Lue keskustelun säännöt.
Lasten jakaminen erossa, asiallisia mielipiteitä kiitos
09.03.2011 |
Tein jo aiemman aloituksen tästä aiheesta, mutta se näytti menevän täysin sivuraiteille tai tuo nyt on ehkä väärä sana. Ymmärrän kyllä, ettei se ole lapsille hyväksi, jos joutuvat isänsä kanssa asumaan, joka ei heitä halua. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että mies olisi yhtäkkiä alkanut vihaamaan lapsiaan vaan epäilen, että miehen uusi rakkaus saattaa olla vaikuttanut siihen, että mies sanoo, ettei halua vanhimpia lapsia luokseen. Tiedän, ettei tämä kyseinen nainen kauheasti pidä lapsista, en voi sanoa, että vihaisi, mutta kuitenkin. Tiedän, että voin olla tässäkin väärässä.
Te, jotka noissa aiemmissa ketjuissa ihmettelitte miksi on näin paljon lapsia niin teille selvennykseksi yksikään lapsi ei ole vahinko, kaikki ovat toivottuja ja haluttuja. Viimeisimmät kolme raskauttani ovat saaneet alkunsa kun mies otti ensin puheeksi uuden vauvan. Ei mies minua pakottanut siis tietenkään vaan suostuin asiaa harkittuani.
Niin ja vielä selvennän, ettei tuleva ex-mieheni ole kuin vähän aikaa ollut tuollainen, ettei välitä lapsistaan pahemmin, alkoi sillon vähitellen kun hänen salasuhteensa alkoi ja nyt ei käytännössä tapaa lapsiaan ollenkaan. Kun liittomme oli kunnossa niin hoidimme lapset puoliks, molemmat kävi omissa harastuksissa ja toinen hoiti sillon lapsia ja aika ajoin on vietetty sitä laatuaikaa ja lapset on olleet hoidossa sillon ja myös arjessa on hoidettu parisuhdettamme eli aiemmin tuleva exäni oli mitä ihanin isä sekä aviomies. Kuten olen aiempiinkin ketjuihin kirjoittanut niin luulen tulevalla exälläni olevan menossa ikäkriisi, varma en voi olla, mutta vahva epäilys on tästä.
Ehkäisyä olemme kyllä osanneet käyttää, muuten meillä ois varmasti tuplamäärä lapsia, koska olen viidesti raskautunut ekasta kierrosta ja kerran kolmannesta kierrosta.
Minulla ei siis juurikaan ole tukiverkkoa, jolta voisin saada apua, ihan ensimmäisessä aloituksessani sain kuitenkin neuvoja mistä pyytää apua ym. ja aion myös nämä selvittää.
Mutta, jos oletetaan, että isä haluaa kolme vanhinta lasta luokseen asumaan ja lapset haluavat niin mielipiteitä siinä tapauksessa lasten erottamisesta.
Eivätkä lapset siis joutuisi ihan täysin minusta eroon, koska nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon eri tavoin, vaikka olisi välimatkaakin.
Lapset siis eivät muuttaisi ulkomaille nyt heti vaan vasta kun tämä lukukausi on päättynyt. Alunperin koko meidän perheen piti muuttaa ulkomaille, mutta nyt kun mies haluaa eron niin tilanne on eri ja lapset voivat käydä täällä lukukauden loppuun.
Tapaan viikonlopulla lasteni isän ja sillon keskustellaan lisää monista asioista eroon liittyen ja sillon otan puheeksi myös tämän asian uudelleen.
Tämä on viimeinen aloitukseni tähän aiheeseen liittyen ja toivon asiallisia vastauksia, en sellaisia, joissa sanotaan, että ois kannattanut tehdä vähemmän lapsia tmv. Toisaalta taitaa tällä palstalla joillekin olla mahdotonta vastata asiallisesti...
