Ärsyttää ihmiset jotka eivät käsitä että jos sitä maitoa ei tule, niin sitä EI VAAN TULE!!!

alotuksen joskus laittanut...



Tai sit on joku muu laittanut samanlaisen =)



Mutta juu, siis onko näillä joillain vastaajilla luetun ymmärtämisessä jotain vialla jos aloituksessa lukee että imetin ja imetin ja imetin!!!



Oikeesti, yötä päivää, millon vielä voi imettää???

Ekan kanssa luovutin liian helposti, luulin että se sitten vaan loppuu, toisen kanssa yritin kaikkeni, söin ja join ja imetin, vauva oli kova itkemään ja huutamaan joten oli vielä kaikenllisäksi koko ajan sylissä...



Okei, tota en tullut ajatelleeksi että väsymys ja stressi vaikuttaa siihen myös, ekan kohdalla ei sellaista mulla ollut mutta toisen kohdalla kyllä, nukuin yleensä klo 22-00 välisen aikana 30-90min päivässä yhteen putkeen, muuten vuorokausi meni valvoessa ja 10min pätkissä sain nukkua samaan aikaan vauvan kanssa...



Että väsymystä oli kyllä ja paljon!



Nyt odotan kolmatta joten katsotaan miten tulee imetyksen kanssa siinä käymään, tällä kerralla saan toivottavasti edes joskus nukkua pidempiä pätkiä useammin.





ap

Tärisi? Lapsi tärisi?

Miksi se lapsi tärisi?

Mastopatia todettiin syyksi sille, että maitoa ei riittänyt lapsen ruokintaan. Rinnoista tuli kyllä jonkin verran maitoa, mutta kunnolla en ole pystynyt imettämään kumpaakaan lapsistani. Osittaisimetystä kyllä jatkoin usean kuukauden kunnes maidon tulo tyrehtyi kokonaan.

Vaikka imettämistä ei ole tarvinnut vuosikausiin miettiä niin hyvin muistan edelleen kuinka pahalta se tuntui, jotenkin omalta epäonnistumiselta. Ja muistan edelleen sen naisen neuvolan odotushuoneessa joka minulle nyrpisti nenäänsä ja kysyi ettenkö tiedä äidinmaidon olevan parasta lapselle. Onneksi en enää välittäisi tuollaisesta :)

,

mutta maitoa tuli tulvimalla, luovutukseen asti. Ei se mastopatiasta voi olla kiinni.

Minä imetin esikoista kaksi vuotta. Täysimetyksellä esikoinen oli 7kk ja kasvoi todella hyvin. Toisen lapsen kanssa asiat menivät ihan toisin. Kakkonen oli teho-osastolla ensimmäiset viikkonsa ja yritin pumpata pumpulla. Sain korkeintaan 10 milliä aikaiseksi, vaikka pumppasin ja pumppasin. Heräsin yölläkin pumppaamaan. Kun lapsi pääsi viereeni, yritin imettää häntä aina kun mahdollista. Vauva käänsi päänsä pois, kun oli imaissut kuivaa tissiäni. Neuvolasta kannustettiin vain sinnikkäästi imettämään. Sitten kävikin niin, että yhtenä päivänä huomasin vauvan vaippojen olleen koko päivän kuivat. Menimme lääkäriin ja lääkäri sanoi, että "Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä, että yrittää imettää vain vaikka mitään ei tule?" No olin, kun kuuntelin imetysfanaatikkoja ja neuvolaterveydenhoitajaa. Kotona siirryttiin suosiolla äidinmaidonkorvikkeisiin ja lapsi kasvoi niillä hyvin. Kolmannen lapsen imettäminen on sujui taas hyvin ja imetin noin 2,5 vuotta.

Sinulla ei sitten ilmeisesti ole ne kyhmyt olleet paikoissa joissa olisivat imetystä haitanneet. Minulla taas olivat.

Minä olen yksi sellainen jolta sitä maitoa ei herunut kuin hyvin vähän. Sairastan mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa ja muutkin sisuskaluni toimivat hitaalla(tutkittu); maksa, sydän, verenkierto. Varmaan jotain yhteyttä noihin. En myöskään hikoile ollenkaan-edes saunassa. Kuumassa tulee vaan heikko-olo ja olen pyörtynytkin monta kertaa kun se hiki ei pääse ulos. Maitoa ei tosiaan tule, eikä kukaan usko minussa olevan mitään vikaa. Itse epäilen ja uskon, että vika on tosiaan elimellinen, koska toimin muutenkin vajaalla sisuskalujeni suhteen.

