Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppiasiaa, taas...
11.03.2011 |
Nyt kaikki anopit ja miniät apuja!
Minulla on anoppi, jonka seurassa oon viihtyny aiemmin tosi hyvin ja jonka kanssa ollaan myös naureskeltu niin appiukon kun miehenikin hölmöyksille. Meillä on ollut aidosti kivaa yhdessä. Nyt meillä on kuitenkin 7kk ikäinen lapsi ja huomaan, että jännitän joka kerta anopin kohtaamista kamalasti ja tavatessa oon jotenkin ihan luonnoton ja kamalan hermostunu. Otan hirmu herkästi kaiken anopin sanomisen arvosteluna, joskin joskus tuntuu, että hän todellakin neuvoo neuvomisen perään ja toistaa samat neuvot seuraavillakin kerroilla, jos niihin ei ole tartuttu.
Ongelma lienee siis kuitenkin se, etten kykene pitämään itseäni "kasassa" näiden neuvojen edessä, vaan alan heti tuntea itseni hänen silmissään huonoksi äidiksi. En siis kykene ottamaan hänen sanomisia vaan hänen mielipiteinä ja pitämään omia mielipiteitäni yhtä hyvinä, vaan jotenkin kutistun ja alan vapisemaan. Näin vertauskuvallisesti...
Mistä siis johtuu tämä yhtäkkinen huonommuuden tunne anopin edessä?? Tänä aamuna heräsin itkeskelemäänkin asiaa, kun oli niin "lytätty" olo eilisen vierailun jälkeen.
Etenkin anopit apuja!
Kommentit (19)
Minulla on heikko itsetunto ja otan siksi herkästi muiden sanomiset jotenkin arvosteluna tms. On meillä ollut muutama episodi anopin kanssa, mutta ne on selvitetty. Välit ovat anopin kanssa ihan hyvät ja on hyvä mummo lapsille. Mutta olen myös kasvanut siinä, että uskallan tuoda ja pitää näkemykseni. Minulla on siihen oikeus. Myös anopin oli tajuttava, että minä olen oma yksilö ja saan päättää itse asiat. Hän ei tajunnut, että hänen sanomisensa ymmärrettiin puuttumisena tms. Suosittelen, että puhuisitte asiasta. Muuten asiat turhaan paisuu ja mutkistuu.. Itse olin kotonakin kiukkuinen, kun anopin sanomiset/suhtautumiset loukkasivat jne. Nyt pyrin mahd.pian tuomaan vaivaavat asiat tiedoksi. Aina se ei ole helppoa ja tuntuu, että taas tässä mä "valitan".. Mutta jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa :)
en soita ja kysy, miten jaksetaan tms. koska senhän voi tulkita niin, että en luota miniän kykyyn hoitaa lapsia.
Tosin en anna miniän puuttua minun elämääni. En ota vastaan neuvoja ja ohjeita, joita hyväätarkoittaen jaetaan vaan elän omaa elämääni. Miniä pitää minua kylmänä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jälkeenpäin huomaat kyllä että tavallaan turhasta otat itseesi. Tuohon tilanteeseen vaan kuuluu se, että herkästi lukee toisten nauvoja ihan väärin.. kyllä minäkin loukkaannuin verisesti monta kertaa omalle mummolleni, jolla oli aina jotain negatiivista sanottavaa vauvanhoidosta.. milloin oli liian vähän vaatetta, milloin liian paljon, miksei saa antaa tätä ja tuota, vauvaa pideltiinkin väärin vähän väliä. Se taitaa vaan kuulua naisille tuo neuvojen jakelu ja toki meillä oli myös sukupolvien kuilu ja se, kuinka lastenhoito on muuttunut ajan kuluessa. Tiedän kuitenkin hänen tarkoittaneen vain hyvää ja pääasiassa annoin mennä toisesta korvasta ulos. Joskus toki käytiin pikku väittelyitä esim. siitä saako hän käydä katsomassa lapsen imettämistä parin sentin päästä, mutta hammasta puremalla pääsee pitkälle.
Anopillakin oli omat vähän hassutkin neuvot välillä, mutta yleensä selostin miksi meillä tehdään juuri näin ja useimmiten ymmärsi. Ja ellei, teki silti niin kuin pyydettiin. Tosin jälkeenpäin on kertonut tehneensä muutaman kerran jotain "kiellettyä", kuten antanut alle 1 vee velliä, jonka luuli olevan lapselle sopivaa, vaikka lapsi on maitoallerginen..
Tsemppiä, kun aika kuluu, huomaat, ettet enää niin kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin jotka tällä hetkellä ärsyttää.