Tässä on linkit aiempiin keskusteluihin, sinne olen kirjoitellut vastauksia tarkemmin, en jaksanut tähän niitä kaikkia kirjoitella, mutta ne tärkeimmät pitäisi olla.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1348482/monen_lapsen…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1348942/pohdintaa_la…
Kommentit (30)
En osaa sinua neuvoa, mutta itse pitäisin kaikki lapseni itselläni enkä lähettäisi yhtään miehen matkaan, joka ei selvästikään heitä tässä elämäntilanteessa nyt halua. Hankkisin itselleni myös tukiverkon jostain - kysyisin vaikka lapsille jotain tukiperhettä sosiaalitoimen kautta tai jotain tukihenkilöä joillekin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sinua neuvoa, mutta itse pitäisin kaikki lapseni itselläni enkä lähettäisi yhtään miehen matkaan, joka ei selvästikään heitä tässä elämäntilanteessa nyt halua. Hankkisin itselleni myös tukiverkon jostain - kysyisin vaikka lapsille jotain tukiperhettä sosiaalitoimen kautta tai jotain tukihenkilöä joillekin lapsista.
Aivan, tukiperhe tai varamummi tai jotain. Tästä maasta löytyy kunnallisten palveluiden lisäksi myös aika hyvin vapaaehtoisjärjestöjä. Ota yhteyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon, jos ei muuta, niin selvittävät puolestasi tahoja, mihin kääntyä. Puhu asiasta neuvolassa ja vaadi apua - siivousapua voi saada myös lastensuojelun kautta ilmatteeksi. Lapsille ja sinulle terapiaa, sitä saa jos on akuutti avioero päällä. Tukiverkostoa löytyy, jos sitä osaa etsiä. Vaadi, vaadi, vaadi apua!
Mies teki sinulle PASKAN tempun. Mutta asia ei mene "tasan" niin, että puolet lapsista laitetaan vieraaseen valtioon eroon äidistää sellaiselle isälle, joka ei heitä halua.
Lasten antaminen isälle vie tilannetta vain ojasta allikkoon, ja kohta teillä on paljon lisäongelmia.
tuntuu että lapsille ei voi olla hyväksi muuttaa uuteen maahan perheeseen johon heitä ei haluttaisi. Vaikka isä ei olisikaan alkanut vihaamaan lapsiaan (en minäkään sitä usko) niin jos hänellä on uusi nainen joka ei lapsista pidä, se jo riittää luomaan kotiin tosi ikävän ilmapiirin. Lisäksi miehestä voi välittyä se harmistus ja vastahakoisuus lasten hänen kotonaan asumisen vuoksi.
Toisaalta minustakaan ei ole oikein että mies noin vain luistaa kaikesta vastuusta, muuttaa vieraaseen maahan ja jättää entisen elämänsä ja perheensä taakseen. Mutta kuitenkin, lasten etua täytyy ajatella ensisijaisesti.
Luulen myös että katuisit jos laittaisit vanhimmat lapsesi sinne isän mukaan, tuntisit huolta ja syyllisyyttä ja miettisit onkohan lapsilla kaikki hyvin. Ikävä olisi myös varmasti.
Isommat lapsesi ovat jo niin isoja että kohta heistä alkaa oikeasti olla apua kotitöissä. Kotitöiden vaatimista lapsilta ei pidä pelätä, toki kohtuus kaikessa.
t. äiti X 8
Aluksi en uskonut sitä todeksi, mutta pari kuukautta sitten mies tavallaan muutti pois tai yhä hän virallisesti asuu täällä, mutta on kuitenkin tämän 2kk ajan ollut käytännössä uuden naisensa luona eikä juuri lapsiaan tavannut.
Meidän välit on olosuhteisiin nähden hyvät, siis pystytään keskustelemaan asioista asiallisesti ja lasten nähden on käyttäydytty normaalisti. Omat tunteet menee kyllä aika vuoristorataa välillä. En voi sanoa, ettenkö vihaisi miestäni, tunnen häntä kohtaan vihaa, kostonhalua ym. välillä paljonkin.
Meidän oli tarkoitus muuttaa samaan aikaan kun mies on nyt muuttamassa. Joitain valmisteluja oltiin jo tehty, mutta ei onneks mitään sellaista, jota ei vois perua.
Minulle jo ajatuskin, että olisin erossa isommista lapsista pitkiä aikoja tuntuu kauhealta. Silti tuntuu pahalta nähdä mm. esikoisen pettymys kun kerroin, ettei tämä pääse asumaan isänsä kanssa lukukauden loputtua.
Toisaalta tuolloin kun koulut loppuu niin saattaa isäkin olla "tullut järkiinsä", mutta sen näyttää vain aika. Enkä tarkoita tuolla "järkiin tulemisella" sitä, että palaisimme yhteen vaan että haluaa tavata lapsiaan ja mahdollisesti isommat luokseen asumaan.
ap
Tietenkin isojen lasten mielipiteellä on väliä, mutta mieti ensin mitä sinä haluat ja miksi.
