Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahoitan oikeasti mieleni Kotiäidit töihin -keskustelusta.
07.03.2011 |
Kirjoitan, vaikkei kukaan tätä kommentoida jaksaisikaan.
On oikeasti tosi ahdistunut olo siitä, mitä kotiäidin työelämäarvosta saa lukea. Minulla ainakin oli oikeita haaveita päästä työelämään, saada vakituinen työpaikka, kehittyä alani osaajaksi ja jopa yhteiskunnallista idealismia oli havaittavissa. Yliopistotutkinto on, kuudessa vuodessa tehty, ja opintoviikkoja on huhkittu reilusti minimiä enemmän.
Työkokemusta on hankittu pätkätöillä, pienipalkkaisilla harjoitteluilla, vapaahetoistöillä, you name it. Joka paikkaan mennessä on koreiltu paikan hyvällä työllistävyydellä ja korostettu pätkätyön tai harjoittelun positiivista merkistystä uutta väkeä rekrytoitaessa. Tilapäistyön loputtua on pahoiteltu, miten just nyt onkin vähän palkkausmahdollisuudet pistetty jäihin, sori vaan. Muuten oltaisiin tietty katseltu työsopimukselle jatkoa.
5 vuotta näissä merkeissä kiersin Suomea ja työelämää. Samaan aikaan yhteiskunnan taholta möyryttiin syntyvyyden laskusta ja osoiteltiin sormella nuoria korkeastikoulutettuja naisia. Silloin lapsettomuuden syyksi sanottiin korkean elintason vaade ja halu mukavaan elämään. Ei lapsi tarvitse omistusasuntoa, vakituista työpaikkaa ja säästötiliä, sanottiin.
Näissä tunnelmissa tein lapsen. Sanotaan se nyt ihan noin, että tehtiin lapsi kun töitä ei ollut. Lapsen tekeminen kesti muuten vähemmän aikaan kuin yhdenkään työmahdollisuuden järjestyminen. Tuntui, että nyt hetken saa hengähtää ammottavien cv-aukkojen pelosta, vanhempainvapaan kylkeen kun menisi pari kuukautta työttömyyttä.
Vanhempainvapaan aikana päättynyt määräaikaisuuttani ei ollut tarve uusia. Näin ollen olen työttömänä kotiäidiksi jäävä kansanvihollinen. Kerroin muuten työnantajalle raskaudestani kolmannella raskauskuulla. Jotta heillä olisi työpaikassa helpompaa järjestellä työntekoa. Olivathan he kuitenkin olleet kivoja minulle, että palkkasivat edes vähäksi aikaa. Sain ihan palkkaakin ja jouluruokailun.
Asutaan mieheni työn takia paikkakunnalla, josta alani töitä näyttää saavan vain suhteilla. Niitä minulla ei ole. On ollut vain tämä naivi usko, että omalla reippaalla ja nöyrällä aloittelijan asenteella saa mahdollisuuden. Nyt kun sekin on mennyt, on enää jäljellä tämä syyllisyys omasta ja kansantaloudellisesta köyhyydestä.
Sanoisiko joku, missä kohtaa elämäni lähti väärille raiteille?
Kommentit (21)
alalle olet kouluttautunut? Itse en tule enää saamaan töitä koska olen jäänyt jälkeen totaalisesti omasta alastani kotiäitvuosinani enkä jaksa enää samaa kouluttautumisrumbaa uudestaan.
Aion kyllä hakea töitä, mutta jotakin muuta, tuskin kummoisemmalla palkalla. Mun omatkin arvoni ovat muuttuneet, arvostan nyt enemmän vapaata kuin rahaa. Joten mulle tulee riittämään osapäivätyö vallan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan tämän yhteiskunnan ahneessa markkinataloudessa, jossa pientä ihmistä kyykytetään. Teit niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Jos itsesi uhraat, niin siitä ei koskaan kiitosta tule. Korkeintaan potkut persauksiin, kuten äidilleni pitkän työuran jälkeen eläkeiän kynnyksellä kävi.
Keplottelulla ja hyvä veli- suhteilla pärjää, kuten oletkin jo huomannut. reiluutta ei enää nykypäivänä ole missään ja hyvän tekeväisyys on tyhmyyttä. Ikävää ja turhaa, en ihmettele että niin monet ihmiset valitsevat nykyään itsemurhan. Kaiken maailman nallewahlroosit rulettaa ja nauraa paskaset naurut pienille ihmisille!
Elämämme lähti varmaan väärille urille opiskelupaikan valinnassa :(
Sanoisiko joku, missä kohtaa elämäni lähti väärille raiteille?
alalle olet kouluttautunut? Itse en tule enää saamaan töitä koska olen jäänyt jälkeen totaalisesti omasta alastani kotiäitvuosinani enkä jaksa enää samaa kouluttautumisrumbaa uudestaan.
Aion kyllä hakea töitä, mutta jotakin muuta, tuskin kummoisemmalla palkalla. Mun omatkin arvoni ovat muuttuneet, arvostan nyt enemmän vapaata kuin rahaa. Joten mulle tulee riittämään osapäivätyö vallan hyvin.
