Aloin itkeä
eilen Stockalla kun näin niin ihanan laukun. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja olo oli taivaallinen.
Vähän kyllä hävettää että aikuiselle naiselle tulee vedet silmiin käsilaukun takia.
Tänään aion käydä ostamassa tuon laukun vaikka maksaa satoja euroja, enpä osta sitten moneen kk mitään vaatetta itselleni.
Oletteko koskaan kokeneet vastaavaa, että joku juttu on vaan niin ihana että henki salpautuu?
Kommentit (64)
Michael Kors beige nahkalaukku, niin ihana että nyt olen kokopäivän vaan tuijotellut sen kuvaa netistä.
Mieheni sanoo (onneksi pilke silmäkulmassa) että olen kaheli materialisti.
Mulle iski just nyt semmonen tunne, kun sanoit, että mikä laukku!!!!!!!! =D
Voi hitto mä oon KATEELLINEN =D Esittelet sitä kyllä sitten kaikille. Minäki haluan! =D
kerron kantsiiko ennemminkin hengittää vaan paperipussiin... :)
http://www.michaelkors.com/store/catalog/prod.jhtml?itemId=prod9280008&…
Tässä. Hitto tää on ihana.
Mutta minä olenkin se homssuäiti, jonka sukkahousuista silmät juoksevat ja jonka käsilaukku on täynnä vanhoja kuitteja ja puoliksi sulaneita pastilleja. Tukka putkella vaan mennään karmeissa rytkyissä, aina myöhässä, aina hosumalla ja kiireellä... Ei siihen kuvaan sovi satoja euroja maksanut käsilaukku.
Itsekin herkistyn helposti, mutta en tavaroista vaan esim. vauvojen syntymästä. Vauva-lehden juttuja lukiessa itken aina, kun pieni vauva on syntynyt tai kerrotaan pikkuvauva-ajasta. Joskus olisi ihan mukavaakin itkeä välillä vaikka laukusta!
Itkuunnasti kauniista musiikista, esim. jos joku soittaa viulua taidokkaasti. Hyvä ruoka voi myös saada erityisesti innostumaan, muttei niin että itku tulis...! kyllä kauniit esineetkin ovat vaikuttavia, muttei aiheuta liikutusta minulle.
Upea maisema voi myös liikuttaa, muttei herätä tunteita niinkuin musiikki.
Mutta minä olenkin se homssuäiti, jonka sukkahousuista silmät juoksevat ja jonka käsilaukku on täynnä vanhoja kuitteja ja puoliksi sulaneita pastilleja. Tukka putkella vaan mennään karmeissa rytkyissä, aina myöhässä, aina hosumalla ja kiireellä... Ei siihen kuvaan sovi satoja euroja maksanut käsilaukku. Itsekin herkistyn helposti, mutta en tavaroista vaan esim. vauvojen syntymästä. Vauva-lehden juttuja lukiessa itken aina, kun pieni vauva on syntynyt tai kerrotaan pikkuvauva-ajasta. Joskus olisi ihan mukavaakin itkeä välillä vaikka laukusta!
Joo no normaalimpaahan tuo on et herkistyy vauvoista jne. Kyllä mäkin sellaisesta herkistyn. Mä varmaan olen oikeasti jotenkin ihan supermaterialisti ku saan ihan tajuttomat kicksit kauniista tavaroista.
itkisin surusta jos saisin ton. Ruman värinen ja toi ketju... voi bling
itkisin surusta jos saisin ton. Ruman värinen ja toi ketju... voi bling
Arvasin et joku jolla on paska maku tulee vittuilemaan tänne mutta aivan yhden tekevää :D
/AP
näköinen käsilaukku. Mikä siinä on sellaista, mikä salpaa hengen? Väri? Ketju?
Ei sovi ap sun nuorekkaaseen ulkomuotoon.
Toisaalta tuo on olen pomon pikku sihteerikkö -laukku. Ei sovi sulle, olet fiksu aikuinen nainen.
Väriltään jotain tissimaitokakan ja pottusosekakan välimuoto. Jos olet äiti, et halua tuota mielleyhtymää.
Joko kuivasit kyyneleesi?
Ai joo; tuo kullanvärinen vitjaketju näyttää joltain, jonka voi saada jättikokoisesta yllätysmunasta. Nyt se paperipussi ja pari syvää hengitystä.
näköinen käsilaukku. Mikä siinä on sellaista, mikä salpaa hengen? Väri? Ketju?
..ole edes mitenkään ihmeellinen, mutta JOTAIN siinä on. Istui täydellisesti käsivarrelle (hahah) ja se vaan näytti ihan mahtavalta ja ja ja.. Mä vaan ihan kympillä lämpesin.
Mutta minä olenkin se homssuäiti, jonka sukkahousuista silmät juoksevat ja jonka käsilaukku on täynnä vanhoja kuitteja ja puoliksi sulaneita pastilleja. Tukka putkella vaan mennään karmeissa rytkyissä, aina myöhässä, aina hosumalla ja kiireellä... Ei siihen kuvaan sovi satoja euroja maksanut käsilaukku.
