Ajattelevatko nämä uusperheiden onnea lehdissä hehkuttavat
koskaan sitä lasten toista vanhempaa, josta ei jutussa mainita mitään (Nora Vilva, Meidän Perhe)?
Miltä tuntuu esikoisen biologisesta isästä, kun jutussa annetaan ymmärtää että naisen uusi mies on molempien lasten isä, ja perheonnea hehkutetaan?
Samaa näkee aina näissä uusperhejutuissa. Minusta jotenkin vastenmielistä. Itse ainakin saisin raivarin, jos mieheni uusi puoliso poseeraisi lehden kannessa minun lasteni kanssa mairea hymy naamallaan, ja hehkuttaisi perheen onnea.
Uusperhe rakennetaan AINA vanhan perheen raunioille. Älkää unohtako sitä.
Hienotunteisuutta peliin...
Kommentit (85)
lapsi tai aikuinen, että joku on onnellisempi kuin koskaan, niin sitten täytyy olla kestämättä. Se on vaan niin.
Vaikka olen aikuinen nainen ja omia lapsiakin on, tuntuisi pahalle jos oma äitini hehkuttaisi uuden miehen ja lasten tekevän hänet onnellisemmaksi kuin koskaan ennen. Miettisin mikä minussa on vikana kun äiti on vasta nyt uusien lasten myötä oikeasti onnellinen.
Ja ei se miehesi lapsi ole sinun, ei koskaan, siitä huolimatta mitä mieltä itse asiasta olet.
Miten sitten tapahtuu näille "miehen lapsille" , jos he ovat tulleet uuteen perheeseen,saaneet uuden äidin, ja sitten taas erotaan??
Mietittekö koskaan heidän kohtaloaan?
Koska onhan se totta että myös uusperheet eroavat!
Huomioiko kukaan sitä, ettei ne biologiset vanhemmat välttämättä pidä yhteyttä lapsiinsa? Kyllä minusta silloin lapselle on perempi uusperhe kuin ei perhettä lainkaan. Minun tyttären isä hävisi kuvioista jo raskausaikana, tytär ei ole ikinä isänsä kanssa asunut, tapaa isäänsä noin 3 kertaa vuodessa, eikä isä koskaan soita jne. Nyt tytär on kohta seitsemän, hänellä on pikkusisko jota rakastaa ja isäpuoli, joka rakastaa häntä kuin omaa lastaan. Kyllä minusta lapselle on parempi näin kuin yh äiti, eikä ollekaan sisaruksia, eikä isäpuolta. Niin että ei se aina ole niin mustavalkoista, että uusperhe olis huono asia ja sillä sipuli.
mieheni kuoli jo vuosia sitten ja minulla on uusi mies, jonka kanssa yhteisiä lapsia. En ymmärrä, miten lapseni tästä kärsivät, että heillä on uusi isä. Miten joku voi ajatella, että olisivat onnellisempia ilman uutta miestäni.
Ja ei se miehesi lapsi ole sinun, ei koskaan, siitä huolimatta mitä mieltä itse asiasta olet.
Miten sitten tapahtuu näille "miehen lapsille" , jos he ovat tulleet uuteen perheeseen,saaneet uuden äidin, ja sitten taas erotaan??
Mietittekö koskaan heidän kohtaloaan?
Koska onhan se totta että myös uusperheet eroavat!
kotiini, vaikka mieheni kanssa päätyisimme eroon.Onhan hän myös sisarus meidän yhteisille lapsille.
t.se lähi-äitipuoli
Sen verran noista lehtijutuista, että ei se hääviä ole niille exälapsille, jos isukki tai äiti hehkuttelee uuden vauvan tuloa "nyt me ollaan kokonainen perhe, koskaan ole tuntunut tältä" jne...
Onks jokuu taas hehkuttanu jossain, et "olen uuden lapsen myötä onnellisempi kuin koskaan"!? Aina joskus on tällästen totaaliuutisten vyöry! Nytkö se on taas alkanu!?