Mutta juu, siis onko näillä joillain vastaajilla luetun ymmärtämisessä jotain vialla jos aloituksessa lukee että imetin ja imetin ja imetin!!!

Oikeesti, yötä päivää, millon vielä voi imettää???

täällä on vissiin aika kovakalloista porukkaa osa :)

Varmasti osa äideistä väittää että maitoa ei tule, mutta syynä on se ettei halua tai viitsi yrittää. Ap ei selvästikään kuulu tähän ryhmään.

Kyllä minuakin taivasteltiin neuvolassa kun yritin väittää että oikeasti, se maidontuotanto on vähentynyt noin lapsen puolen vuoden iässä. Eihän se nyt voi loppua, ei mitenkään, kyllä sitä nyt vaan tulee!!

Eihän kaikki lehmätkään pysty tuottamaan maitoa niin paljon että niitä kannattaisi elättää. Ei ihminenkään mikään kone ole.

Kun se vauva ei ime, niin aika paha saada imetystä onnistumaan. Yritin 6 viikkoa, sitten siirryttiin pumppaamiseen ja siinä se maidon tulo todellakin vain hiipui. Neuvolasta kyllä neuvottiin, että jos pumppaisin kaksi kertaa tunnissa, niin maidontuotanto varmaan käynnistyisi paremmin. Joo, missä välissä olisin hoitanut sen vauvan ja kaksi vanhempaa lasta? Pumppasin muutenkin ihan tyhjää rintaa, välillä ei tullut pisaraakaan, välillä 10 ml 20 minuutin pumppauksesta... Niin, ja pumppasin siis kolmen tunnin välein 20-30 minuuttia kerralla, vähintään 8 kertaa vuorokaudessa.

Sympatiat ovat kyllä niiden naisten puolella, jotka eivät haluistaan huolimatta pysty imettämään ja ympäristö syyttää yrityksen puutteesta...

Mä en pysty oleen lukematta näitä imetysketjuja, ja reaktio on aina sama... itkettää ja surettaa.

Ympäristö syyttää syystä jos toisestakin: yrittämisen tai tiedon puutteesta jne.

Mä voin todellakin sanoa kokeilleeni ihan kaikkea. Maitoakin tuli aluksi ihan hyvin (pumpulla), mutta imetys vaan ei onnistunut.

Tärisi? Lapsi tärisi?

Miksi se lapsi tärisi?

Kai se nyt kuitenkin kasvoi ja pissasi. Niistä tietää että saako lapsi ruokaa.

Minä olin se äiti, joka uskoi näitä imetystukifanaatikkoja, että imetä, imetä vaan. Ja minähän imetin ja imetin. Ja vauvalla tuli pari pissavaippaa vuorokaudessa. Tärisi aina ennen syömistä, joten pidin ihan normaalina. Pikkuvauvat tärisevät. Ei muuten kasvanut, vaikka pissasikin pari vaipallista päivässä. Nlasta annettiin ohjeeksi antaa lisämaitoa, mutta minähän uskoin imetystukea ja imetin ja imetin, kun pullo kuulemma sotkee vaan kaiken. VAuva oli koko ajan rinnalla. Itse en saanut nukutta lähes lainkaan. Ja paino vain laski. Lopulta saatiin lähete sairaalaan, vauva oli nälkiintynyt. Ja se tärinä kertoo siitä, että vauvalla on NÄLKÄ.

Vihaan imetystukihenkilöitä, joilla ei ole mitään oikeaa tietoa. Se on vain sitä mutu-tietoa. Kun MINUN imetys onnistui, MUUT ovat vain laiskoja. Tällaiset ihmiset vaarantavat vauvojen hengen, kun epävarmat äidit uskovat heitä halutessaan imetyksen onnistumaan. Minun mielestäni imetystukihenkilöksi ei saisi kouluttautua kukaan, jolla ei ole lääkärin tutkintoa pohjalla.

ja eritykseen vaikuttava olennainen tekijä on äidin psyyke. Jos äiti on väsynyt, jännittynyt tai stressaantunut on mahdollista että se vaikuttaa äidinmaidontuotantoon.



Olin itse imettänyt neljä ensimmäistä lastani ilman ongelmia, vuoden kutakin. Yhdelle aloin antamaan lisäruokaa vasta 6kk iässä, niin hyvin imetys sujui. Olin pitänyt sitä aina maailman helpoimpana ja luonnollisena asiana. En ollut ikinä ymmärtänyt mitä imetysvaikeudet olivat, niin luonnollisesti se oli aina sujunut. Kunnes...



