Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi masentuneelle sanotaan että kyllä se siitä, ota ittees niskasta kiinni

Vierailija
09.03.2011 |

lähe raittiiseen ilmaan yms...



ärsyttävää!!!!!!!



Tai, niin kuin oma äitini sanoi kun aina kun olin menossa lääkäriin kun saikku oli loppumaisillaan että:



"Kyllä sä nyt jo töihin oot valmis", tai, "et sä nyt mitenkään pahasti oo masentunut, kyllä se siitä"



Miten KUKAAN TOINEN voi tietää miltä susta tuntuu???



Minä olin erittäin hyvä näyttämään AINA ulospäin että kaikki on ok, vaikkei ollut. =(



Kummallista että jos näytät iloiselta, sulla pitäs myös asiat olla hyvin, kun taas minä olen aina iloinen tai näytän siltä koska en halua että kukaan ahdistuu siks että mulla ei oo hyvä olla.

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

huusin päivät pitkät perheelle joka asiasta ja siitä kärsi kaikki, myös minä, en olisi halunnut olla sellainen mutta en pystynyt muuttumaan, enkä tiedä miksi.



Nyt koitan saada elämäni tasapainon tekemällä osa-aikatyötä että ehdin hoitaa myös kodin ja perheen ilman että mennään taas äärirajoilla, meidän tilanteessa se on ainoa ratkaisu jos meinataan miehen kanssa yhteiseloa jatkaa, enkä mä halua erota.



Mutta hyvä asia on se että mies ei ole pistänyt vastaan työasiassani vaikka se tarkoittaa sitä että eletään kädestäsuuhun koska mis ei juurikaan tienaa.



Nyt näyttää hyvältä ja jaksan hoitaa työt ja kodin ja perheen ilman että kaikki kaatuu niskaan ja menee suorittamiseksi.



ap

Vierailija
2/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niinpä. Vähän sama, kuin sanoisi jalkansa katkaisseelle, että pyöräilepäs siitä ensiapuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mennä jos SUINKIN PYSTYY! Kaikki ei tietty pysty, mutta on niitä semmoisiakin masentuneita, jotka eivät ole niin vakavasti masentuneita, ja jotka hyötyisivät siitä että kampeaisivat itsensä sinne ulos.

Vierailija
4/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos näytät iloiselta niin ihmiset luulee että oot iloinen.



Jos näytät surulliselta niin ihmiset luulee että oot surullinen.



Jos näytät vihaiselt aniin ihmiset luulee että oot vihainen.



Ja, koska, kaikki ihmiset tuntevat itsensä joskus masentuneeksi, se kuuluu elämään. Eikä se ole sairaus. Ja siihen tosiaan auttaa kun ottaa itseä niskasta kiinni, lähtee raittiiseen ilmaan jne. Ihmiset ajattelevat että on kyse tästä, tai ainakin toivovat.



Sairauteen se niskasta kiinni ottaminen ei tietenkään auta.

Vierailija
5/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta minulle on aina jäänyt epäselväksi, että mitä sitten on luvallista sanoa?!



Mitä sinä haluaisit kuulla muilta ihmisiltä?

Vierailija
6/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullekin on sanottu, että vaikka minulla todettiin vaikea masennus, ei se näkynyt ulospäin. Ei varmaan kun yritin viimeisillä voimilla hoitaa kaiken.



Sitten en vaan enää jaksanut. Silti olen saanut kuulla mieheltäni koko ajan, että miks et tee mitään. Ala liikkumaan, niin läskit lähtee. Ei ihme että masentaa kun et liiku. Mutta kun en jaksa, kun en pysty ottamaan itseäni niskasta kiinni. Kun kaikki voimat menee pakollisiin hommiin. Ei tätä ymmärrä ennen kuinon itse kokenut. Muut pitävät tätä laiskuutena.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuskin kukaan menee syöpäpotilaalle sanomaan että no kyllä se siitä, ota ittees niskasta kiinni niin paranet???



Sairaus kuin sairaus, et sä sille ite mitään oikein mahda.



Tottakai se paraneminen lähtee itsestä, tai no ei aina tietenkään, masennuksen syitä kun voi olla niin monia.



ap

Vierailija
8/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan että ei vain pysty.



vituttaa kuulla tota itseään nisksasta kiinni ottamista ihan hoitotaholta..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää.

Mene vaikka jollekin sodan runtelemalle alueelle vapaaehtoistyöntekijäksi, niin omat murheet väistyy.