Itsekin herkistyn helposti, mutta en tavaroista vaan esim. vauvojen syntymästä. Vauva-lehden juttuja lukiessa itken aina, kun pieni vauva on syntynyt tai kerrotaan pikkuvauva-ajasta. Joskus olisi ihan mukavaakin itkeä välillä vaikka laukusta!
joku pikkueläin mussa sillon tällön asuu XD kauniisti tehdyistä esineistä menee samalla lailla sekasin, varsinki laukuista =D
AP tuo on just samanlainen laukku mihin oon ihastunu! LUCKY YOU!!!
Älä kuuntele muita kun ne ei tajua koko juttua =D
Mä oon ihan kympillä messissä... muita kuitenkin salaa haluttas jotain tollasta ;)
sua ap! :D Ei mulle kyllä itku ole koskaan tullut, mutta joo, joskus joku tavara, vaate, esine, laukku saattaa kyllä "puhutella" mua. Niin että se olis vaan pakko saada, ja vaikka järki väittää vastaan, niin sitä vaan pyörittelee mielessään tuhat äänekkäämpää syytä, miksi se olisi "perusteltua" hankkia. Ostelen aika harvoin mitään uutta (ekoisti!) ja nuokin mieliteot pyrin unohtamaan niin, että mietin yön yli kotona tarvitsenko sitä tosiaan. Ja tadaa, usein seuraavana päivänä se on menettänyt hohtonsa! :)
Laukku oli kyllä ihan kiva, mutta en jaa kyyneleitäsi sen suhteen... :)
Mutta minä olenkin se homssuäiti, jonka sukkahousuista silmät juoksevat ja jonka käsilaukku on täynnä vanhoja kuitteja ja puoliksi sulaneita pastilleja. Tukka putkella vaan mennään karmeissa rytkyissä, aina myöhässä, aina hosumalla ja kiireellä... Ei siihen kuvaan sovi satoja euroja maksanut käsilaukku. Itsekin herkistyn helposti, mutta en tavaroista vaan esim. vauvojen syntymästä. Vauva-lehden juttuja lukiessa itken aina, kun pieni vauva on syntynyt tai kerrotaan pikkuvauva-ajasta. Joskus olisi ihan mukavaakin itkeä välillä vaikka laukusta!
joku pikkueläin mussa sillon tällön asuu XD kauniisti tehdyistä esineistä menee samalla lailla sekasin, varsinki laukuista =D AP tuo on just samanlainen laukku mihin oon ihastunu! LUCKY YOU!!!
GRRREAT :) Mä en oo ainoa! Laukut on ihania ja muutenki ku surffailin Michael Korsin kotisivuilla ni waudewau mitä vaatteita ja kenkiä sillä on!
Joku sanoi et sihteerikkölaukku mut mä oon oikeasti sihteeri ni eikö se kävis sitten mulle ;)
Mutta minä olenkin se homssuäiti, jonka sukkahousuista silmät juoksevat ja jonka käsilaukku on täynnä vanhoja kuitteja ja puoliksi sulaneita pastilleja. Tukka putkella vaan mennään karmeissa rytkyissä, aina myöhässä, aina hosumalla ja kiireellä... Ei siihen kuvaan sovi satoja euroja maksanut käsilaukku. Itsekin herkistyn helposti, mutta en tavaroista vaan esim. vauvojen syntymästä. Vauva-lehden juttuja lukiessa itken aina, kun pieni vauva on syntynyt tai kerrotaan pikkuvauva-ajasta. Joskus olisi ihan mukavaakin itkeä välillä vaikka laukusta!
olet sukulaissieluni! Minun tekonahkaisesta ("yön Timolta" ostettu rannalla turistikohteesta) 10 e veskassani on lisäksi joskus keksejä muruina tai retkibanaani joka on niin musta että muistuttaa (sen jolta laukun ostin) taikasauvaa!
sua ap! :D Ei mulle kyllä itku ole koskaan tullut, mutta joo, joskus joku tavara, vaate, esine, laukku saattaa kyllä "puhutella" mua. Niin että se olis vaan pakko saada, ja vaikka järki väittää vastaan, niin sitä vaan pyörittelee mielessään tuhat äänekkäämpää syytä, miksi se olisi "perusteltua" hankkia. Ostelen aika harvoin mitään uutta (ekoisti!) ja nuokin mieliteot pyrin unohtamaan niin, että mietin yön yli kotona tarvitsenko sitä tosiaan. Ja tadaa, usein seuraavana päivänä se on menettänyt hohtonsa! :) Laukku oli kyllä ihan kiva, mutta en jaa kyyneleitäsi sen suhteen... :)
Joo siis tottahan se on että ei se hohto välttämättä kestä loputtomiin mutta poikkeuksiakin voi olla. Ostin 5 vuotta sitten DKNY:n laukun joka edelleen saa hymyn kasvoille et miten voikin olla noin ihana laukku. Toinen mikä vuosien jälkeen saa mut hymyilemään on niinkin huvittava asia kuin Sebagon toppaliivi jonka väri on vaan aivan täydellinen.
Eniten tavaroista liikuttaa laukut.
/AP
jos joku ei tykkää tuosta laukusta? Eikös tuo nyt makuasia ole. Itse tykkään ennemmin mustasta, kaikki mun laukut on mustia. Enkä myöskään tykkää kettinkihörhelöistä, mut jos joku tykkää niin entä sitten? Eipä tuo mun maailmaa kaada.
beige nahkalaukku, niin ihana että nyt olen kokopäivän vaan tuijotellut sen kuvaa netistä.
Mieheni sanoo (onneksi pilke silmäkulmassa) että olen kaheli materialisti.