Joulupukki päiväkodissa

tuhve:

Ei siis ole ainoastaan osa arabien kulttuuria, eikä liity myös uskontoon. Tämä on siis kulttuurikysymys. Luulen, että myös muualla Afrikassa on tapana tarjota kunnon ruoka vieraille. Tämän takia meillä ei pitkään aikaan käynyt vieraita, koska emme voineet tarjota ruokaa. Nyt mieheni on alistunut siihen, että suomalaisille vieraille tarjoan vain kahvit ja keksit. Muuten meillä ei koskaan kävisi ketään ja kun on raha tiukalla, niin on täytynyt keksiä halvempia tarjoiluja vieraille.

Anteeksi jos tuntui sille, että rajasin tämän vain arabeihin - se oli vain konkreettinen esimerkki. On paljon muitakin.

Meillä on tosiaan tapana, että vieraille tarjotaan kunnon ruoat.. eikä vain kahvia ja pullaa ;) kuten Suomessa aika yleisesti. Ja vieraille yleisesti mieheni kotimaassa tarjotaan arvostettuja ruokalajeja, mutta ajoin takaa juuri sitä ettei tämä tee vierailusta siltikään juhlaa.

Ja olisin myös samaa mieltä siitä, että jos otetaan osaa kaikkiin juhliin ja joka päivä olisi juhlaa, niin kyllähän se juhlan tuntu alkaisia kadota ja juhlasta tulisikin arkea... eikä se tuntuisi enää miltään.

Asmaa oikeastaan jo vastasi kysymykseesi juhlista ja juhlistamisesta. Ei lisättävää siihen.



Mutta lisäisin, että meillä perjantai on pyhäpäivä. Silloin meillä on aina vapaa päivä. Pyrin siivoamaan kodin torstaisin ja kylvemme joko silloin tai perjantai aamuna. Perjantairukoukseen seurakunnassa laitetaan siistit ja puhtaat vaatteet. Ja sen jälkeen lapset pääsevät karkkipäiväostoksille. Usein myös leivon juuri perjantaina tai laitan " juhlavampaa" ruokaa kuin arkena.

uskonnollisesta hömpötyksestä. Eli Aureole etkö salli lapsellesi edes tuota herkkua? Ja eikö sinulla ole koskaan virallista vapaapäivää (äitienpäivä)?

fia123:

uskonnollisesta hömpötyksestä. Eli Aureole etkö salli lapsellesi edes tuota herkkua? Ja eikö sinulla ole koskaan virallista vapaapäivää (äitienpäivä)?

Juu, ei meillä vietetä edes Runebergin päivää. Enkö olekin kamala ja rajotteinen ihminen sekä äiti ;))

Fia, tiedätkö, minä olen hyvin onnellisessa asemassa. Olen naimisissa hyvän ja kunnioittavan miehen kanssa. Saan useita vapaa päiviä vuodessa lapsistani sekä kotitöistä ihan pyytämättä ja ilman kalenteriin tuijottamista =DD. Ja sen lisäksi mieheni on aina ollut myös suurena apuna minulle ihan perusarjessakin. Jumalalle kiitos siitä! Mihin minä sitä yhtä virallista vapaa päivää edes tarvitsisin?? En ole sitä koskaan osannut kaivata. Samoin on mieheni laita. Ei hänellä ole tarvetta odottaa saavansa marraskuisin yhtä virallista isänpäivää. Niitä on useita vuodessa.

Itse en syö vieläkään muuten laskiaispullaa. Muistan eskarissa istuneeni kaksi tuntia ruokapöydässä itkua niellen kun en syönyt laskiaispullaa kun oli PAKKO. Pulla oli lautasella lämpimässä maidossa (kuten se perinteisesti tarjoillaan). En sietänyt kermavaahtoa, enkä sitä mantelimassaa mikä pullan sisällä oli ja ajatuskin lämpimästä maidosta oksetti.

