Ajattelevatko nämä uusperheiden onnea lehdissä hehkuttavat

Pitäisikö uusperheen nöyristellä exälle ja muistuttaa kuinka ex on perhe, eivätkä he muut?

Jos uusperhe on onnellinen, niin miksi sitä ei saa sanoa? Olet todella kateellinen ja pikkusieluinen. Kerropa nyt mitenkä uusperhe voi kertoa onnestaan ilman että ex suuttuu? Onko sellaista? Pystytkö toivomaan uusperheille onnea?

Täällä taitaa olla näitä isin uusia naisia enemmänkin. Ei taida elämä olla uusperheessä sittenkään loppujen lopuksi pelkkää auvoa?

Kukahan tässä on pikkusieluinen?

Kerropa nyt mitenkä uusperhe voi kertoa onnestaan ilman että ex suuttuu?

Muun muassa olemaan millään tavalla vertailematta nykyistä tilannetta entiseen parisuhteeseen. Pikkusieluisen nyxän on varmasti tätä vaikea tajuta, kun on tarve päästä miehen exää näpäyttämään.

Pitäisikö uusperheen nöyristellä exälle ja muistuttaa kuinka ex on perhe, eivätkä he muut?

Jos uusperhe on onnellinen, niin miksi sitä ei saa sanoa? Olet todella kateellinen ja pikkusieluinen. Kerropa nyt mitenkä uusperhe voi kertoa onnestaan ilman että ex suuttuu? Onko sellaista? Pystytkö toivomaan uusperheille onnea?

Täällä taitaa olla näitä isin uusia naisia enemmänkin. Ei taida elämä olla uusperheessä sittenkään loppujen lopuksi pelkkää auvoa?

Kukahan tässä on pikkusieluinen?

äiti kun täällä pyörit...

Onneksi mun miehen exä on järjellä varustettu, eikä tuollainen pikkulapsi.

Minulla oli lapsi tavatessani nykyisen mieheni hänelleä ei ollut.

Lapseni isä ei ollutkaan valmis vastuuseen vaan muutti eri kaupunkiin ja sanoi, että ei halua ikinä nähdä lasta eikä minua.

Näin on ollutkin... pitäisikö minun ja lapseni kunnioittaa exääni ja emme saisi nauttia uusperheestämme? Lapsi oli 2 vuotta kun tapasin mieheni ja nyt meillä on 3 lasta yhteensä.

Pitäisikö uusperheen nöyristellä exälle ja muistuttaa kuinka ex on perhe, eivätkä he muut?

Jos uusperhe on onnellinen, niin miksi sitä ei saa sanoa? Olet todella kateellinen ja pikkusieluinen. Kerropa nyt mitenkä uusperhe voi kertoa onnestaan ilman että ex suuttuu? Onko sellaista? Pystytkö toivomaan uusperheille onnea?

Täällä taitaa olla näitä isin uusia naisia enemmänkin. Ei taida elämä olla uusperheessä sittenkään loppujen lopuksi pelkkää auvoa?

Kukahan tässä on pikkusieluinen?

että suurin trauma lapsille on se ero itsessään, ei se, että myöhemmin vanhempi on onnellinen löytäessään uuden puolison (kauhistus sentään, varmaan lapset kasvaa kieroon, kun vanhempi on onnellinen!) ja se, että heidän elämäänsä astuu uusi, rakastava henkilö (joka normaalitilanteessa ei vie äidin tai isän paikkaa). Ihan oikeastiko mun pitäisi lapsipuolteni läsnäollessa näyttää nyrpeää naamaa ihan vain periaatteesta? Ajattelen lasten etua enemmän kuin mieheni exän etua.

ja eikö pääasia ole se, että kaikki sen jäsenet on onnellisia. Tuntuu aika vanhanaikaiselta alkaa erittelemään kuka lapsi on kenenkin lapsi ja mistä liitosta. Ei joku exä ole mikään perheenjäsen. Mitä jos joku lapsi onkin adoptiolapsi ja toinen syntynyt nimettömän spermaluovutuksen tuloksena?