Miten sinä toivoisit lasten asumisen järjestyvän ja miksi?Meillä on vähän samantapainen tilanne, josta jossain aiemmassa ketjussasi kirjoitinkin. Ihan rehellisesti minulla oli samanlaisessa tilanteessa myös ajatuksia lasten jakamisesta, mutta, täytyy myöntää, että ne perustuivat vihaan ja kostonhaluun, mitkä toisaalta lienevät aika normaaleja reaktioita. Halu saada mies vastuuseen ja kateus siitä, että mies pääsee ulkomaille ja voi siellä mennä ja tulla piittaamatta lastenhoidosta ja minä olisin ihan hirveän kiinni lapsissa melkein joka minuutti, oli ja on yhä raivostuttava.
Lisäksi pettymys siitä, ettei elämä mennytkään niin kuin oli suunniteltu on myös lapsille vaikeaa. Isot lapset ovat ehkä jo puhuneet kavereilleen muutosta ja iloinneet siitä. Jääminen sittenkin Suomeen voi olla melkoinen pettymys.
Milloin sinulle selvisi, että teille tulee ero? Milloin teidän piti muuttaa ja ehdittekö tehdä jo valmisteluja muuttoa varten? Asuuko mies nyt teidän kanssanne muuten kuin virallisesti ja millaiset välit teillä on?
On kiva kuulla, miten teillä tilanne edistyy ja miten päätätte asioista, mietin juuri aika samanlaisia asioita.
niin rahallisesti meillä tuskin tulee ongelmia.
ap
Mutta jos jaatte lapset, niin se vaikutta lapsilisiin. Jos 3 vanhinta muuttaa pois, niin sit 4. lapsesta tuleekin 1. lapsi ja niin edelleen. sekin on hyvä tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä ei ihan oikeasti seuraa hyvää. 11-vuotias toipuu kyllä pettymyksestä. Hän pääsee kesällä isänsä luo lomalle, ikävöi silloin sinua, kavereitaan, kotiaan. Ja on syksyllä onnellinen, että pääsee takaisin kotiin.
onko kirjoittaja kanssani samaa mieltä vai ei. Ihan asiallinen ja hyvin perusteltu kirjoituksesi oli.
ap
Ero on jo lapsille sinänsä kova paikka ja lisäksi menettäisi sisaruksensakin=(
Onko lapsille hyväksi asua uudessa maassa ihmisten kanssa jotka eivät heitä halua?
Minä en edes miettisi tuollaista vaihtoehtoa. Mikäli en jaksaisi kaikkia lapsiani hoitaa antaisin osan sijotukseen tai edes tukiperheelle viikonlopuiksi ja osaksi lomia. Lapset pääsisivät useammin kotiin ja maa, kieli ja kulttuuri olisi tuttu.
Ei noin pienet lapset vielä tiedä mitä merkitsee muuttaa ulkomaille eroon sisaruksista ja äidistään. Aikuisten on tehtävä päätös ei lasten.
Ilmeisestoi vastaukseni ei ole asiallinen, koska se ei tue ajatustasi lasten jakamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluat isommista lapsista eroon?
Ihmettelen kovasti..
Miehelle kostaminen on hyvin ahaista, jos käytät siinä lapsia hyväksi ja lapset kärsivät siitä.
Anna kaikki lapset tai ei ketään
Olen itsekkin eronnut ja jakaisin kyllä lapset.7 kpl lapsia on aivan hirveä ja rakas taakka.Kyllä sen ukonkin pitää kantaa oma vastuu!!!
Teitpä mitä tahansa niin onnea!Käske sen ukon muuttaa kirjat jo pois niin pääset omaa elämääsi järjestelemään ja saat yh tuet sun muut kerran ei asu kotona.Jopa 2 lastakin on jaettu tyttö äidille ja poika jäi isälle.Ei mitään haitaa.
Isot lapset tietävät missä haluavat olla jopa 7 vuotias osaa sanoa missä on turvallinen ja hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala syyttelemään kolmatta osapuolta, koska hän ei liity sinun ja miehesi ja lastesi välisiin asioihin! Kukaan joka lastaan rakastaa (niin kuin sinä sanot miehesi rakastavan) ei suostuisi luopumaan lapsistaan, vaikka kuka sanoisi mitä. Eli etsi syytä ihan itsestäsi tai miehestä.
