostaloasumisen olemme itse kyllä valinneet :)
kampaajalla käynnistä. Samaten lapset saavat harrastaa, vaikka maksaa maltaita.
ja sitä kautta turvaistuin. Lapsella vielä kaukalo, kohta hankitaan isompi ja siitä ei kyllä tingitä.
Me ei kestettäis asua ahtaasti, vaan ollaan panostettu asumisväljyyteen kaikki mitä meiltä irtoaa. Tietty siitäkin jouduttiin tinkimään, kun raha ei kasva puissa, mutta ihan tyytyväisiä ollaan. Meille koti on sekä työ- että vapaa-ajan paikka ja useimmat lomatkin kuluu kotona, joten missään kopissa ei voitais olla.
Melkein kaikesta muusta kyllä voidaan tinkiä, eikä harmita yhtään. Autot on vanhoja, matkustelu on minimaalista, kalliit harrastukset ei onneksi kiinnostakaan, ruoka tehdään itse, vaatteita ei ole turhia, jne.
Itse jalkavaivaisena tiedän sen tuskan, joka johtuu vääränlaisista kengistä. Koskaan emme osta kenkiä ilman että apunamme on asiansa osaava myyjä, joka osaa perustella syyn tietylle kenkämerkille. Siksipä ärsyttää kun sukulaiset tuovat jotain kirpparilöytöjään meille tai kaveri antaa lahjaksi Seppälän muovikengät...joo ei meille, kiitos!
Lasten harrstukset ovat toisijaisia.