Tämä todellakin koskee selvästi vain tuota lapsenhoitoa ja lapsen kanssa olemista, koska hänen vinkit vaikka ruoanlaitossa tai kukkien hoidossa tuntuu tosi ihanilta ja välittämiseltä, mutta annas olla, kun hän eilen mietti, että josko me vielä kuitenkin koetettais opettaa lapsi nukkumaan päiväunet ulkona. Tämä on jo sitten ihan eri stoori, mutta koko ajatuksesta luovuttiin miehen kanssa pitkään vääntämisen jälkeen. Eikä tuo lapsi oo päiväunia jättäny nukkumatta, eli en oo siis asiasta stressannu enää sen enempää.
Miten teillä on välit anopin kanssa muuttuneet vuosien saatossa? Onko tilanne korjaantunut ja rentoutunut? Entä onko tuosta vauva-ajasta ja erityisesti siis esikoisen kanssa olemisesta jäänyt asioita hampaan koloon?
Vierastan vähän ajatusta mennä anopin kanssa juttelemaan omista ajatuksistani, joskin voisin ajatella yrittäväni seuraavan kerran perustella jotain päätöksiämme napakammin, toivon siis, että aika tekisi tehtävänsä pian! :)
ap
Minulla on ihan mukava anoppi, ei olla sydänystäviä, mutta tullaan toimeen. Onneksi olen työurani tehnyt ihmisten parissa ja enkä enää ota itseeni kaikkea mitä ihmiset suustaan töräyttävät. Meillä esim. vauvalta löytyi 3-kuisena maitoallergia ja vielä puoli vuotta myöhemmin anoppi jaksoi joka kerta nähdessämme kysyä, että "ootteko antaneet vuohenmaitoa, se käy maitoallergisille". :D Joo, ei olla annettu, koska vauvan perusruoka on apteekin korvike ja ruoka-aineallergioita piisaa, eikä ole minkäänlaista tarvetta kokeilla vuohenmaitoa, jonka antamista allergialääkärikään ei suositellut. Mutta ei se anoppi usko. :) Plus samainen anoppi väitti, että maidosta tulleet allergiset iho-ongelmat johtuivat vain siitä, että olimme laittaneet vauvalle liian paljon päälle. :D Olen tässä keskenäni järkeillyt, että anoppi koittaa omalla tavallaan auttaa ja yrittää löytää helpoimman tien, eli "ei se oo mitään vaikeeta allergiaa vaan paita pois ja tilanne on ratkaistu".
Hyväksi koettuja vastauksia erilaisiin anopin mietintöihin ovat olleet esim.:
- Hmmm, niiiin... Mites kävitkö mustikassa eilen?
- Niin no kai se jollekin sopii, lapsethan on erilaisia.
- Ollaan me kokeiltu, mutta ei se oikein oo onnistunut, ehkä kokeillaan joskus uudestaan.
- Joo, ei me olla aateltu sellaista, xxx:llä menee ihan hyvin.
Sun muita väistelyjä. :)
Hyväksi koettuja vastauksia erilaisiin anopin mietintöihin ovat olleet esim.:
- Hmmm, niiiin... Mites kävitkö mustikassa eilen?
- Niin no kai se jollekin sopii, lapsethan on erilaisia.
- Ollaan me kokeiltu, mutta ei se oikein oo onnistunut, ehkä kokeillaan joskus uudestaan.
- Joo, ei me olla aateltu sellaista, xxx:llä menee ihan hyvin.Sun muita väistelyjä. :)
Nämä pitää pistää heti täytäntöön! :D
Oikeesti uskon anopin kyllä tykkäävän minusta aidosti, koska on ollu tosi paljon apuna esim. kun jouduin leikkaukseen ja olin hetken toipilaana ja samaan aikaan taas miehellä ei ollu mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin lasta hoitamaan.
Tämä epävarmuus on vaan tiukka paikka, kun normaalisti olen varsin hyvällä itsetunnolla varustettu, reipas nainen :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti uskon anopin kyllä tykkäävän minusta aidosti, koska on ollu tosi paljon apuna esim. kun jouduin leikkaukseen ja olin hetken toipilaana ja samaan aikaan taas miehellä ei ollu mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin lasta hoitamaan.