Huomioiko kukaan sitä, ettei ne biologiset vanhemmat välttämättä pidä yhteyttä lapsiinsa? Kyllä minusta silloin lapselle on perempi uusperhe kuin ei perhettä lainkaan. Minun tyttären isä hävisi kuvioista jo raskausaikana, tytär ei ole ikinä isänsä kanssa asunut, tapaa isäänsä noin 3 kertaa vuodessa, eikä isä koskaan soita jne. Nyt tytär on kohta seitsemän, hänellä on pikkusisko jota rakastaa ja isäpuoli, joka rakastaa häntä kuin omaa lastaan. Kyllä minusta lapselle on parempi näin kuin yh äiti, eikä ollekaan sisaruksia, eikä isäpuolta. Niin että ei se aina ole niin mustavalkoista, että uusperhe olis huono asia ja sillä sipuli.
että miten sitä onnea hehkutetaan lehdissä ym. Onnellinen saa olla, sitä ei kukaan kiellä, mutta on hiukan mietittävä kuinka sen onnensa tuo esiin. Sillä uusperheen lapsella on takuulla vielä parempi olla, jos hänen biologista vanhempaansa ei vähätellä tai mollata lapselle tai julkisesti lehdissä. Oli se lapsi miten paljon tai vähän tekemisissä tämän vanhempansa kanssa. Lapsi kun on kuitenkin tämän haukutun tai vähätellyn vanhemman lapsi ja voi ajatella että hän on myös siten huonompi. Hänessäkin täytyy olla vikaa kun kerran isässä/äidissä on.
Sitä tässä nyt kritisoitiin, että asiat voi sanoa monella tavalla, huonosti tai hyvin.
Ja ei se miehesi lapsi ole sinun, ei koskaan, siitä huolimatta mitä mieltä itse asiasta olet.
Miten sitten tapahtuu näille "miehen lapsille" , jos he ovat tulleet uuteen perheeseen,saaneet uuden äidin, ja sitten taas erotaan??
Mietittekö koskaan heidän kohtaloaan?
Koska onhan se totta että myös uusperheet eroavat!
koskaan muuten omaa kohtaloanne, jos vaikka puolisonne kuolee tai haluaa teistä eron?
Kannattaa joskus ehkä ensin miettiä itseään tuon toisen, vieraan ihmisen, asemaan, ennenkuin antaa tuomioita toisten elämistä.
onko lapsia ja sitten siihen on laitettava myös lasten syntymävuodet. Niin ei kait siihen voi valehdella, että ei oo. Eli on vähän kuin pakko mainita lapset työhakemuksessa :D
Meillä ollu uusperhe jo 16 vuotta. Vanhimmilla pojilla on oma isä, mutta nykyinen mieheni on myös rinnastettavissa isäksi, koska hoitaa paljon poikien asioita ja maksaa heidän kulujaan jne.
Mieheni on aina laskenut myös nämä pojat omaan perheeseen ja nykyäänkin aina sanoo, että hänellä on neljä lasta. Vaikka kaksi ei ole hänen ns. omiaan, mutta asuvat samaa taloutta. Tosin nämä vanhimmat lennähtää kohta jo omilleen.
Myös mieheni äiti on ollut aina mummo kaikille lapsilleni. Yhtään ei olla eroteltu.