Oli kiva lukea tuo haastattelu. Kerrankin joku oli tyytyväinen elämäänsä eikä koko ajan valittanut jostain. Tuo exä on varmaan fiksu ihminen, ei pikkusieluinen ja omasta lapsestaan mustasukkainen surkimus, niinkuin jotkut täällä tuntuvat olevan. Varmaan eron jälkeen fiksuinta, mitä voi tehdä on get a life, niin ei tarvi olla omasta lapsestaan kateellinen.

ongelmia kuin ydinperheiden. Ainakin jos on uskomista noin 800 lapsen otantaa, jonka syksyllä kouluterveydenhoitajana vastuulleni sain. Siinä tulee juteltua kaikenlaista käyntien aikana ja suuri paha asia monelle koululaiselle on se perhe, johon he ovat joutuneet. Harva rakastaa äitipuolta ja tämän lapsia, hyvin moni pitää isän uutta perhettä karmeana.



Kun uusperheessä vanhemmat löytävät sen suuren rakkauden, menettää moni lapsi vanhempansa kokonaan.

Uusperhe rakennetaan AINA vanhan perheen raunioille. Älkää unohtako sitä.

Hienotunteisuutta peliin...

Taitaa ottaa sulle koville entisen miehesi uusi onni... Kyllä ne uudet suhteet aloitetaan puhtaalta pöydältä, eikä mistään ihmeen raunioista... Koita ny herätä tähän maailmaan.

ongelmia kuin ydinperheiden. Ainakin jos on uskomista noin 800 lapsen otantaa, jonka syksyllä kouluterveydenhoitajana vastuulleni sain. Siinä tulee juteltua kaikenlaista käyntien aikana ja suuri paha asia monelle koululaiselle on se perhe, johon he ovat joutuneet. Harva rakastaa äitipuolta ja tämän lapsia, hyvin moni pitää isän uutta perhettä karmeana.

Kun uusperheessä vanhemmat löytävät sen suuren rakkauden, menettää moni lapsi vanhempansa kokonaan.

vanhempia, jotka pahoinpitelevät, käyttävät hyväksi, ovat huumekoukussa ym. Ja onneksi on meidänlaisiakin uusperheitä, missä äitipuoli on tullut isän rinnalle huolehtimaan lapsesta, kun oma äiti keksittyy vain uuteen perheeseensä...

se psykomamma tulee kehiin, jonka mielestä aina "ensimmäiset" lapset on tärkeämpiä....



Mutta mitä ap:n kirjoitukseen tulee, niin en tajua sua. Mitä sitten? Jos mä olisin vuosia sitten eronnut miehestä ja kumpikin eläisi omaa elämäänsä, niin aivan sama, vaikka kuinka esittelisi lehdessä uutta onneaan ja meidän lapsia, jos on sovittu, että lapset saa lehtijutussa olla ylipäätään. Ja mulle on aivan sama, vaikka "se hirveä akka" siinä puhuisi lapsistammme kuin omistaan. Itse tiedän asioiden todellisen laidan ja hyvähän se on, jos äitipuoli tykkää.

Sen, että uusperheissä ollaan tyytyväisiä ja onnellisia ja lapset arkastavat kaikkia ympärillään olevia aikuisia (tämä tietysti on loistava tilanne lapsille, sille jätetylle ei ehkä muuten kuin lasten takia)

Ja se otoinen pointti on tämä :

Totta kai uusperheet voivat olla onnellisia

mutta halveksin äärettömästi eräitä julkkiksia, jotka ovat uuden naisen/miehen matkaan lähdettyään äänekkäästi julistaneet että "nyt tehdään niitä rakkauslapsia" tai kehuskelleet, miten hienoa on "elää viimeinkin intohimoisessa suhteessa". Tällaiset kommentit kertovat esittäjänsä sivistyksestä enemmän kuin tarpeeksi.

Kai sitä voisi olla edes vhän lojaali sille exälle, jos tämä nyt ei ole ihan 100 % psykoidiootti. Varsinkin, jos on itse jättänyt ja lähtenyt toisen mukaan.

Mulle tulee aina mieleen Lola ja sen kommentti uudesta miehestään jossain lööpissä: "vaihdoin tylsyyden villiin seksiin". Varmaan tosi kiva sen exän lukea joka paikasta olevansa tylsä ja epäseksikäs... Vaikka olisikin, en tiedä näistä henkilöistä sen enempää.

tuo alla oleva ihan ajatuksella.

ongelmia kuin ydinperheiden. Ainakin jos on uskomista noin 800 lapsen otantaa, jonka syksyllä kouluterveydenhoitajana vastuulleni sain. Siinä tulee juteltua kaikenlaista käyntien aikana ja suuri paha asia monelle koululaiselle on se perhe, johon he ovat joutuneet. Harva rakastaa äitipuolta ja tämän lapsia, hyvin moni pitää isän uutta perhettä karmeana. Kun uusperheessä vanhemmat löytävät sen suuren rakkauden, menettää moni lapsi vanhempansa kokonaan.

vanhempia, jotka pahoinpitelevät, käyttävät hyväksi, ovat huumekoukussa ym. Ja onneksi on meidänlaisiakin uusperheitä, missä äitipuoli on tullut isän rinnalle huolehtimaan lapsesta, kun oma äiti keksittyy vain uuteen perheeseensä...