Tein jo aiemman aloituksen tästä aiheesta, mutta se näytti menevän täysin sivuraiteille tai tuo nyt on ehkä väärä sana. Ymmärrän kyllä, ettei se ole lapsille hyväksi, jos joutuvat isänsä kanssa asumaan, joka ei heitä halua. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että mies olisi yhtäkkiä alkanut vihaamaan lapsiaan vaan epäilen, että miehen uusi rakkaus saattaa olla vaikuttanut siihen, että mies sanoo, ettei halua vanhimpia lapsia luokseen. Tiedän, ettei tämä kyseinen nainen kauheasti pidä lapsista, en voi sanoa, että vihaisi, mutta kuitenkin. Tiedän, että voin olla tässäkin väärässä.
hänellä ei voi olla mitään käsitystä siitä mitä se ulkomailla asuminen tarkoittaa käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluat isommista lapsista eroon?
Ihmettelen kovasti..
Miehelle kostaminen on hyvin ahaista, jos käytät siinä lapsia hyväksi ja lapset kärsivät siitä.
Anna kaikki lapset tai ei ketään
Tunnen parikin naista, jotka ovat alkaneet toiseksi naiseksi miehelle, jolla on lapsia ja lopulta mies on eronnut vaimostaan ja nämä naiset ovat sanoneet miehelle, että eivät sitten halua tämän lapsia kun maksimissaan kerran kuukaudessa tavata. Ovat siis muuttaneet heti yhteen. Nuo molemmat suhteet ovat toimineet puolisen vuotta, kunnes mies halusi alkaa tavata lapsiaan enemmän ja se ei sopinut näille naisille.
Älä ala syyttelemään kolmatta osapuolta, koska hän ei liity sinun ja miehesi ja lastesi välisiin asioihin! Kukaan joka lastaan rakastaa (niin kuin sinä sanot miehesi rakastavan) ei suostuisi luopumaan lapsistaan, vaikka kuka sanoisi mitä. Eli etsi syytä ihan itsestäsi tai miehestä.
Tein jo aiemman aloituksen tästä aiheesta, mutta se näytti menevän täysin sivuraiteille tai tuo nyt on ehkä väärä sana. Ymmärrän kyllä, ettei se ole lapsille hyväksi, jos joutuvat isänsä kanssa asumaan, joka ei heitä halua. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että mies olisi yhtäkkiä alkanut vihaamaan lapsiaan vaan epäilen, että miehen uusi rakkaus saattaa olla vaikuttanut siihen, että mies sanoo, ettei halua vanhimpia lapsia luokseen. Tiedän, ettei tämä kyseinen nainen kauheasti pidä lapsista, en voi sanoa, että vihaisi, mutta kuitenkin. Tiedän, että voin olla tässäkin väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala syyttelemään kolmatta osapuolta, koska hän ei liity sinun ja miehesi ja lastesi välisiin asioihin! Kukaan joka lastaan rakastaa (niin kuin sinä sanot miehesi rakastavan) ei suostuisi luopumaan lapsistaan, vaikka kuka sanoisi mitä. Eli etsi syytä ihan itsestäsi tai miehestä.
Mista tama ihmeellinen kasitys etta kolmas pyora on ihan vastuuton ja TAYSIN tilanteen ulkopuolinen? Jos tekee sen paatoksen etta aloittaa parisuhteen ihmisen kanssa jolla on jo lapsia niin nama lapset silloin kuuluvat olennaisesti sinun elamaasi.
Enivei ma lahettaisin kolme vanhinta isan luo kesaksi. Ei han VOI sanoa ettei halua lapsia. Syyllista syyllista -> katso hanta silmat pyoreina etta miten niin et halua omia lapsiasi, jonkunhan ne on hoidettava. Ja koska me olemme vanhemmat niin se on jompikumpi meista !
Musta tuntuu etta liian monet naiset paastavat miehen erossa kuin koiran verajasta. Varsinki jos on 7 lasta niin kylla se day to day taytyy osua miehellekkin.
Ma tekisin niin etta lahettaisin 3 vanhinta kesaksi ulkomaille, ja kesan loputtua katsottaisi tilanne uudestaan. Mutta oletuksena etta joku lapsista jaisi isan kanssa. Sitten aloittaisin kouluttamaan isan uutta kottaraista lapsenhoitoon.
