Kaipaan kokemuksia niiltä, kenen mies pettänyt?

ja yhdessä ollaan. Pettämisestä 6vuotta.

Ei se helppoa ole, varmaan helpompaa ois erota.

Meillä mies meni yksin väestöliiton terapiaan. Meistä pettäminen oli hänen ongelmansa ja terapia sessioiden jälkeen kyllä sanoikin, ettei esim seksin määrällä parisuhteessa ollut merkitystä.



Hän tarvitsi egon pönkitystä, naisen joka ihaili häntä, eikä käskenyt pestä pyykkiä tai imuroida.



Pettämisen jälkeen suurin muutos oli, että miehestä tuli isä. Siis hän alkoi lapsille isäksi. aiemmin hän on vaan mennyt omia menojaan ja "potkinut" lapsia pois jaloista. Se oli positiivisin muutos.



Saako luottamusta koskaan takaisin... Ei kokonaan. Ei. en luota mieheeni.



Arki sujuu suht ok. En koe rakastavani miestäni. Välillä harrastetaan seksiäkin tosi paljon, välillä taas voi olla kuukausia ettei harrasteta.



Lasten takia jatkoin ja siihen olen tyytyväinen. Saimme vielä yhden lapsen iltatähdeksi. Lapsille parempi ydinperhe.

Näin siis minusta.

Mies teki väärin, kun petti. Toisaalta itsekään en kestäisi vuotta ilman seksiä. Olisiko teillä ollut seksiä, jos mies olisi sanonut, että ei halua elää ilman seksiä?

En hyväksy pettämistä, mutta jollain tasolla ymmärrän sen tuollaisissa tapauksissa, jos kotona on oikeasti ihan kuollutta seksirintamalla.

Teidän kannattaa nyt selvittää ihan perusteellisesti, mikä seksin on tappanut teidän suhteessa ja miten saatte sen asian jatkossa hoidettua. Pidemmän päälle ei kuitenkaan riitä se, että "annat" silloin tällöin, vaan mies haluaa kokea myös, että oikeasti haluat häntä. Mistä löydätte sen "palon", mikä alunperin on ajanut teidät yhteen ja samaan sänkyyn? Tarvitsisitteko sen etsimisessä ulkopuolista apua, samoin anteeksiannon opettelussa?

Vähän samoin kävi täällä. Annoin anteeksi, katui tekoa ja halusimme pitää perheen koossa. Meni kyllä kauan ennenkö annoin anteeksi. Anteeksi voi siis antaa mutta eihän se koskaan täysin unohdu. Luottamus kyllä palaa. Hienoa jos pystyt jatkamaan yhteisen perheen vuoksi

tavallaan olen ollut sinun tilanteessasi. Mieheni ei JÄÄNYT kiinni, vaan här kertoi itse että oli ollut uskoton. Siinäkin pieni ero mielestäni. Jos JÄÄ kiinni, "toiminta" olisi voinut jatkua vuosia - se on jotenkin hankalampaa hyväksyä kuin se että mies itse kertoo mitä on tehnyt. Meillä oli niin että odotin toista lastani enkä huvittanut sekstailla, tulos oli vieraan kanssa vietetty yö. No, jatkettiin ja vuoden päästä tapahtui taas (se siitä anteeksipyynnöstä ja halusta yrittää). Vielä kolmannen kerran hänellä oli toinen kahden vuoden sisällä, se kolmas kerta oli pahin koska oli x monta saman naisen kanssa = suunniteltua toimintaa. Kolmas kerta oli myös se kerta kun en edes itkenyt enää vaan pakkasin hänen tavarat ja erottiin.

Kaksi vuotta (yli) yriettiin kuitenkin, oli jopa ihan hyvät oltavat. Näin jälkikäteen tiedän että alamäki kuitenkin alkoi siitä ekasta kerrasta, perusluottamusta ei enää ollut = ei ollut enää mihin rakentaa jatkoa. Valitettavasti. Koska ite olen niitä ihmisiä jotka eivät jahkaile, vaihdan mielipidettäni jne, ollaan sen jälkeen eletty eronneina. Siitä on 13 vuotta jo. Meidän lapset jo teinejä, mulla uusi suhde ja lapsi ja xmiehellä uusi suhde ja lapsia. Tullaan toimeen ihan kivasti mutta näin päätyi meidän uskottomuustarina lopuksi vaikka alussa haluttiin niin kovasti ja hän pyysi niin anteeksi ja oli surullinen, bah...

Itse olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä että lasten takia ei kannanta ikinä missään nimessä jatkaa huonossa suhteessa, silloinhan näytät heille miten eletään valheessa. Jaxamista.

Itse olen ollut siis ilman seksiä n. vuoden ajan ja pärjään näin, mutta mies ei siis pärjännyt.

- en ihmettele miehesi ratkaisua.

koko ajan haluttomammaksi. Syitä voi etsiä monista asioista, varmaan alkanut ainaisesta valvomisesta pienten lasten kanssa ja yhdessä vaiheessa mulla tuli virtsatieinfektio melkein joka kerran jälkeen ja se alkoi myös hankaloittaa seksin harrastamista. Mies pikkuhiljaa jätti kotityötkin harteilleni, koska kerran kotona olin ja vaikka töihin palasin, niin työt vaan jotenkin jäi mulle. Ja koin, että helpompi tehdä itse, kuin odotella milloin herralle sopii tarttua imuriin. Ennen lasten saantia olen kyllä ollut hyvin aktiivinen seksin suhteen ja tykännyt siitä. Mitenhän sen nyt sitten saisi takaisin.