Nämä asiat ovat sellaisia että valtaosa aikuisistakin kipuilee niitä VUOSIA ellei koko loppuelämän. Miettikää miltä ne tuntuvat lapsesta.

"Uusi rakastava aikuinen" - kuka lapsi haluaa sellaisen? Orpo?

ihan loppuun saakka. Ymmärrän täysin ap:n pointin. Kysymys on mielestäni vain ja ainoastaan biologisen isän mitätöinnistä. Miksi pitää antaa ymmärtää jotain, joka ei pidä paikkansa. Eihän mitään tarvitse erikseen alleviivata tai painottaa...asiat voi ilmaista ihan siististi ja yksinkertaisesti...todeta faktat.

lapsen biologinen äiti? Eli äiti jätti lapsen isälle lapsen ollessa 1,5v, ei tavannut lasta alkuun 3kk ollenkaan. Perusti aika pian uuden perheen. Lapsen koulun juhlissa on käynyt tasan kerran (lapsi 17v), vanhempainilloissa ym ei ole käynyt koskaan. Lomat viettää nykyisen perheen kanssa, elatusmaksuja ei maksa, vaikka on hyväpalkkaisessa työssä (ja mies ei jaksa näistä edes tapella).



Is perusti uusperheen kun lapsi oli 4v, äitipuoli siis käytännössä hoitaa isän kanssa kaikki lapsen asiat.



Mikä kohta tässä tekee uusperheen kamalaksi? Lapsi voi kaivata äitiään, mutta ainakaan se ei ole uusperheen syytä, vaan ihan äidin omista valinnoista riippuva asia.

siinä mielessä, että usein uuteen suhteeseen vaikuttavat kuitenkin ihmisen selvittämättömät asiat. Voi olla, että vanha suhde on käsitelty ja "unohdettu", mutta usein suhteesta toipumiselle ei anneta tarpeeksi aikaa, vaan kiireellä perustetaan uusi perhe.

Eikähän ihmisen menneisyys mihinkään katoa. Kaikilla meillä on menneisyyden kokemukset joko voimavarana tai kuluttavana tekijänä.

Mihin ihmeen raunioille? Hahahah Uusperhe rakennetaan AINA vanhan perheen raunioille. Älkää unohtako sitä.

Hienotunteisuutta peliin...

Taitaa ottaa sulle koville entisen miehesi uusi onni... Kyllä ne uudet suhteet aloitetaan puhtaalta pöydältä, eikä mistään ihmeen raunioista... Koita ny herätä tähän maailmaan.

Vanhan perheen raunioille... my ass.



Mun exä hakkasi ja pahoinpiteli mua henkisesti vuosikausia ja lopulta jätti toisen naisen takia petettyään mua ensin kuukausikaupalla. Tosi hieno perhe.



Kun sitten pari vuotta erosta löysin nykyisen mieheni ja huomasin, että perhe-elämä voi oikeasti olla tasapainoista ja onnellista, olisin taatusti kertonut sen koko maailmalle, jos joku olisi tullut kysymään.



"Vanhassa" perheessä on aina jotain vialla, muuten siitä ei olisi tullut entistä. Älkää unohtanko tätä.

On kuitenkin tosiasia, että lapsella on yhä se biologinen isä tai äiti, jota hän todennäköisesti rakastaa, kaipaa tai kunnioittaa, ja se olisi hyvä ottaa huomioon, kun asioista puhutaan - etenkin lehdissä. On olemassa se ex ja hänen nykyinen perheensä ja sukulaisensa.



Ei tarvitse esimerkiksi korostaa sitä, kuinka nyt vihdoin kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen olen onnellinen.. tai onpa ihanaa, kun ensimmäistä kertaa saan kokea, miltä tuntuu aito rakkaus.. tms.



Jos ex on ollut vaikkapa alkoholisti tai pahoinpitelijä, miltä tuntuu lapsesta, kun kaikki hänen kaverinsa saavat tietää siitä?