Huomioiko kukaan sitä, ettei ne biologiset vanhemmat välttämättä pidä yhteyttä lapsiinsa? Kyllä minusta silloin lapselle on perempi uusperhe kuin ei perhettä lainkaan. Minun tyttären isä hävisi kuvioista jo raskausaikana, tytär ei ole ikinä isänsä kanssa asunut, tapaa isäänsä noin 3 kertaa vuodessa, eikä isä koskaan soita jne. Nyt tytär on kohta seitsemän, hänellä on pikkusisko jota rakastaa ja isäpuoli, joka rakastaa häntä kuin omaa lastaan. Kyllä minusta lapselle on parempi näin kuin yh äiti, eikä ollekaan sisaruksia, eikä isäpuolta. Niin että ei se aina ole niin mustavalkoista, että uusperhe olis huono asia ja sillä sipuli.
että miten sitä onnea hehkutetaan lehdissä ym. Onnellinen saa olla, sitä ei kukaan kiellä, mutta on hiukan mietittävä kuinka sen onnensa tuo esiin. Sillä uusperheen lapsella on takuulla vielä parempi olla, jos hänen biologista vanhempaansa ei vähätellä tai mollata lapselle tai julkisesti lehdissä. Oli se lapsi miten paljon tai vähän tekemisissä tämän vanhempansa kanssa. Lapsi kun on kuitenkin tämän haukutun tai vähätellyn vanhemman lapsi ja voi ajatella että hän on myös siten huonompi. Hänessäkin täytyy olla vikaa kun kerran isässä/äidissä on.
Sitä tässä nyt kritisoitiin, että asiat voi sanoa monella tavalla, huonosti tai hyvin.
on julkisesti mollattu jonkun exää?
Tuskin missään, koska siitä voi tulla kunnianloukkaussyyte. Ihan vaan tiedoksenne.
Siksi lakinaisena suosittelisin, että jos esiinnytte jossain mediassa omalla nimellänne, ette mielummin mainitse exästänne sanaakaan tai esim. repostele hankalalla erolla, vaikka joku kysyisi. Myös hirviömäisillä exillä on oikeus omaan yksityisyyteen, ihan kuten kaikilla muillakin.
kummallakin on uusi perhe? Miksi siitä omasta perheestä ei saisi olla onnellinen?
on onnellinen, että uusi mieheni on lapselle tärkeä ja selkeästi rakastavat toisiaan. On itse näin sanonut. Ei kukaan silti kuvittele hänen olevan lapsen isä.
Itse olin pitkään yh, ennen uutta suhdetta. Olin päässyt edellisestä suhteesta täysin yli.
Ja mies oli vain seurustellut, ei lapsia.
Tunnen myös perheitä missä erottu ystävinä, ja uudet kumppanit ovat osa suurta perhettä. Hyvä asia lastenkin kannalta.
Sitä ei silti tarvitse julkisuudessa hehkuttaa.
Ja se uusperhe ei koskaan ole täysin "oma" perheesi, vaan ne lapset ovat puoliksi sen exän.
oli jo nostettu vanhemman asemaan tytön oman isän tilalle.
Ja mun käy kyllä eniten sääliksi lapsia näissä uusiperhekuvioissa kun uuden kumppanin löytäneet hehkuttavat uutta onneaan, esim. Jani Sievinen. Miettikähän se hetkeäkään miltä sen lapsista tuntui nähdä niitä juttuja ja lausuntoja joka puolella lehdissä ja lööpeissä ja netissä.
kummallakin on uusi perhe? Miksi siitä omasta perheestä ei saisi olla onnellinen?
Sen te aikuiset uuden rakkautenne huumassa unohdatte. Lasten tarpeet.
Sitä ei silti tarvitse julkisuudessa hehkuttaa.
Ja se uusperhe ei koskaan ole täysin "oma" perheesi, vaan ne lapset ovat puoliksi sen exän.
kun kerran asuukin meillä. Kun multa kysytään, että montako lasta teillä on, niin vastan että 3, joista 2 siis meidän yhteisiä. Ja totta kai kerron avoimesi olevani onnellinen tästä perheestä. Ihmeellistä kitinää.
esittää olevansa onnellisempi kuin onkaan ja onnistuneempi kuin onkaan. Ne samat ongelmat kumpuavat esiin kuin edellisessäkin liitossa, ellei niitä ole käsitelty.