Äiti ihmiset! Omistatteko tatuointeja?

Mitä ihmeen väliä sillä on, omistaako joku äiti-ihminen tatuointeja? Varmasti monikin omistaa, itse en nyt vielä äiti ole mutta on jo tatuointi nilkassa ja lisää kyllä tulee, (tästä alkaa sitten lievästi ironisesti kirjoitettu osuus) on niin ihanaa olla LIKAINEN. Poikaystävälläkin on, että varmasti oppii meidän rakkauden hedelmä nämä likaiset tavat ja rupeaa takuuvarmasti anarkistisatanistirikolliseksi. (ja ironia loppuu...)



Omalla äidilläni on tatuointi, samaten kuin isälläni ja anopiltakin sellainen löytyy. Nyt vähän aikaa sitten eräs tuttu kahden pienen tytön äiti otti tatuoinnin 30-v kunniaksi... Itse pidän tatuoinneista kovasti ja harkitsen tarkasti kuviani, koska minulle niillä pitää olla jokin merkitys aina. Ainiin, oma tatuointini on merihevonen.

Tää oli hyvä..! :)

Persoonallisuushan on JUST se juttu kun noista tatskoista puhutaan - merihevosen ohella mieleen tulee ainakin heti:

- inkkaritatskat variaatioineen

- tribaalit

- horoskooppisysteemit

- lasten syntymäajat

- japanilaiset/kiinalaiiset kirjainmerkit

- thai-kieiiset tekstit

- lohikäärmeet ja muut liskohässäkät

- auringonnousut, -laskut ja kaikkea siltä väliltä

- vauvan kämmen, jalka jne.

- "klassiset" linnut, delfiinit,leijonat, tiikerit...

Listaa saa jatkaa... :)

Itse pidän tatuoinneista kovasti ja harkitsen tarkasti kuviani, koska minulle niillä pitää olla jokin merkitys aina. Ainiin, oma tatuointini on merihevonen.

Ennen lapsia mulla oli jo yksi tribaali selässä ja napakoru, toisen tatuointini otin kun esikoinen oli reilun vuoden (myöskin tribaali, jalkapöydässä) Lisääkin on suunnitteilla, olkavarteen, pohkeeseen ja selän kuvaa on tarkoitus jatkaa.

Persoonallisia saa kun suunnittelee itse, selkäni kuvan on mieheni piirtänyt, jalassa olevan kuvan piirsin itse. Pohkeen kuva on suunnitteluvaiheessa, olkavarteen tulee kauniilla kirjaimilla lasten nimikirjaimet (ja tätä voi sitten jatkaa tarvittaessa ;))

Napakorua en ole ekan raskauden jälkeen takaisin laittanut, ehkä sitten jos tämä maha tästä joskus kaunistuu...

käteen painettava karkkimainostatuointi. On jäänyt käyttämättä, kaapissa sijaisee.

siksi en voi enkä halua ottaa ihooni mitään pysyviä kuvia.

En omista vielä tatuointeja (ei ole ollut oikein varaa), mutta aion kyllä hankkia, melko varmasti useammankin.

Tää oli hyvä..! :)

Persoonallisuushan on JUST se juttu kun noista tatskoista puhutaan - merihevosen ohella mieleen tulee ainakin heti:

- inkkaritatskat variaatioineen

- tribaalit

- horoskooppisysteemit

- lasten syntymäajat

- japanilaiset/kiinalaiiset kirjainmerkit

- thai-kieiiset tekstit

- lohikäärmeet ja muut liskohässäkät

- auringonnousut, -laskut ja kaikkea siltä väliltä

- vauvan kämmen, jalka jne.

- "klassiset" linnut, delfiinit,leijonat, tiikerit...

Listaa saa jatkaa... :)

Itse pidän tatuoinneista kovasti ja harkitsen tarkasti kuviani, koska minulle niillä pitää olla jokin merkitys aina. Ainiin, oma tatuointini on merihevonen.

Kaikki tatuointien ottajathan ottavat juuri noita.. Ja kaikki ovat tismalleen samanlaisia.

Mutta totta tuossa tekstissä on se, että kaikki aiheet ovat sallittuja tatuoinneissa.

Se että jollain on tarkkaan harkittu kuva, joka on merihevonen, ei tarkoita sitä, että se olisi "tusinakamaa" kuten tämä persoonallisuutta naureskeleva ihminen oletettavasti luuli.