Koulutusvalintani on todellakin väärä. Sen päätyönantaja on valtion ja kuntien hallinto. Kyllä opiskeluaikana loikkasi edustajaa kehumassa, miten eläköityminen avaa virkoja ja töitä. Että valtio on hyvä työnantaja.
Mä olen opiskellut hallinto- ja valtiotieteitä, siis valmistunutkin ihan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vikana lienee joko ammattisi tai paikkakuntasi tai molemmat. Jos joustat näistä jommasta kummasta tai molemmista saat varmasti töitä!
Lienet kuitenkin vielä aika nuori; ehdit vielä varmasti tehdä tarpeeksi töitä tulevaisuudessa, menneisyyttä on turha murehtia.
Opiskelin ahkerasti, harrastukset tukivat opintoja, tein harjoitteluja ulkomailla ym. Tein kaiken "oikein". Valmistumisen jälkeen piti olla töitä firmalle jolle tein päättötyön. Niitä ei sit löytynytkään koska eivät saaneet projektirahoitusta. No, mä tein projektisuunnitelman sitten itse, etsin rahoituslähteet ja "myin" sen firmalle, jonne pääsin projektin ajaksi. Tein sitten toisen, puoli-ilmaisena harjoittelijana, koska muutakana ei ollut, ja pääsin siihen sitten töihin palkallisena. Ja näin edespäin. Olin ihan pidetty (toinhan siis talolle aika lailla rahaa, enkä mitään kuluja tai muuta vaivaa) ja pomo alkoi puhua pitemmästä työsuhteesta talon sisällä muissa hommissa. Tulin raskaaksi, ja seuraava työsoppari kirjattiin päättyväksi päivää ennen ä-loman alkua. Pomon saatesanat olivat, että näissä töissä ei pikkulasten äidit pärjää. Moikataan kun tavataan. Liitto kertoi, että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus, ei kannata riitauttaa.
Ä-loman jälkeen jäin tyhjän päälle; alan työtilanne oli huonontunut nopeasti, entiseen työpaikkaan ei ollut paluuta ennen kuin lapset on tehtynä eikä alallani ollut yhtäkkiä yhtään avointa työpaikkaa, koko maassa. Kun yksi, johon olin täydellisen pätevä, tuli auki, kilpailin siitä yli kahdensadan muun kanssa, ja siihen valittiin lapseton nainen. Puhelimessa rekrytoija muistutti minua erikseen, että tämäkin työ on niin vaativaa, että jos ei ole mummoja tai joustavaa miestä, niin hankalaa on.
Kun töitä ei ollut, tehtiin toinen lapsi. Mieheni on tässä välissä opiskellut uuden tutkinnon,koska myös hänen alansa työllisyystilanne on ollut kriittinen ja näytti että ilman uutta tutkintoa edessä on vain epävarmoja pätkätöitä. Kun ä-loma päättyy, minä lähden opiskelemaan, samaa alaa kuin mieheni, koska heillä töitä riittää. Minulle on tässä vaiheessa ihan sama, mitä opiskelen ja mitä työtä teen. Olen hukannut jo kymmenen vuotta elämästäni kitkuttelemalla pienillä tuloilla ja uskonut että kyllä tämä tästä - nyt tiedän että tilanne ei tosiaan tule muuttumaan.
Välillä olen käynyt maakuntapäivillä ja muissa poliitikkojen kilvenkiilotustilaisuuksissa kuulemassa kuinka he suu vaahdossa ovat huolissaan työvoimapulasta, ja työttömistä, jotka SYRJÄYTYVÄT jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Eli siis aktiivisesti syrjäyttävät itsensä, koska oma vikahan työttömyys on. Lähden noista tilaisuuksista aina yhtä järkyttyneenä siitä, kuinka eri maailmassa minä ja he elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit niin tai näin, aina väärin päin.
Olet hyvä kirjoittaja, sana hallussa. Lähetä juttu ihmeessä esim. Hesarin yleisönosasto palstalle.
Esim. äitienpäivän yhteydessä, linkkaa se äitiyteen.
Mulla on melkein samanlainen tarina paitsi etten ole korkeasti koulutettu vaan opiskelin ammatin, jolla kuvittelin saavani töitä aina. Toisin kävi.
En pidä sitä enää omana syynäni, etten ole saanut vakityötä. Ei minussa ole mitään vikaa. Suomessa vaan ei tarvita kaikkien työpanosta. Ihan turha mediassa uikuttaa työvoimapulaa tai naisten jäämistä kotiin koska todellisuudessa kaikille halukkaille ei ole töitä.
Et tehnyt mitään väärin kuten en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan yhtä laajaan julkiseen levitykseen kuin se toinenkin, äitiyden syvällisempää puolta käsittelevä. Ai niin, tässä ei ole niitä kuvia.
töitä hallinto- ja valtiotieteilijät yleensä tekevät? Kyllähän tuossa on huonosta alanvalinnastakin kysymys, vaikka eihän sitä osaakaan aina etukäteen tietää, millä alalla on töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töitä hallinto- ja valtiotieteilijät yleensä tekevät? Kyllähän tuossa on huonosta alanvalinnastakin kysymys, vaikka eihän sitä osaakaan aina etukäteen tietää, millä alalla on töitä.
ettei ap:n tilanne liity kotiäitiyteen, vaan siihen, ettei alalla ole paljoa töitä, vaikka hän olisi lapseton ja sinkku. Ongelma on enemmänkin siinä, miten paljon minnekin kouluihin otetaan hakijoita, eli ylikoulutuksesta.
