Miten oppisin suhtautumaan lapsen tic-oireisiin oikein?

Mieheni lapsi on vähän monella tasolla vammainen ja hänellä myös noita tic-liikkeitä. Minä en oikein siedä niitä lainkaan ja useimmiten pysyn poissa tai vältän katsomasta häntä. Hän ei asu meillä vaan käy silloin tällöin.



Joku varmaan tähänkin tarttuu ja haukkuu mut pystyyn, mutta näin asia nyt vain on.



Hänellä on useita käsiin liittyviä pakkoliikkeitä, kielen 'pureskelua' niin että kieli on kokonaan ulkona, suu ja muuten kasvojen vääntely, erilaisia äänteitä ja ynähdyksiä. Olkapäiden nykimistä ja sormien nykimistä ja pyörittelyä. Kaulan nykimistä ja pään heittelyä.

Mieheni lapsi on vähän monella tasolla vammainen ja hänellä myös noita tic-liikkeitä. Minä en oikein siedä niitä lainkaan ja useimmiten pysyn poissa tai vältän katsomasta häntä. Hän ei asu meillä vaan käy silloin tällöin. Joku varmaan tähänkin tarttuu ja haukkuu mut pystyyn, mutta näin asia nyt vain on. Hänellä on useita käsiin liittyviä pakkoliikkeitä, kielen 'pureskelua' niin että kieli on kokonaan ulkona, suu ja muuten kasvojen vääntely, erilaisia äänteitä ja ynähdyksiä. Olkapäiden nykimistä ja sormien nykimistä ja pyörittelyä. Kaulan nykimistä ja pään heittelyä.

en kerro sen tarkemmin millaisia, mutta sellaisia että ulkopuolisetkin saattavat huomata. Välillä tekee mieli sanoa lapselle, että etkö tosiaan pysty hillitsemään noita, mutta sellaista ei varmaan saisi sanoa.

Lohtuna voisi sanoa, että ne tulee ja menee. Yhteen aikaan poika ryki kurkkuaan vähän väliä. Sitten uusimpana oli pikkusisaruksen synnyttyä silmien räpsyttely. Se meni muutamassa viikossa ohi heti kun poika tajusi että pikkusisko ei ole hänelle uhka vaan oikeastaan aika suloinen pakkaus;)

Ne pitäisi tosiaan jättää kokonaan huomiotta, mutta haastavaahan se on. Jotkut pystyvät hillitsemään oiretta/oireita jonkin hetken, mutta ne yltyvät sitten kun 'pääsevät valloilleen'.

eli se, että ne hermostuttavat teitä, vain pahentaa niitä. SOri mut näin on. Lapsi tajuaa kyllä.



TOisaalta ainakin koulu-ikäisille lapsille on ihan ok opettaa niiden säätelyä - tuonnemmaksi työntämistä tai "hyväksyttävämpiin" eleisiin tai stressinpurkukeinoihin vaihtamista. Mut ei saa jankuttaa ja moittia jos/kun se ei kokonaan onnistu.