Toisaalta vaikka ärsyttää koko mies tällä hetkellä. Niin nyt huomattuani, että siitä voi vielä joku toinenkin kiinnostua, se alkoi samantien lisätä omaa kiinnostustani esim. seksin suhteen, haluaisin nyt koskettaa miestä, vaikka en ole pitkään aikaan sitä tehnyt. En kuitenkaan nyt halua sen takia sänkyyn, koska ole niin hemmetin vihainen edelleen.



Ei tuosta varmaan kukaan tajunnut mitään tuosta lopusta.



On muuten ihan terapeuttista kirjoittaa tänne, kun mulla ei ole oikein sellaista kaveria, jolle nyt voisin näistä asioista kertoa.

Aviomieheni on pettänyt vaimoaan kyllä - mutta sitä edellistä vaimoa - minun kanssani. Siitä lähtien kun mentiin yhteen lopullisesti, pidän huolen siitä, ettei miehen tartte enää vieraisiin lähteä. Kotonakin siis saa tarpeeksi. :) Sillä minähän rakastan miestäni ja seksiä hänen kanssaan, ei se siihen hääkakkuun loppunut meillä.

minua vuosi sitten. Sain sen itse selville, tuskin olisi itse sitä koskaan kertonut.



Ensimmäinen ajatukseni oli että en missään nimessä halua erota. Keskustelimme ja sanoin antavani anteeksi.



Tämän vuoden aikana olen käynyt isoja tunneratoja läpi. Olen tuntenut vihaa, katkeruutta, rakkautta, yksinäisyyttä..mutta ei meidän suhde ole sellainen kuin ennen pettämistä.



Tiedän pettämisen syyn..mies oli minulle vihainen, ihan aiheestakin...mutta antaako se oikeuden pettää toista?

Seksielämämme: Ei välttämättä ollut aina tyydyttävää, mutta aina pidin sen huolen että mies tuli hoideltua...itse jäin ja jään edelleen aina ilman.



Emme ole sen jälkeen puhuneet pettämisestä, sillä en halua jankuttaa asiasta vaan ennemmin kärsin hiljaa itsekseni.

Mutta vaikka alussa kuinka yritimme huomioida toisiamme ja kertoa kaikki asiat, ei sitä "onnea" kestänyt kuin pari kuukautta. Nyt oikeastaan elämämme on sitä, että mies istuu koneella kun töistä tulee ja minä katson tv:tä..hoidan lapset ja kodin.



Täytyy myöntää että olen monesti miettinyt että olisi silloin pitänyt erota, ja nykäistä itsensä irti tästä..nyt taitaa olla liian myöhäistä.



Luottamus: Luotan mieheeni, itseasiassa tuo pettäminen ei missään vaiheessa vienyt luottamustani mieheeni.

Erehdyksiä sattuu kaikille ja niistä on otettava opikseen...mutta sen mieheni tietää, että kerta vielä, niin lähtee samantien..en edes miettisi mihin hän päänsä kallistaisi.

ja annoin anteeksi. Kysymyksessä ei ollut yhdenyön juttu vaan sivusuhde kuten ap:lla.

Minulla vei vuoden käydä kaikenlaiset tunteet lävitse. Me puhuimme paljon pettämisestä, seksistä jne ja halusin tietää ihan kaiken, mitä tekivät ja missä ja miltä se tuntui. Aika masokistista näin jälkikäteen ajateltuna mutta toisaalta, niitä juttuja ei enää tarvitse miettiä... siis sitä että mitäköhän jne. Minä tiedän ja olen ne asiat läpikäynyt.

Tuon pettämisen jälkeen suhteemme muuttui paljon. Minä muutuin myös paljon ja täytyy sanoa että parempaan suuntaan. Suhteestamme tuli tasavertaisempi, avoimempi (sillä vaadin sitä ja se oli ehto jatkolle) ja minä kasvoin ihmisenä sekä itsenäistyin kovasti. Tärkeimpänä koenkin sen että nyt olen henkisesti riippumaton miehestä eli jos ero tulisi niin sitten tulisi ... olisin vahvempi kohtaamaan sen kuin tuolloin.



Unohtamaan en pysty... enkä edes halua. En halua olla niin sinisilmäinen kuin ennen olin. Avoimuus on luottamuksen kannalta tärkeää eli luotan mieheeni nykyään, mutta jos jotain epämääräistä olisi niin epäilisin heti. En ole enää höynäytettävissä.

Mies oli valmis tähän, eli avoimuus ja se että luottamus ... sen saaminen vie aikaa.

Nykyään koen että suhteemme on parempi, suorastaan hyvä. Jälkiviisaana on helppo nähdä että jos suhteemme olis jatkunut alkuperäisen kaltaisena, emme olisi jokatapauksessa enää naimisissa.

Mun mielestä sellainen kyllä syö parisuhdetta ja tuo paineita. En nyt tokikaan puolustele pettämistä, mutta en kyllä ihmettelekään...