Vierailija
10/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ihmiset eivät ymmärrä että oletkin oikeasti sairas.



Eikä läheskään kaikki ihmiset muutenkaan ymmärrä mikä ero on sairaus-masennuksella ja mikä normaalilla, elämään kuuluvalla masennuksen tunteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En meinaa jaksaa mitään. Ei ole voimia lähteä ulos lapsen kanssa, en saa itseä niskasta kiinni. Pakolliset yritän hoitaa, mutta mitään ylimääräistä en jaksa, kaikki tuntuu ihan ylivoimaisen raskaalta.

Olen pitänyt tätä laiskuutena, mutta voisiko tämä olla masennusta? Minut on kasvatettu niin, että aina pitää olla ahkera ja jaksaa vaikkei jaksaisikaan, laiskuus on suuri synti. Meidän suvussa ei masennusta tunneta enkä koskaan voisi myöntää kenellekään, jos olisin masentunut.

Vierailija
12/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse on hyväksyttävä oma jaksamattomuus ja tehtävä se minkä jaksaa. Jos muut ei ymmärrä, niin se on kyllä harmi. Oletko ap saanut muuta apua kuin sairaslomaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

siitä ovesta ulos onkin toinen juttu.



Mitäkö olisin halunnut kuulla?



En ainakaan epäilyjä siitä olenko oikeasti sairas, diaganoosi oli yllätys täysin myös mulle itselle, meni pari ekaa kuukautta siihen että hyväksyin itse asian.



Olisin halunnut (siis kyllä, sainkin paljon tukea, todella paljon)

siis, ihan että oltas kysytty että kuinka sä voit? mitä kuuluu? tarviitko apua jossain? voinko käydä sun puolesta kaupassa yms...



Kyllä siis paljon sain tällästä apua mutta,



ehkä nyt kysyin tätä ihan yleisellä tasolla kun monet ovat tätä sanoneet ja lehdistä saa aina lukea näitä juttuja joissa tuttavat taputtavat olalle ja sanovat että kyllä se siitä, se kun ei lohduta yhtään sillä kovalla masennuksen hetkellä.



ap



Vierailija
14/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mistä on kyse. Se on ihan luonnollistakin, ettei sitä tunnetilaa ja oloa voi tavoittaa, jos ei itse ole ollut masentunut. Onneksi ei voikaan, koska se on kamalaa.



Minulle on myös sanottu hoitotahoilla, että ulkoileminen tai muuten vaan kotoa poistuminen voi helpottaa oloa ja oikeesti se on tottakin. Välillä sitä ei vaan jaksa ja masennukseen kyllä kuuluu olennaisena myös se, että tästäkin asiasta tulee huono omatunto ja se lisää ärsytystä siitä, kun kukaan edes mainitsee asiasta.



Niskasta kiinni ottamiset on taas ihan höpöhöpöä ja minä en ainakaan lopulta lotkauttanut niille korvaanikaan. Ei tosiaan syöpäpotilaallekaan sanota, että liikkuisit vähän enemmän, niin hoidot ei aiheuta niin pahaa oloa. Joskin kyllä monelle 2-tyypin diabeetikolle myös sanotaan, että itseä pitäisi ottaa niskasta kiinni, niin sairaus paranee. Joidenkin kohdalla, jos on pelkästään elintapasairaus, se voi auttaakin, mutta on myös paljon pelkästään perinnöllisistä syistä sairastuneita, joille liikkumiset ja syömiset on ihan yhdentekeviä tuon sairauden kanssa.



Noin ylipäänsä tuommosten ympäripyöreiden ohjeiden antajat ei yleensä tiedä sairaudesta tuon taivaallista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten viime syksynä tuli se raja vastaan, en vaan enää jaksanut, menin lääkäriin ja sanoin että paniikkihäiriöni on vissiin uusiutunut, aloitettaisko lääkitys uudestaan?

'

Lääkäri kyseli muutaman kysymyksen ja siinä se, purskahdin aivan kauheaan itkuun ja kerroin viimeisistä vuosistani ja mitä oireita mulla on ja onneksi oli hyvä lääkäri joka heti ymmärsi asian ja passitti eteenpäin mielenterveys lääkärille ja terapiaan.