Voi uusperheen elämästä kertoa myös siihen tyyliin, että olemme saaneet tämän uusperheen elämän sujumaan mukavasti ja olemme onnellisia - ilman että siinä korostetaan sitä, kuinka vaikeaa ja kamalaa ennen oli.

valoisimmaltakaan tässä tilanteessa näytä.

Mutta ehkä "uusi" äiti on paikannut oman äidin jättämää kuoppaa... Haluaisiko tämä 17-vuotias lukea lehdestä kuinka ihana "uusi" perhe hänen biologisella äidillään on?

Tai haluaisiko hän että biologinen isä hehkuttaisi lehdessä kuinka "viimein löysi elämänsä naisen!" . tuskin.

lapsen biologinen äiti? Eli äiti jätti lapsen isälle lapsen ollessa 1,5v, ei tavannut lasta alkuun 3kk ollenkaan. Perusti aika pian uuden perheen. Lapsen koulun juhlissa on käynyt tasan kerran (lapsi 17v), vanhempainilloissa ym ei ole käynyt koskaan. Lomat viettää nykyisen perheen kanssa, elatusmaksuja ei maksa, vaikka on hyväpalkkaisessa työssä (ja mies ei jaksa näistä edes tapella). Is perusti uusperheen kun lapsi oli 4v, äitipuoli siis käytännössä hoitaa isän kanssa kaikki lapsen asiat. Mikä kohta tässä tekee uusperheen kamalaksi? Lapsi voi kaivata äitiään, mutta ainakaan se ei ole uusperheen syytä, vaan ihan äidin omista valinnoista riippuva asia.

valoisimmaltakaan tässä tilanteessa näytä.

Mutta ehkä "uusi" äiti on paikannut oman äidin jättämää kuoppaa... Haluaisiko tämä 17-vuotias lukea lehdestä kuinka ihana "uusi" perhe hänen biologisella äidillään on?

Tai haluaisiko hän että biologinen isä hehkuttaisi lehdessä kuinka "viimein löysi elämänsä naisen!" . tuskin.

lapsen biologinen äiti? Eli äiti jätti lapsen isälle lapsen ollessa 1,5v, ei tavannut lasta alkuun 3kk ollenkaan. Perusti aika pian uuden perheen. Lapsen koulun juhlissa on käynyt tasan kerran (lapsi 17v), vanhempainilloissa ym ei ole käynyt koskaan. Lomat viettää nykyisen perheen kanssa, elatusmaksuja ei maksa, vaikka on hyväpalkkaisessa työssä (ja mies ei jaksa näistä edes tapella). Is perusti uusperheen kun lapsi oli 4v, äitipuoli siis käytännössä hoitaa isän kanssa kaikki lapsen asiat. Mikä kohta tässä tekee uusperheen kamalaksi? Lapsi voi kaivata äitiään, mutta ainakaan se ei ole uusperheen syytä, vaan ihan äidin omista valinnoista riippuva asia.

mainosti kuinka yhdistää vaativan työn ja kolmen lapsen perheen. Paitsi että näkee sitä kolmatta pari kertaa vuodessa...

mutta päätellen täällä olevista kommenteista, minua suututtaa. Ei kai joku tosissaan hehkuta perhettään lehdessä ja valehtele olevansa jonkun toisen lapsen isä? Itselläni on lapsia edellisestä liitosta eikä tulisi mieleenikään riistää heiltä ISÄÄ sillä senhän tuo äiti tekee, sivuuttaa täysin sen että lapsella on oikeakin isä.



Ihanaa jos perhe-elämä sujuu uusperheessä, meilläkin sujuu. Mieheni on loistava isä (meillä on yksi yhteinen lapsi), mutta ei hänelle tulisi mieleenkään esittää muitten lasteni isää kenellekään. Häntä kutsutaan etunimellä ja hän on erittäin rakas lapsilleni ja kuuluu perheeseemme. Lapset näkevät omaa isäänsä harvoin ja niinpä mieheni on se tärkein miehen malli lapsilleni. Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia perheessämme, tästä olemme alun pitäen olleet todella tarkkoja.



Lapsella voi oikeasti olla vain yksi isä ja äiti, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Surettaa sen lapsen oikean isän puolesta :-(. Sietäisi hävetä se äiti. Mitähän lapsi myöhemmin ajattelee kun lukee sitä juttua? Eihän toi ole mun isä, häh? Äiti miksi valehtelit?