Ihan varmasti anoppi susta tykkää ja lapsenlapsestaan myös. :) Teillä(kin) on varmasti sitä sukupolvien kuilua rasitteena, eli anopillesi aikoinaan iskostetut lastenhoitotavat ja -neuvot pulpahtavat nyt pintaan, eivätkä ne vastaa nykypäivää. Anopilla ei aikanaan ollut mitään nettiä tai neuvolan infokansioita, vaan joutui ihan itse keksimään miten hemmetissä näitä lapsia hoidetaan ja myös luottamaan siihen, että joku muu tulee ja neuvoo. Sinulla on ihan erilainen tilanne, infoa ja vinkkejä on tulvimalla ja vaikka kunnioitat anoppia, on sinulle opetettu että "itse tiedät parhaiten". Siinä on sopiva pohja ristiriidoille, mutta kannattaa tosiaan valita kohteliaan kiittävä välttämäistaktiikka. :D
Oikeesti uskon anopin kyllä tykkäävän minusta aidosti, koska on ollu tosi paljon apuna esim. kun jouduin leikkaukseen ja olin hetken toipilaana ja samaan aikaan taas miehellä ei ollu mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin lasta hoitamaan.
Ihan varmasti anoppi susta tykkää ja lapsenlapsestaan myös. :) Teillä(kin) on varmasti sitä sukupolvien kuilua rasitteena, eli anopillesi aikoinaan iskostetut lastenhoitotavat ja -neuvot pulpahtavat nyt pintaan, eivätkä ne vastaa nykypäivää. Anopilla ei aikanaan ollut mitään nettiä tai neuvolan infokansioita, vaan joutui ihan itse keksimään miten hemmetissä näitä lapsia hoidetaan ja myös luottamaan siihen, että joku muu tulee ja neuvoo. Sinulla on ihan erilainen tilanne, infoa ja vinkkejä on tulvimalla ja vaikka kunnioitat anoppia, on sinulle opetettu että "itse tiedät parhaiten". Siinä on sopiva pohja ristiriidoille, mutta kannattaa tosiaan valita kohteliaan kiittävä välttämäistaktiikka. :D
Tuli kyllä ihan superhyvä mieli sun viesteistä! :) Kiitos siis ja ehkä anoppikin kiittää, kun seuraavan kerran oon vähän rentoutuneempi :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te anopit, mitä luulette, minkälaisia tunteita teidän miniöillä on ollut samassa tilanteessa teitä ja teidän neuvoja kohtaan?
Olis kiva kuulla teidänkin näkökulmaa asiaan, kun olen ymmärtänyt, että täällä kuitenkin jokunen anoppikin löytyy joukosta!
ap
He muistelevat ja vertailevat ja tulkitsevat asiat omista lähtökohdistaan, omien kokemustensa värittäminä. Näin me ihmiset toimimme.
Esimerkki meiltä. Kysyin että jaksaako anoppi varmasti olla illalla hetken kahden lapsen kanssa. Toinen on supernopea sinkoilija ja toinen rauhallinen vauva, mutta jo aika painava nostettava. Anoppi vastasi oikein kipakasti että mitä se miniä nyt hourii, kyllähän "Maija" (eli anopin oma lapsi) painoi jo puolivuotiaana enemmän kuin hoidettava lapsi nyt. Mutta siitä jaksamisesta onkin noin 40 vuotta aikaa. Sitä anoppi ei pitänyt olennaisena asiana. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi vastasi oikein kipakasti että mitä se miniä nyt hourii, kyllähän "Maija" (eli anopin oma lapsi) painoi jo puolivuotiaana enemmän kuin hoidettava lapsi nyt. Mutta siitä jaksamisesta onkin noin 40 vuotta aikaa. Sitä anoppi ei pitänyt olennaisena asiana. :)
Mulla on "iltatähti" ja kyllä tämän nostelu on huomattavasti rankempaa kuin sen esikoisen. Eihän sitä itse edes uskonut, ennen kuin meni koko kroppa lukkoon ja jumiin. :D
te anopit, mitä luulette, minkälaisia tunteita teidän miniöillä on ollut samassa tilanteessa teitä ja teidän neuvoja kohtaan? Olis kiva kuulla teidänkin näkökulmaa asiaan, kun olen ymmärtänyt, että täällä kuitenkin jokunen anoppikin löytyy joukosta! ap
En puhu miniälle lapsista, vaikka ne olisivat siinä vieressä. En kysy, en kiellä, en opasta. Ei pääse miniä sanomaan, että taas se käveli yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te anopit, mitä luulette, minkälaisia tunteita teidän miniöillä on ollut samassa tilanteessa teitä ja teidän neuvoja kohtaan? Olis kiva kuulla teidänkin näkökulmaa asiaan, kun olen ymmärtänyt, että täällä kuitenkin jokunen anoppikin löytyy joukosta! ap
En puhu miniälle lapsista, vaikka ne olisivat siinä vieressä. En kysy, en kiellä, en opasta. Ei pääse miniä sanomaan, että taas se käveli yli.
noin kireät välit miniän kanssa? Ootko miettiny näitä asioita tuosta luonnollisesta epävarmuudesta, mitä tässäkin keskustelussa on nostettu esiin?