Viidennen lapsen synnyttyä oli parisuhde todella huonolla tolalla ja olin todella väsynyt, olemassaoleva perhekkin vaati osansa. Imetys alkoi kuten aina ennenkin muttei koskaan päässyt oikein kunnon vauhtiin, maito ei tuntunut ikinä nousevan oikein kunnolla. Minä konkari-imettäjä olin ensimmäistä keertaa hukassa tämän asian kanssa. Lopulta 5kk:n taistelun jälkeen luovutin.



Tiesin että syy oli korvien välissä, mutta koko perheen henkisen hyvinvoinnin vuoksi lopetin ja siirryimme kokonaan korvikelinjalle. Asia oli mielestäni surullinen koska imetys on merkinnyt minulle aina erityistä läheistä yhteyttä vauvan kanssa. Vauva oli kuitenkin rauhallinen ja kylläinen eikä varmasti kärsinyt tilanteesta.



Uskon että mahdolliset ympäristön paineet, ja kovat omat odotukset imetyksen onnistumisen suhteen saattavat jo sinällään olla riskitekijöitä onnistuneelle imetykselle.

Imetyksen ekat viikot voivat olla järkyttävän haastavia uudelle äidille ja se kuinka vauva vaatii kaiken ajan hereilläoloaikanaan ja nykynainen on liian tottunut siihen, että omaa aikaa pitää olla myös vauvan synnyttyä.

Valitettavasti helppoa tietä onnistuneeseen imetykseen ei ole, mutta kun se on alkanut sujumaan, niin se vasta helpottaakin elämää vauvan kanssa.

Esikoisen kanssa olin varautunut antamaan aikaa vauvalle, halusin luovuttaa maitoa ja nautin vauva-ajasta niin paljon kuin pystyin. Silti imetys ei lähtenyt käyntiin ja 6 viikon osittaisimetyksen jälkeen oli pakko luovuttaa. Toisen lapsen kanssa olin jo paljon vanhempi, fiksumpi, oli rahaa parempiin pumppuihin ja tyynyihin, tietoa oli enemmän, uskalsin kysyä ja tsemppasin. Silti imetys sujui tasan samalla kaavalla kuin esikoisen kanssa ja tällä kertaa osittaisimetin 12 viikkoa, kunnes luovutin.

En tykkää siitä, että _vaikeat_ imetysongelmat lyödään samaan läjään pienten alkuvaikeuksien kanssa. Minusta 12 viikkoa samanlaisena jatkunut tilanne ei enää mene minkään aloittelijan hölmöyden tai elämänmuutoksen piikkiin, etenkin jos on jo useampia lapsia. Totta kai elämäntilanne, asenne sun muut voivat vaikuttaa, mutta olisi kuitenkin hyvä kuunnella äidin ääntä ja tarinaa, ennen kuin lataa tiskiin olettamuksensa.

mutta koska omaan tapoja niin en sitä tee.

On vaan laiskoja ja äidiksi epäkypsiä ja vauva-aikaan sitoutumattomia naisia!

Nykyajan "mulle kaikki heti" -naiset vaan luovuttavat heti, jos ei ala homma toimimaan.

Imetyksen ekat viikot voivat olla järkyttävän haastavia uudelle äidille ja se kuinka vauva vaatii kaiken ajan hereilläoloaikanaan ja nykynainen on liian tottunut siihen, että omaa aikaa pitää olla myös vauvan synnyttyä.

Valitettavasti helppoa tietä onnistuneeseen imetykseen ei ole, mutta kun se on alkanut sujumaan, niin se vasta helpottaakin elämää vauvan kanssa.

Mutta silti imetys ei onnistunut. Lapsi oli ensimmäiset 5 päivää lastensairaalassa enkä saanut imettää. Minulla oli myös vahva antibioottikuuri, joten sitä maitoa ( jos sitä olis herunut, tuli 10 ml parhaimmaillan), ei saanut antaa. Jotenkin siinä huolen keskellä , selviäkö lapsi, imetys tuntui toisarvoiselta asialat. Olin varmaan epäkypsä äidiksi...

Mutta pulloruokinnasta huolimatta koin vauva-ajan ihanaksi, ja nautin vauvani seurasta.

Minäks teet? Ekan lapsen kohdalla luovitn liian helposti, mutta toisen lapsen kohdalla imetin ja imtétin ja imetin tein kaiken niin kun käskettiin, lapsi roikkuu tississä kiinni ympäri vuorokauden, neuvolassa sanotaan että kyllä sitä sieltä alkaa sitten tulemaan (kun parin kk imetyksen jälkeen lakkasi tulemasta niin kuin ekankin kohdalla)

Mutta muutaman viikon ympärivuorokautisen imetyksen ja ainaisen vauvan itkun jälkeen aloin suosiolla antamaan korviketta niin siihen loppui huuto ja tississä roikkuminen...