Kylläpä on traumaattista :D

Mekin tässä jo vietimme isänpäivää. Ajatuksena minusta äitienpäivä ja isänpäivä ovat ihan mukavia, siis sillä tavalla että ainakin yhtenä päivänä vuodessa sitä saisi olla oikein hemmoteltu. Mutta ainakin meillä on monta äitienpäivää vuodessa, isänpäiviä ehkä vähän vähemmän... ;) Eikä sillä kalenterilla ole mitään merkitystä. Mekin löysimme tässä mukavan lahjan miehelleni ja ostimme sen ja kun hän huomasi sen, hän alkoi heti kärttämään, että milloin sen saa avata. :D Niinpä samana iltana laitoimme takkaan tulta ja istuimme sitten koko perhe siinä takkatulen ääressä ja mies sai avata lahjansa.



Toisaalta sitten taas nuo äitienpäivä ja isänpäivä ärsyttävät minua vähäsen. Siis nimenomaan sillä tavalla, että olisi vain se yksi päivä vuodessa, jolloin tarvitsee muistaa äitiä tai isää. Kun minun mielestäni pitäisi muistaa muutenkin kuin vain yhtenä päivänä vuodessa. Ja esim. äitienpäivänä aika moni äiti taitaa itse laittaa ne kakut ja kahvit ja pitää huolen siitä, että talo on siisti... Tai sitten mies siivoaa merkkipäivän kunniaksi ja vie äidin ulos syömään ettei tämän tarvitse vaivautua laittamaan ruokaa ja siivota jälkiä. Ja se siivoaminenkin on sitten jotain ihmeellistä, näin niin kuin juhlapäivän kunniaksi. Hohhoijakkaa. Mutta siis noin niin kuin periaatteessa se, että jos äiti silloin äitienpäivänä saisi vaikka jonkun oikeasti erikoisen hemmottelun, esim. pääsisi kylpylään kunnolla hoidettavaksi tai muuta sellaista mikä ei ole perheessä kovin tavanomaista, semmoinen on ihan kivaa. ;)

[quote author="Vierailija" time="24.10.2005 klo 11:44"]

On tuo ketju jo niin pitkä, etten jaksa kaikkia lukea ja selainkin hidas, joten pätkäisen.

Jokainen juhlikoon joulua kotonaan kuten haluaa tai olkoon juhlimatta. Joulu kuuluu kuitenkin suomalaiseen kansanperinteeseen. Sitä voi juhlia kristillisin menoin ja perustein tai täysin pakanallisesti tai näitä yhdistellen.

Meillä odotetaan joulun odotusta ja etsitään tonttuja metsistä. Olisi kovin sääli, jos päiväkodissa ei suomalaista kansanperinnettä kunnioitettaisi ja joulu kiellettäisiin.

Lapseni saa joulun alla tonttupuvun, jota käytetään myös päiväkodissa, jos hän haluaa ja tonttu- ja muita joulujuttuja harrastetaan kotona ja joulu-/tonttu/pukkiuskoa vielä 3-vuotiaalla ruokitaan. Varmasti kertoilee näistä myös päiväkodissa. Pitäisikö hoitajien kieltää jutut? Olla osallistumatta lapseni joulunodotusiloon? Tyrmätä lapseni tonttukirja, jonka vie ehkä lelupäivänä päiväkotiin ja lukea vain muiden lasten kirjat?

Ymmärrän, ettei juhlien uskonnollista luonnetta korosteta koulussa tai päiväkodissa. Tosin ei mua haittaisi, vaikka juhlisivat kaikkien uskontojen juhlat. olisihan väriä elämässä ja tulisi näkemystä erilaisiin kulttuureihin jo pienenä. Tietenkään ketään ei pidä pakottaa erilaisiin rituaaleihin osallistumaan, mutta " sivusta seuraaminen" ei ketään tartuta, päinvastoin.

Tässäpä vuodatus " tiukkiksille" : juhlitaan vain kaikki juhlat! Erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin tutustuminen ei ketään tartuta. Eiköhän ne arvot kuitenkin kotoa opita.

[/quote]