Miten sitä ei jotenkin osannu edes aatella, että tosiaan todellisuus lapsen kanssa olemisesta ja anoppi- sekä omastakin äitisuhteesta voi olla näin selkeästi tuon sukupolvirasitteen värittämää? Kuten tuolla aiemmin joku sanoikin, niin raskaus yhdisti meitäkin tosi paljon, mutta nyt sitten onkin ollu vähän erilaista.
Mitenkähän nämä tunteet muistais sitten, kun toivottavasti itsestä tulee jonkun anoppi! :D
ap
että anoppisi ei tarkoita puheillaan mitään pahaa ja että sinä oppisit ottamaan ne vaan hänen puheinaan, ja jos on hyviä vinkkejä testaat niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli syyllistät anopin siitä, että et riitä itsellesi. Hyvänen aika, ei se ole anopin vika jos olet surkea nyyhkyttäjä.
Sama täällä, alussa oli iha ok välit, raskauden tullessa välimme parani todella hyvin, löytyi paljon yhteisia yms keskusteluja. Pojan syntyessään pikku hilja alkoi kaikki mennä hermoille anopin kaa. Esim jos se antaaki vellin tilalle maito yms, todella tyhmät ja pienet asiat häiritsivät mua aina. Juttu on viel nii, että tääl hetel asuun anopin kanssa. Nii se tuo vaikeuksia ku mul on oman näkemykset ja sillä on oman näkemykset/ kokemukset lapsen hoidossa. Saimme kyllä sovittu tästä ku juttellimen rauhassa. Sovimme että nii kauan ku asuun sen kanssa, sillä on vapaat kädet päättä mitä tekee, mitä syötä pojalle jos hän hoitan sen. Tästä lähtien kaikki on menny hyvin.
Suositelen sunki juttella anopisi kanssa rauhassa, kyllä se saatte asiat sovittu ku kerranki teil oli hyvät välit.
Tsempia!
Sama täällä, alussa oli iha ok välit, raskauden tullessa välimme parani todella hyvin, löytyi paljon yhteisia yms keskusteluja. Pojan syntyessään pikku hilja alkoi kaikki mennä hermoille anopin kaa. Esim jos se antaaki vellin tilalle maito yms, todella tyhmät ja pienet asiat häiritsivät mua aina. Juttu on viel nii, että tääl hetel asuun anopin kanssa. Nii se tuo vaikeuksia ku mul on oman näkemykset ja sillä on oman näkemykset/ kokemukset lapsen hoidossa. Saimme kyllä sovittu tästä ku juttellimen rauhassa. Sovimme että nii kauan ku asuun sen kanssa, sillä on vapaat kädet päättä mitä tekee, mitä syötä pojalle jos hän hoitan sen. Tästä lähtien kaikki on menny hyvin.
Suositelen sunki juttella anopisi kanssa rauhassa, kyllä se saatte asiat sovittu ku kerranki teil oli hyvät välit.
Tsempia!
Siis apua mitä? Ei tuossa ole kyse anopista vaan sinusta eli syyllistät anopin siitä, että et riitä itsellesi. Hyvänen aika, ei se ole anopin vika jos olet surkea nyyhkyttäjä.
minä syyllistän anoppia? Ihme rivien välistä lukemista.
ensimmäisen lapsen äidit ovat usein epävarmoja ja herkkiä, ja tulkitsevat toisten viestejä noin.
Kyllä se siitä vuosien varrella tasoittuu, hyvä että osaat analysoida omia reaktioitasi, etkä tosiaan syytä yksin anoppia.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on heikko itsetunto ja otan siksi herkästi muiden sanomiset jotenkin arvosteluna tms. On meillä ollut muutama episodi anopin kanssa, mutta ne on selvitetty. Välit ovat anopin kanssa ihan hyvät ja on hyvä mummo lapsille. Mutta olen myös kasvanut siinä, että uskallan tuoda ja pitää näkemykseni. Minulla on siihen oikeus. Myös anopin oli tajuttava, että minä olen oma yksilö ja saan päättää itse asiat. Hän ei tajunnut, että hänen sanomisensa ymmärrettiin puuttumisena tms. Suosittelen, että puhuisitte asiasta. Muuten asiat turhaan paisuu ja mutkistuu.. Itse olin kotonakin kiukkuinen, kun anopin sanomiset/suhtautumiset loukkasivat jne. Nyt pyrin mahd.pian tuomaan vaivaavat asiat tiedoksi. Aina se ei ole helppoa ja tuntuu, että taas tässä mä "valitan".. Mutta jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa :)