Onko kellään muulla mennyt todella maku kaikesta tutun perhehuolien takia?

Sain jokin aika sitten kuulla kamalia asioita perheestä josta minulla on ollut aivan päinvastainen käsitys. Nyt hirvittää ensinnäkin oma kyky lukea ihmisiä, koska en millään olisi voinut arvata. Itse asiassa ajattelin että he ovat oikein malliperhe! Ja lisäksi vielä heillä oli pari sellaista juttua joita aina ajattelin hienona poikkeuksena normaaliin ja vähän niinkuin todisteena siitä että tietynlaisen ongelmankin kanssa voi elää hyvän elämän. No ei kai sitten voi! En jotenkin pääse yli tästä ollenkaan.