Siis teet siita sulle tyontekijan :D
Vastuutat hanet tuloksiin ja elamyksiin lapsille. Tietysti olet leiponut taman herkulliseen kakkuun etta hankin haluaa palasen :D
Ja paivittainen yhteydenpito kaikkien perheenjasenine kesken. Ja kysyt miehen mielipidetta jokaikisessa lapsiin liittyvassa asiassa.
Pienten lasten kanssa menette sitten vierailemaan isan luo kesalla muutamaksi viikoksi ulkomaille. Jatat vaikka pienetmmat isan luo ja teet isompien kanssa vaikka muutaman paivan seikkailuretken.
Tsemppia ja menestysta!
Kannattaa muistaa että ulkomaille muuttaminen vieraaseeen kieleen ja kulttuuriin on hirmu stressaavaa jo normaalistikin, en usko että ero tilanteessa se voisi mitenkään olla isompien lasten edun mukaista.
Ehdottomasti osa lapsista isälle. Esim. kolme lasta. Sinulle jää kuitenkin neljä (!)joiden kanssa joudut selviämään yksin. Mies on lapsia halunnut paljon ja hän saa asian kanssa elää!!!
Hyvää ratkaisua ei teidän vaikeassa tilanteessa ole, mutta pidähän puolesi.
Jos lapset jaetaan niin että yhdessä paikassa on kolem ja toisessa neljä niin onhan heillä seuraa toisistaan.
niin hänellä on todennäköisesti pitkät työpäivät. Usein ulkomaankomennuksilla työpäivät venyvät vähintään 12-tuntisiksi. Ulkomaille muuttavat lapset tarvitsisivat taas alkuun paljon tukea. Kuka heille on sitä antamassa, jos isä on pitkät päivät töissä? Isän uusi kumppaniko, joka ei ilmeisesti edes pidä lapsista?
Sen vuoksi ulkomaille muutto on tuskin lapsille hyvä ratkaisu. Kesälomaksi he voivat hyvin sinne mennä. Todennäköisesti he kaipaavat jo itsekin sen jälkeen takaisin.
mitä ne on täällä suomessakaan. Eli hänellä kyllä jää aikaa olla myös lasten kanssa.
ap
niin hänellä on todennäköisesti pitkät työpäivät. Usein ulkomaankomennuksilla työpäivät venyvät vähintään 12-tuntisiksi. Ulkomaille muuttavat lapset tarvitsisivat taas alkuun paljon tukea. Kuka heille on sitä antamassa, jos isä on pitkät päivät töissä? Isän uusi kumppaniko, joka ei ilmeisesti edes pidä lapsista?
Sen vuoksi ulkomaille muutto on tuskin lapsille hyvä ratkaisu. Kesälomaksi he voivat hyvin sinne mennä. Todennäköisesti he kaipaavat jo itsekin sen jälkeen takaisin.
Oletko vielä täällä?
Onko asioihin tullut selvyyttä?
Sulla on aika v-mäinen tilanne, mutta hienoa lukea, kuinka jollain tapaa tunnut olevan järkevä ja ajattelet asioita eteenpäin. Moni olisi vastaavassa tilanteessa epätoivoinen ja antaisi katkeruuden ja vihan hallita käytöstään.
on kaikin puolin parempi, jos isommatkin lapset ovat kotona. Jos isä on maailmalle huitelemaan lähtevä tollo, niin sinulla on mahdollisuus taata lapsille ainakin tiiviit sisarussuhteet.
Ja vaikka lapsista ei saa ilmaista työvoimaa tehdäkään, niin uskon, että 8-11-vuotiaista sinulle on paljon apua ihan kodin pyörittämisessäkin. Ei ensisijaisesti kotitöitä tekemässä vaan ennemminkin siinä, että sisarukset leikkivät yhdessä ja isompien järkeen voit jo vähän luottaa heidän pyörittäessään pienempiään.
Kertakaikkisen kamala tilanne ja täysin mahdotonta kuvitella, mikä miehen päässä on nyrjähtänyt, että on perheensä tuolla tavoin jättämässä. Voimia ja jaksamista. Anna tollon mennä. Keskity pitämään loppuperhe kasassa (teistä on edelleen 8/9 saman katon alla!) ja etsi aktiivisesti perheellesi apua. Uskon että se on teille kahdeksalle paras ratkaisu!