Kunpa vain olisin aiemmin tajunnut mennä lääkäriin mutta ei se ole niin helppoa.



ap

Vierailija
16/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkä ovat oikeita ja hyviä lauseita, jotka auttavat masentunutta? Se olisi kyllä mielenkiintoista tietää.

Vierailija
17/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

[iOlisin halunnut (siis kyllä, sainkin paljon tukea, todella paljon)

siis, ihan että oltas kysytty että kuinka sä voit? mitä kuuluu? tarviitko apua jossain? voinko käydä sun puolesta kaupassa yms...



ap

[/quote]




Itselle toki teki vaikeaa näyttää, että olin niin huonossa kunnossa, ettei kotona todellakaan ollut välillä mitään syötävää. Kuitenkin ihan vaikeimmilla hetkillä sitä lopulta tunnusti läheisimmille, että nyt tarvitsen apua. Sitä ei kuitenkaan haluaisi olla itse aina pyytämässä, vaan helpotus oli suuri, kun joku joskus kysyi. Se tuntui maailman suurimmalta välittämiseltä

Vierailija
18/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitkä ovat oikeita ja hyviä lauseita, jotka auttavat masentunutta? Se olisi kyllä mielenkiintoista tietää.

että sinä olet siinä, vaikkei ystäväsi (?) pitkään aikaan jaksaisikaan sinulle soittaa, saati sitten sinun kanssa mitään konkreettista tehdä. Kysy vaikka: "Lähdetäänkö elokuviin/syömään/shoppailemaan tai vaikka risteilylle, sitten kun sinulla on parempi olla?" tai kerro, että sinulle saa soittaa aina kun tuntuu, että ystävällesi tulee hetki, jolloin tarvitsee kipeimmin juttukaveria. Kerro myös, että voit vaikka (jos oma tilanteesi sen sallii) mennä joskus ystäväsi luokse yökylään, jos se tuntuis hänestä mukavalta.

Masentuneen ihmisen kanssa oleminen on valitettavasti pitkään pelkkää antamista, mutta hän muistaa joka ikisen pienenkin teon ja saat aivan kiitokset omasta jaksamisestasi sitten, kun ystäväsi pääsee omille jaloilleen. Vastamäessä ystävät erotellaan, ei vois sairauden koittaessa pitää enää paremmin paikkaansa.

Vierailija
19/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen seurannut kahden hyvän ystäväni masennusta enkä oikein vieläkään ymmärrä sitä, että ei saa itseään sängystä ylös, tuntuu niin pahalta, ettei näe värejä. Miten niin ei pääse? Miten niin ei näe?



Jokainen meistä on joskus ollut allapäin, ja kuvittelee sen olevan masennusta kunnes oikea masennus kolahtaa omalle kohdalle.



Kunnioitan näiden ihmisten taistelua. Tiedän ettei se ole laiskuutta ja saamattomuutta, mutta silti tekisi mieleni sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni. Yritän olle sanomatta. Yritän kuunnella, jos he jaksavat kertoa olostaan.



Miten sinä haluasit itseäsi autettavan?

Vierailija
20/34 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tekstiviestit, joissa molemmat kysyivät että tarviitko kaupasta jotain, kun olivat siis tulossa kylään.



Se tuntui niin suurelta välittämäseltä ja jotenkin niistä ymmärsin että he ymmärtävät minua ja että mistä tässä sairaudessa on kyse.



Minä pystyin olemaan iloinen ja puhelias yms kun meillä oli joku tai jos olin jossain ihmisten ilmoilla, mutta kukaan ei ymmärrä sitä minkälainen ponnistus sellainen tilanne oli, sen jälkeen en jaksanut mitään, koko pävän voimavarat oli käytetty siihen että ystävä kävi kahvilla ja jutltiin muutama tunti.



Tai, jos alkoi kotona ahdistaa ja lähdin vaikka kylille autolla ja siellä joku mut näki niin ihmettelivät että kylläpä se on hyvässä kunnossa kun täällä liikkuu, mutta, saatoin ajella pitkin kyliä vähän aikaa kykenemättä menemään mihinkään (edes hakemaan maitoa kaupasta) ja mennä kotiin nukkumaan.



Se unen määrä oli aivan järjetöntä, normaalisti nukun 6-7 tuntia yössä, mutta sairaana, saatoin nukkua yössä 10-12 tuntia ja päivällä 2-5 tuntia lisää...

Mutta sitäpä ei kukaan ulkopuolinen ollut näkemässä jotn milläs mitään todistat.



ap



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan yksi