Minulla oli aivan samanlainen tilanne, tosin neuvolassa ei paheksuttu tai muutenkaan vaan kehoitettiin antaa korviketta jos siltä tuntuu. Heti helpotti ja oli se ihanaa nähdä se lapsen hymy ja iloisuus niiden raskaiden itkuntäyteisten kuukausien jälkeen!!! Se oli jotain aivan uutta.

Isä pystyy huolehtimaan siitä myös. Mun mies halusi hoitaa ja ruokkia vauvaa, tykkäsi isstä valtavasti. Niillä oli paljon herkkiä hetkiä, siinä sylitellessä. Tietysti se vaikutti omaankin oloon, kun sain levätäkin välillä. Ei tarvinnut väsyneenä riidellä ja tapella. Vauvavuodesta on koko perheellä läämin ja onnellinen muisto. Ka lapsella ja isällä on edelleen hyvä ja lämmin suhde.

Toki sen saa varmasti muutenkin, mutta eipä ruokinta sitä haitannutkaan:-)

Nää imetysaloitukset on yhden ja saman vähämielisen idiootin tehtailemia provoja. Anna siis olla.

mutta sitten jos se alkaa herumaan ja sen jälkeen loppuu, niin se on kyllä varmasti harvinaisempaa, muttei mahdotonta.

Mulla on aina maito riittänyt juuri ja juuri, siis siten, että lapset ovat kuitenkin kasvaneet hyvin, mutta imettämässä olenkin ollut aijoittain koko ajan. Toivon, että se oli sen arvoista, en tiedä. Ensimmäisellä lapsella todettiin maitoallergia muutaman kk iässä ja olin kuukauden maidottomalla dieetillä mutta sitten oli pakko siirtyä moidottomaan korvikkeeseen kun lapsi oli niin moniallerginen ettei mun dieetistä ollut apua. Myöhemmin selvisikin sellaisia allergioita etten olisi ikinä osannut niitä vältellä :(

Silloin ihan itkin kun joudui lopettamaan imettämisen, luulen kuitenkin että ne ekat 5 kk täyimetyksellä on antanut lapselle ihan hyvää suojaa ja se paha olo tuli lähinnä ympäristön vuoksi, pelkäsin syyllistämista ja selittelyä, miksen imetä.Toki myös itse olisin halunnut imettää mutta en usko että maailma kaatuu jos siihen ei pysty.

Toista lasta imetinkin yli 2-vuotiaaksi ja SIITÄ SITÄ VASTA ARVOSTELUA SAAKIN; ANTAKAAHAN TAAS PALAA!

ps. molemmat lapset ovat normaaleja, toinenkin on itsenäistynyt ihan ok ja hampaat kunnossa ;D

on se, ettei kaikki sisäistä sitä, että jotkut vaan joutuvat ihan oikeasti silloin tiheän imemisen aikana imettämään lähes koko ajan, ja se on ihan normaalia.

Ei se ole sellaista, että vauva söis about 3-4 tunnin välein, vaan välillä saa istua koko illan sohvalla tissittelemässä. Jotkut vauvat ovat todella laiskoja syömään, joten eivät siinä koko ajan edes ime, vaan pikkuhiljaa vain. Silloin ei ehkä ymmärrä sitä että sitä maitoa tulee, kun se ei ehdi samalla tavalla pakkautumaan rintoihin kuin niillä, joiden lapset syövät tehokkaammin ja harvemmin.

Toki se vaatii varsinkin ensimmäisen lapsen äidiltä paljon, koska se on valtava elämänmuutos kun joutuu heti olemaan koko ajan pienessä vauvassa kiinni ihan umpimetsästä. Toisen lapsen kohdalla sen sitten jo (toivottavasti) ymmärtää ja tietää ettei se iänkaiken samalla tavalla jatku.

Toivon tsemppiä kaikille imettäjille ja ei-imettäjille! Tietenkään kaikkien ei tarvitse tehdä itselleen liian suurelta tuntuvaa uhrausta juuri tässä asiassa, en minä ainakaan halua olla sanomassa että olisi huono äiti sen vuoksi. Olin itse todella lujilla esikoisen syntymän jälkeen, seinät todellakin tuntuivat kaatuvan päälle kun vauva suurin piirtein nukkuikin tissillä..