Hämmnenys, teinin seksuaalisuudesta...
Meillä on aina puhuttu ihan luontevasti, mitä elämä tuo tullessaan, kehityksestä, muutoksista jne.
Jostain syystä tänään palattiin aiheeseen, ja teini tuli kysyneeksi, että mitä sitten, jos se kumppani ei osaakaan, ettei se eka kerta tunnukaan hyvälle jne.
Sanoin, että eka kerta ei ehkä tunnu hyvälle, vaan se voi sattua. Ok, mutta, jos sen jälkeenkään ei tunnu hyvältä?
Pitääkö nyt vielä kertoa ja painottaa, että itseensä pitää tutustua niin hyvin, että osaa sitten aikanaan omalleen kertoa luontevasti? Huoh, on tää jotenkin hankalaa :) kuitenkin, lopulta.
Kommentit (16)
Ei kai lapsesikaan asiantuntijaksi itsestään muutu. Kerrot, että seksi on ihanaa harjoittelua, jossa tutustutaan toiseen aina vain paremmin. Mitä paremmin tuntee kumppaninsa, sen helpompaa on keskustella siitä, mikä tuntuu hyvältä ja tulkita toisen viestejä. Painotat vaan, ettei saa antaa toisen satuttaa tai tehdä asioita, jotka ei tunnu hyvältä. Kokeilemalla yhdessä löytyy ne jutut jotka kummastakin tuntuu hyvältä.
En mä ainakaan olisi koskaan voinut kuvitellakaan, en omien vanhempieni kanssa, enkä myöskään lasteni kanssa, joilla se eka kerta jo ohi.
Mutta nykyäänkö erilaista?
mama 42v
sain taas parempia tapoja puhua, ja vitoselle, meillä puhutaan, ja olen äiti 40v.
että eka kerta ei välttämättä tunnu miltään tai sattuu jne, eli on sellainen "tulipahan tehtyä" -juttu.
Ei eka kerta kaikilla oo sellainen! Ite koin ekan kertani rakkaan poikaystävän kanssa 16 -vuotiaana, ja eka kerta oli ihana! Sattui toki, mutta ihana silti, ja lämmin muisto jäi.
Pitäiskö siis painottaa niille teineille sitä, että kun malttaa odottaa sitä oikeaa, sitä jonka kanssa ekan kerran ehdottomasti haluaa kokea, niin se eka kertakin voi olla hienompi kuin jonkun satunnaisen tuttavan kanssa..!
Saa edetä just niin varovasti kuin itse haluaa. Eka yhdyntäkerta on siten huomattavasti miellyttävämpi.
samaa mieltä. Ei mullekaan eka kerta ollut epämiellyttävä, ihanalta tuntui, oli vaan liian äkkiä ohi.
Ja vaikka kannatankin avoimuutta ja sitä, että teineille ja nuorille kerrotaan asioista avoimesti, niin jossain määrin seksuaalisuus on kuitenkin yksityisasia. Jossain menee musta se raja, mistä voi keskustella ja mistä ei. Ja tulisi myös huomioida se, kenen kanssa keskustelee.
Vanhempien ja lasten suhde on tietynlainen ja he eivät ole koskaan täysin tasavertaisia samalla tavalla kuin vaikkapa ystävykset. Minusta ei ole luonnollista, että vanhemmat ja lapset lapsen seksielämän alettua täysin avoimesti vertailevat kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse kertoa kaikille. Jos nuorella on kova tarve puhua kaikista yksityiskohdista ja ihmetystä riittää, niin ehkä hän ei ole ihan kypsä vielä harrastamaan seksiä.
väittänytkään lapselleen, että eka kerta sattuu... eikä aloituksesta mitenkään tullut tunne, että vertailevat tms, siitä saa käsityksen, ettei ap:n tytär vielä edes harrasta seksiä, vaan ovat puhuneet asiasta, varmaan kuukautisten, ehkäisyn tms valistuksen lomassa.
Fiksua, niin teen minäkin.
Eli itse kertoisin että ekakerta on usein sellainen ei-niin-kovin-huikea kokemus, voi sattua, voi olla ettei tunnu miltään tai sitten voi olla hyväkin kokemus.
Ja ettei se eka kerta ole mikään elämää suurempi juttu! Sehän on vain eka kerta, ja sen jälkeen on koko loppuelämä aikaa harjoitella asiaa.
En ymmärrä miksi nimenomaan siihen ekaan kertaan pitäisi erityisesti valmistua (dildoilla tai muutenkaan). Kaikista paras tilannehan on se, että on hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa, silloin todennäköisesti ekasta kerrasta ei jää mitään huonoja muistoja ainakaan.
Ja tosiaan, kun se ekakerta on koettu niin sittenhän sitä seksielämää vasta aletaan opetella ja se harjoittelu kestää sitten niin kauan kuin seksielämää on.
Ainakin minä voin sanoa että 20 vuodessa on tullut opittua aikalailla...ihan eri sfääreissä mennään nyt kuin silloin kun hommat aloitettiin.
Kumppani on pysynyt koko ajan samana ja molemmat ollaan tosiaan kehitytty tällä saralla, ja näin kai se yleensä meneekin. ELi tahdon sanoa ettei sille kumppanillekaan kannattaisi asettaa paineita tyyliin "mitä jos se ei osaa..." Jos ei osaa niin varmasti oppii jos halua siihen löytyy!
Ei siinä mitään sen kummallisempaa ole. Tätä ei tietysti täydy sanoa, mutta itse olen sitä mieltä, että seksi ei ole yhtään sen parempaa kuin tekninen suoritus ihmisen kanssa, josta välittää. Esim. jos rakastaa jotain enemmän, ei se suoritus siitä muutu.
Harjoituskysymys.
Ei siinä mitään sen kummallisempaa ole. Tätä ei tietysti täydy sanoa, mutta itse olen sitä mieltä, että seksi ei ole yhtään sen parempaa kuin tekninen suoritus ihmisen kanssa, josta välittää. Esim. jos rakastaa jotain enemmän, ei se suoritus siitä muutu.
Harjoituskysymys.
jos ei sulla suoritus muutu siitä, että opit tuntemaan kumppanisi, olet varmastikin todella välinpitämätön hänen tuntemuksiaan kohtaan. Kenties et tunnista niitä, ethkä et edes välitä. Koska jokainen ihminen pitää erilaisesta kosketuksesta ja jokaisella se jopa vaihtelee päivästä ja vuorokaudenajasta ja kerrasta toiseen, myös suorituksen KUULUU muuttua joka kerta- sitä enemmän, mitä enemmän toisestä välittää.
Seksiin ei riitä, että sen opettelee "ensin". Se pitää opetella joka kerta uudestaan.
että nuoret tytöt venyttävät itsekseen emättimen aukkoa, jotta tamponin tai kuukautiskupin käyttö olisi helpompaa. Niinpä se eka yhdyntäkin on monelle huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin ihan "kylmiltään".
mulle tuli heti mieleen että lapsi on harrastanut yhdyntää ja se ei ole tuntunut ekalla kerralla miltään, on kokeillut uudelleen pari kertaa eikä ole vieläkään tuntunut hänestä miltään. Sitten päätti kysyä äidiltä neuvoa että missä vika!
Poikaystävä ei siis osaa tyydyttää.
Eka kerta on tuskin kellään miellyttävä kokemus, vaan sellainen "tulipahan tehtyä" juttu. Sanoinpa minä mitä tahansa, niin kumminkin menet ja juot ne kolme siideriä ja omppuviinin "Jenskun kaa puokkiin" ja sit alat säätämään jonku ihme hiipparin kans. Myöhemmin kysyt itseltäsi "miksi v***ssa piti just sen kaa..."