Liisa Keltikangas-Järvinen osuvasti juuri totetsi, että niin kauan kun äidit pitävät yllä keskustelua ja nimenomaan vastakkainasettelua tässä kotiäiti-uraäiti asetelmassa, ei päättäjien tartte asialle tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niin kauan kuin joillakin aloilla on ihan normaalia teettää työtä epätyypillisessä työsuhteessa, on pikkasen kohtuutonta yhteiskunnallisessa keskustelussa syyttää kotiäitejä tai naisia työttömyydestä tai köyhyydestä.
Naiset on työelämän pelivara. Noususuhdanteissa töihin ja laskussa kotiin, aina perusteluna joko yhteiskunnan tai lasten hyvinvointi. Naiset on paljon vartijana.
töitä hallinto- ja valtiotieteilijät yleensä tekevät? Kyllähän tuossa on huonosta alanvalinnastakin kysymys, vaikka eihän sitä osaakaan aina etukäteen tietää, millä alalla on töitä.
ettei ap:n tilanne liity kotiäitiyteen, vaan siihen, ettei alalla ole paljoa töitä, vaikka hän olisi lapseton ja sinkku. Ongelma on enemmänkin siinä, miten paljon minnekin kouluihin otetaan hakijoita, eli ylikoulutuksesta.
Mulla on ollut samanlainen tilanne. Olen tehnyt aina kaiken mitä on pyydetty - jo koulusta alkaen. Ja vähän enemmän ja vähän paremmin. Olen tehnyt koko ikäni töitä, opiskellut työn ohessa, ollut tunnollinen ja tarkka. Vaan kolmen lapsen äiti ei sitten kelpaakaan.
Nykyisin olen yksityisyrittäjä ja vaikka päivät on pitkiä, työtä liiankin kanssa, niin olen tyytyväinen. En voisi enää olla siinä vielä epävarmemmassa työelämässä, jossa pysyvän työpaikan tai ylennyksen ratkaisee kenet tunnet tai ketä nuoleskelet.
Konsulteille muuten varmaan on kysyntää. Monella alalla. Äidit on siitä metkoja, että yhtä aikaa onnistuu useammankin asian hoitaminen ja kokonaisuudet hahmottuvat ihan kuin vahingossa.
Minä en ole ollut työelämässä yli 7 vuoteen enkä varmaan ole jatkossakaan. Yksityiskohdat sikseen, sanotaan nyt näin että sairastuin ja väsyin pahasti ja jouduin hoitoon...
..ja kun sieltä aloin kuntoutumaan, oli äärimmäisen vaikeaa löytää itselleni edes osa-aikatyötä. Lopulta löysin yhden(!) paikan koko kaupungissa, joka otti PALKATTOMAAN harjoitteluun. Menin, koska tiesin että tarvitsen kokemusta että pääsisin taas "kiinni" työtahtiin jne. Pääni selveni noiden kuukausien aikana ja teinkin hyvää työtä, tuli paljon kehuja.
Sitten kun olisi ollut aika palkata, ei ollut vapaita paikkoja. Ei se mitään, hain muualta: olihan minulla nyt enemmän kokemustakin. Vaan enpä kelvannut edes haastatteluun. Joitakin kuukausia jaksoin, sitten masennuin ja sairastuin lopulta uudelleen.
Nyt olen kotona yhteiskunnan elättinä. En aio lähteä enää kokeilemaan onneani, niin raskasta on "keräillä sirpaleita".
mutta on niitä sellaisiakin työnantajia jotka arvostaa lasten hankkimista ja kotona lasten kanssa vietettyjä vuosia.
sulla on kuitenkin kokemusta jo eri työjutuista. ja on mahdollisuus jos et oman alan töitä löydä kouluttautua tai vaihtaa alaa jonnekin muualle suuntaan.. katsele silmät avoinna.
t. kotiäiti joka on ollut 5v kotona ja nyt etsii oman alan töitä/jotain muuta työtä..tällähetkellä aika toiselaista ikävää duunia tehden..
tsemppiä meille!!
väärille raiteille missään vaiheessa, peli ei suinkaan ole vielä menetetty. Mutta totta, osalle käy juuri noin, kaikista heikoimmilla ovat naiset, joilla ei ole vakituista työpaikkaa odottamassa. Mutta tsemppiä, löydät sellaisen vielä.
Alue: Aihe vapaa
Pk-seudulla on ihan kohtuullinen työllisyystilanne. Meille ainakin rekrytään jatkuvasti eri tyyppistä henkilöstöä.
Tietosi voivat olla vanhentuneita? Olemuksesi ei ole kiinnostava / vakuuttava?