Itse olen hakannut muutaman tuhatta kuvaa ihmisiin ja jokainen kuva on jollain tavalla yksilöllinen. Yksilöllisen kuvasta tekee jo se, että onko sillä jokin merkitys kantajalleen. Yleensä kuvan ottajat myös pyytävät muokkaamaan hieman kuvaa ettei tosiaan kaikilla ole samanlaista.

Tuskin on vaikeaa arvata, että mulla on useampikin tatuointi. Mun kehoni on minun temppelini ja muokkaan sitä mieleisekseni aina kun näin haluan tehdä.

Isäni työskenteli merillä yli 40 vuotta, eikä hänelläkään ole yhtään tatuointia. Hänkään ei pidä niistä :)

Juu, ei munkaan rekkamies-isi niistä pidä. Naisella siis, miehellä saa olla.

Löytyy 5 tatuointia ja lisää tulee tai oikeastaan yhtä jatkan, ei mitään suuria muttei pieniäkään ja kaikki on piiloonsaatavilla ;)

Yhdessä perinteisesti lasten nimet.

Molemmissa nilkoissa

Pohkeessa

Vasemmassa hauiksessa kolme erilaista (niistä tarkoitus tehdä yhtenäinen, ns. half sleeve)

Vasemmassa käsivarressa.

Oikeassa hauiksessa

Molempien solisluiden alla (toinen menee rintaan asti.

Niskassa.

Oikealla puolella selkää.

Selkärangan päällä



Ikää mulla on reiska 30 ja kolmas muksu tulossa.

Lävistyksiä löytyy myös.



Suurin osa noista on vanhojen tatuointien peittokuvia, mutta joukossa on myös täysin niihin paikkoihin suunniteltuja.

Suunnitelmissa on tuo selkärangan kuvan osittainen peitto, vasempaan käteen half/long sleeve, oikeeseen käteen ylhäältä alas asti köynnös.



Ja miksi niitä katuisin? Koskaan? Jokainen kuva on mulle suunniteltu ja piirretty, ei ole toista. Jokainen kuva kertoo omaa tarinaa, enkä edes muista, miltä ihoni näytti ennen. Miksi pitäisi? Ihoni on minun, eikä kenenkään muun. Jos et kestä katsella, voit katsoa muualle...



Ja kuinkakohan montaa teistä olen kuvineni palvellut ;o)

Tulee aina rikolliset mieleen! Haluan olla puhdas!

Nimittäin sinun asenteesi oli hyvin yleinen Suomessa vielä 80-luvulla, mutta 90 -luvulla tatskoista tuli erittäin suuri muotivillitys. Ei mitään tekemistä enää rikollisuuden kanssa.

ei poista sitä fiilistä, että tulee rikolliset vaikkapa mieleen. Mun mieleen tulee lisäksi huorat ja merimiehet sekä huumeiden käyttäjät.

Voitte uskoa, ettei minulla ole tatuointia, mutta muutamalla ystävälläni on, ja eivät ole mitään ylläolevista :)

vasenmman käden kyynärvarresta, pääkallo ja käärme. Tiedän, että tätä tatuointia ei monellakaan ole.



Tarkoituksena olisi ottaa keväällä toinen tatuointi. Oletettavasti otan lepakon siivet selkään. Sopii omaan tyyliini =)

Eikä tulisi mieleenikään niitä hankkia.

Lävistyksiä on ollut paljonkin mutta ne saa/sai onneksi pois.

Harkitsin pitkään olkavarsitatuointia silloin 90-luvun puolella kun tatskoista tuli muotia. Mutta sitten mieleeni tuli seuraava skenaario:

Olen 50-vuotias, on kuuma kesäpäivä, lapseni (tuolloin vain mielikuvituksessa, nykyään todellinen) pääsee ripille ja haluan tuossa helteessä olla vaikkapa kotelomekko päällä.

Se tribaalitatuointi tai mikä tahansa lisko-/ruusu-/lapsen nimi-/päivämäärä-/horoskooppi/-whatever -hässäkkä siinä jo ihan vaan vanhenemisen lakien mukaisesti rupsahtaneessa käsivarressa ei ehkä enää tunnu niin hyvältä ajatukselta kuin silloin parikymppisenä jolloin se olisi ollut siistiä.

Ja mulla ne on rinnassa ja selässä niin että saan piiloon halutessani ihan normaaleilla vatteiila. Itsekään en esim. kirkossa halua niitä leveästi esitellä, uimarannalla saa näkyä ihan vapaasti.